Lue keskustelun säännöt.
G: Millon olet joutunut lopettamaan ystävyyden? Tästä on jo aikaa, mutta
31.12.2010 |
minulla se meni näin. Olin ystäväni kanssa lähikuppilassa lasillisella ja kerroin hänelle onnellisena, että olimme päättäneet mennä naimisiin mieheni kanssa. Ystäväni kuunteli kyllästynyt ilme naamallaan ja mitenkään kommentoimatta juttuani alkoi valittaa eräästä miehestä jonka kanssa hänellä oli on-off suhde. Olin kuunnellut ja tukenut ystävääni tässä asiassa jo monta kuukautta, mutta nyt keitti yli. Sanoin, että menen vessaan, mutta lähdinkin menemään ja painelin suoraan kotiin.
Ystäväni tuli hetken kuluttua perässä soittelemaan ovikelloa. Päästin hänet sisälle ja vaadin selitystä hänen käytökseensä. Tämä sitten sanoi, että häntä "ei nyt vaan kiinnosta nuo sinun juttusi". Käskin naisen pihalle ja tämä yritti vielä huudella että "eikö me lähdetäkään baariin??". "Ystävä" pyysi käytöstään myöhemmin anteeksi sen jälkeen, kun olin rautalangasta vääntänyt mikä siinä loukkasi, mutta en viitsinyt enää tavata häntä.
Kommentit (8)
jos tuohon loppu... en itse ainakaan ole kokenut että ystävyyttä pitäis lopetta.
turhia tuttuja tosin aina piisaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi oikein kulutin aikaani sen ihmisen kanssa, kun parempiakin ystäviä on. ap
jos tuohon loppu... en itse ainakaan ole kokenut että ystävyyttä pitäis lopetta.
turhia tuttuja tosin aina piisaa!
mutta os minun ystäväni ei jaksaisi olla kiinnostunut elämäni suurista kohokohdista, olisin huolissani hänen hyvinvoinnistaan -enkä suinkaan katkaisisi ystävyyttä.
Sillä ystävyys on sit, että jaksaa ystävän kanssa myös hänen huonojen aikojensa läpi- silloin kuin tämä ei jaksa muuta kuin keskittyä omiin juttuihinsa
Tämä todella hyvä ystävä alkoi kännissä aina vokottelemaan niitä miehiä joihin itse tunsin vetoa ja joiden kanssa minulla jo oli jotain säpinää. Eka kerran annoin anteeksi. Mutta kun toisen kerran löysin eukon kuolaamasta sen minun ihastuksen (eri mies) kanssa ja hehkuttamassa taas kertaalleen, että se on hänen elämänsä mies (ties kuinka mones sen kuukauden aikana) tuli mittani täyteen. Kyllä siis vikaa oli miehessäkin ja hän jäi myös historiaan, mutta tämä nainen ei vain kerrasta tajunnut. Asia sovittiinkin naisen kanssa, mutta välimme ei enää koskaan palanneet ennalleen. Olimme olleet päivittäin tekemisissä useamman vuoden ajan enne tätä tapahtumaa.
Toinen tapahtui kun ystäväni veti kännikilarit. Huusi ja haukkui minut ja toisen kaverimme. Olimme ties millaisia ihmisiä. Lopulta rikkoi minun tavaroita yms. Vielä tänäkään päivänä en tiedä mistä hän suuttui, eikä tiedä kukaan muukaan. Asia on päällisin puolin sovittu, mutta koskaan hän ei ole siitä ja sen syistä suostunut puhumaan (veikkaan ettei itsekään muista syytä). Myöskään hänen kanssaan en enää ole paljoakaan tekemisissä.
olisin jaksanut enää huolehtia. Oli muitakin outoja juttuja, mutta tuohon se päättyi. Ystävä voin olla, mutten ilmainen terapeutti. ap
mutta os minun ystäväni ei jaksaisi olla kiinnostunut elämäni suurista kohokohdista, olisin huolissani hänen hyvinvoinnistaan -enkä suinkaan katkaisisi ystävyyttä.
Sillä ystävyys on sit, että jaksaa ystävän kanssa myös hänen huonojen aikojensa läpi- silloin kuin tämä ei jaksa muuta kuin keskittyä omiin juttuihinsa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun sain tarpeekseni "ystäväni" jatkuvasta muiden arvostelusta ja omien tekemisiensä mainostamisesta. Olin ikäänkuin jokin kuunteluoppilas, jolle tilitettiin joka helkatin asia! ARGH!!!
No, onhan ystävyys toki toisen kuuntelemista, mutta jos ei itse saa koskaan suunvuoroa, alkaa ahdistaa. Ja vieläpä kun itseäni elämä on potkinut aika rankastikkin, olisi ollut joskus kiva ihan ajan kanssa kelata omia ongelmia, mutta ei! Hyvä kun yhden lauseen puoliväliin pääsin, niin piti jo keskeyttää omilla horinoilla tyyliin mitä siskon kummin kaiman lastenkasvatuksessa on pielessä. Ja kaikilla muilla tosiaankin tuo lastenkasvatus tuntui olevan pielessä! Pikkuhiljaa unohdin omat asiani täysin hänen seurassaan, en yrittänytkään alkaa niistä puhumaan. Ja viimein jätin yhteydenpidon kokonaan. Jonkin ajan päästä hän sitten kyseli miksen soittele tai käy. Ajattelin olla rehellinen ja pyysin anteeksi jos loukkaan, mutta kerroin miksi en enää ystävyyttä jaksa. Ja kuten arvata saattaa, se olinkin minä se kurja tyyppi. Mutta ei se mitään. Nyt parisen kuukautta myöhemmin olen huomannut tulevani oikein hyvin toimeen ilman niitä pitkiä tilityksiä siitä kuinka huonoja muut on ja suurinpiirtein yhtä merkityksellisiä höpinöitä kuin minkä väriset sukat naapurin ukon anopin siskon miehen jalassa on. Siis, parempi näin!
joka oli kirtokirje, jossa elämäni ei tulisi onnistmaan ellen lähettäisi 20 viestiä. Millainen ystävä sellaisen lähettää? Onneksi hänellä itsellään onni meni huonosti ja aviiliitto rikkoontui, toisin kuin meillä.
Kaveri oli tullut pidemmän matkan päästä käymään kaupungissa. Vietimme aikaa yhdessä, mutta hän ei kuunnellut mitään ja oli harvinaisen evvk kaikesta, mitä sanoin ja osoitti sen vieläpä yliampuvin ilmein ja äänensävyin. Lisäksi kaikki piti tehdä silloin kun se hänelle sopi, toisen menoilla tms. ei ollut väliä.
Tuo oli vain viimeinen pisara, olisi pitänyt lopettaa suhde silloin, kun hän tunki väkisin kotiini eikä suostunut lähtemään, vaikka pyysin. Hän totesi olevansa vielä puoli tuntia. oO