Pihit äijät, kertokaa hassuja juttuja :D

... mun pitää ostaa sille vaatteet. Jos vain annan rahaa, se ei saa ostettua.

Yksi entinen ei raaskinut ostaa mulle edes kupillista kahvia :D

onnistunut 2 vuoden aikana saamaan peräti porilaisen, kun olin ollut syömättä (auto rikki) muutaman päivän. Itselleen ei raskinut ostaa. Pitsaa olen yrittänyt jonkun kerran ehdotella, kun päivä on oltu reissussa, mutta vastaus on ei..

Yksikään ei ole tarjonnut koskaan mitään, ei ruokaa, ei juomaa, ei vaatteita, ei kelloja, ei autoja, ei yhtään mitään.

viimeksi, kun ei ollut muuta tekemistä, ehdotin että katsottaisiin/pelattaisiin hänen kännykästään pelejä, jos vaikka hommaan samanlaisen puhelimen lapsille.

En meinannut saada kännykkään koskea -ei voi pelata, koska näppäimet kuluvat.

Minun nuoruuden avopuolisoni käytti opintotukensa 'kaikkeen kivaan'. Olihan se kiva, että oli kivaa.

Vuokra, ruokaostokset ja muut välttämättömät menot jäivätkin sitten minun maksettavikseni :(

Välillä oli hirveitä riitoja kun en suostunut maksamaan jotain baarireissuja tmv. yhtä tärkeitä. Ei vaan olis riittänyt rahat enää vuokraan jos olisin maksanut herran huvit.



Opiskelijoita oltiin silloin kumpikin ja budjetti oli tosi tiukka. Siinä piti pihistää ja venyttää penniä että sai vuokrat maksettua ja ettei nälkä olisi tullut.

Huh. Onneksi älysin hankkiutua eroon siitä äijästä.

Yksikään ei ole tarjonnut koskaan mitään, ei ruokaa, ei juomaa, ei vaatteita, ei kelloja, ei autoja, ei yhtään mitään.

Seurusteluaikana ei koskaan tarjonnut mitään, aina maksettiin omat syömisemme ja joskus sain sen mukaan esim leffaan kun lupasin maksaa sen lipun. Ei koskaan niin päin että se olisi maksanut minun. Lahjat kyllä osti ihan kiitettävästi ja joskus kukkiakin.

Esim pitsalla käymisen jälkeen kun minulla ei ollut antaa silloin käteisenä puolta summasta vaan jäi 50cnt vajaa. Mies kyseli siitä 50 senttisestä joka ikinen päivä niin kauan että muistin sen hänelle tuoda. Olisin saanut maksettua toki antamalla isomman rahan, mutta olin vähän ärsyyntynyt tuosta enkä kiusallanikaan antanut enempää... Kävin sitten kaupassa vaihtamassa euron kahteen 50 senttiseen että sain miehelle pitsavelan kuitattua.

Ajattelin tuolloin että ompahan taloudellinen eikä mikään tuhluri jonka rahasotkuja joutuisin selvittelemään. Oli sitten kuitenkin sellainen tuhluri jolla oli aina varaa mäyräkoiraan mutta lasten vaipat aiheuttivat joka kerta nurinaa...

koska itseensä hän kyllä tuhlaa, juo kaiken?

Hänen tulonsa ovat kyllä suuremmat kuin minun, mutta hänellä ei ole kuluja asumisestaan, ei sähköstä, vedestä, ei mistään. (peräkammarinpoika)

Hän olisi kyllä muuttamassa luokseni, mutta koska valittaa tilin tyhjyyttä aina kun pitäisi jotain ostaa, (kuten se pitsa) niin en kai mä häntä ilmaiseksi ota asumaan.. mulla on kuitenkin lainat, sähköt, kiinteistöverot, vakuutusmaksut, jätehuollot yms. maksettavana suurinpiirtein samoista tuloista.



Nyt joulunakaan en saanut lahjaa, viime vuonna sain sukat, mies oli oikein ylpeä, että merkkituotteen on ostanut, kun niissä luki isolla Hummel.

Tosiaan, saattaa ilmoittaa kaljaa ostaessaan, että sitä ei juoda nyt. Nousee sitten viideltä juomaan, kun tietää, etten mä herää ennen puoltapäivää- ei tarvitse tarjota.

t. 3