Minä VIHAAN ja SÄÄLIN näitä fanaattisia eronvastustajia.
Kyllä on elämä nollassa. Tietysti liiton takia pitää tapella jne. mutta kamaan: jos ei ole rakkautta, ei ole seksiä, ei puhuta, eletään epätasa-arvoisesti, kumpaakin potuttaa, kumpikin on puutteessa... niin EROTKAA!
Nuo pahimmat elää varmaankin uskomattomassa tunnehelvetissä ja sitä päätöstä pitää täällä sitten oikeuttaa itseleen vielä enemmän kuin muille. PTHYI!
Jokaisella on vain yksi elämä.
Yksi.
Kommentit (32)
Kunhan vain vaihtaa parempaan. Siis itselleen sopivampaan.
Mites teillä joilla se mies muuttui todella erilaiseksi, mitäs te itse?
Oletteko pysyneet samanlaisina vai onko tapahtunut "aikuistumista"? Onko miehellänne, exällä siis, eri käsitys eroon johtaneista syistä?
Usein toinen puolisko sanoo syyksi tylsyyden tapaiset syyt ja toinen ikäkriisit, menohalut.
Ja valinta on paljon viisaampi. Toki minäkin olen muuttunut, mm. entisestä kaunottareksi ihan tavalliseksi perheenäidiksi. Kyynisyys on kasvanut. jne.
Ja minun tapauksessani mies sanoo ihan samaa kuin minä: ei vaan toiminut. Vaikka miten yritettiin.
ap
naimisiin 22v ja eka lapsi syntyi kun olin 25.
ap
naimisiin 22v ja eka lapsi syntyi kun olin 25.
ap
Kolmenkympin kriisi voi alkaa myös vasta esikoisen synnyttyä tai unelmatyöpaikan löydyttyä. Yllätyksekseen ihmispoloinen huomaa, ettei olekaan onnellinen. Tässäkö on kaikki? Äitiys ei täyttänyt ruusunpunaisia odotuksia, eivätkä raha ja urakehitys olleetkaan onnen synonyymeja. Minä en viisastunutkaan vanhetessani, vaan eläminen on yhä sekavaa ja vaikeaa.
Näin kävi myös Tuomolle. Toisin kuin Mervillä, hänellä oli 30-vuotissyntymäpäivän lähestyessä elämä valmiina: hyvä työpaikka ja rauhallinen avioliitto. Tuomo ei itsekään ymmärtänyt, miksi hänestä rupesi yhtäkkiä tuntumaan siltä, että töissä on tyhmää ja koti-illat ovat ahdistavia.
– Kriisini opetti minulle, mitä oikeasti haluan elämältä. Vaihdoin työpaikkaa, uudistin pukeutumistyylini ja kampaukseni. Kaveripiirikin vaihtui, ja tuli avioero. En ollutkaan se mies, jolle vaimo aikoinaan sanoi ”tahdon”, Tuomo luettelee.
Futureimagebank
– Ehkä minulta jäi nuoruus elämättä. Samanikäisten ottaessa rennosti minä vaan paahdoin. Lopulta ei enää tuntunutkaan siltä, että haluan juosta tätä samaa kilparataa lopun elämäni, hän pohtii.
Kriisi on avain itsetuntemukseen
Kolmenkympin kriisi on kuin pyörremyrsky, josta selvinneitä yhdistää yksi asia. Kaikki he tietävät entistä paremmin, mitä oikeasti elämältään haluavat.
– Tämä elämä on mahdollisesti kaikki mitä meillä on. Miksi se pitäisi tuhlata asioihin, joita ei oikeastaan haluaisi tehdä? kysyy Tuomo.
parempi erota,ku olla löysässä hirressä koko elämän!
naimisiin 22v ja eka lapsi syntyi kun olin 25.
ap
naimisiin 22v ja eka lapsi syntyi kun olin 25.
apKolmenkympin kriisi voi alkaa myös vasta esikoisen synnyttyä tai unelmatyöpaikan löydyttyä. Yllätyksekseen ihmispoloinen huomaa, ettei olekaan onnellinen. Tässäkö on kaikki? Äitiys ei täyttänyt ruusunpunaisia odotuksia, eivätkä raha ja urakehitys olleetkaan onnen synonyymeja. Minä en viisastunutkaan vanhetessani, vaan eläminen on yhä sekavaa ja vaikeaa.
Näin kävi myös Tuomolle. Toisin kuin Mervillä, hänellä oli 30-vuotissyntymäpäivän lähestyessä elämä valmiina: hyvä työpaikka ja rauhallinen avioliitto. Tuomo ei itsekään ymmärtänyt, miksi hänestä rupesi yhtäkkiä tuntumaan siltä, että töissä on tyhmää ja koti-illat ovat ahdistavia.
– Kriisini opetti minulle, mitä oikeasti haluan elämältä. Vaihdoin työpaikkaa, uudistin pukeutumistyylini ja kampaukseni. Kaveripiirikin vaihtui, ja tuli avioero. En ollutkaan se mies, jolle vaimo aikoinaan sanoi ”tahdon”, Tuomo luettelee.
Futureimagebank– Ehkä minulta jäi nuoruus elämättä. Samanikäisten ottaessa rennosti minä vaan paahdoin. Lopulta ei enää tuntunutkaan siltä, että haluan juosta tätä samaa kilparataa lopun elämäni, hän pohtii.
Kriisi on avain itsetuntemukseenKolmenkympin kriisi on kuin pyörremyrsky, josta selvinneitä yhdistää yksi asia. Kaikki he tietävät entistä paremmin, mitä oikeasti elämältään haluavat.
– Tämä elämä on mahdollisesti kaikki mitä meillä on. Miksi se pitäisi tuhlata asioihin, joita ei oikeastaan haluaisi tehdä? kysyy Tuomo.
Mutta oli kriisi mikä hyvänsä, niin fakta on, ettemme pystyneet elämään saman katon alla. Siitä olisi lopulta tullut jonkin sortin verilöyly.
Minä halusin vauvaa. Oltiin nuoria ja tyhmiä. + molempien vanhemmat menneet nuorina naimisiin, eikä siis kukaan oudoksunut.
ap
Ja ehkä lapset jo mielessä, halusivat naimisiin ennen lasten tekoa?
Mites teillä joilla se mies muuttui todella erilaiseksi, mitäs te itse?
Oletteko pysyneet samanlaisina vai onko tapahtunut "aikuistumista"? Onko miehellänne, exällä siis, eri käsitys eroon johtaneista syistä?
Usein toinen puolisko sanoo syyksi tylsyyden tapaiset syyt ja toinen ikäkriisit, menohalut.