Lue keskustelun säännöt.
Pakko luopua koiranpennusta ennen kuin jotain vakavaa sattuu :(
30.12.2010 |
Olen yrittänyt kaikkeni, että lapset pärjäisivät koiran kanssa. Vanhempi lapsi pelkää koiraamme nykyään niin paljon, että se heijastuu koiran omaan käytökseen.
Tänään pentu pääsi vahingossa lapsen huoneeseen ja otti tietty legon suuhun. Lapsi meni ottamaan legoa pois koiran suusta, mutta koirapa ärähti ja puri lasta ihan tosissaan. :(
Lapsi on saanut antaa koiralle nameja, ruokakuppia, leikittää vetoleikkejä leluilla, silittää yms. Mutta kun tuo on vasta pentu, niin se näykkii ja puree kaikkea mikä liikkuu.
Mikä neuvoksi? Tämä ei voi jatkua näin, koirasta tulee kuitenkin sen verran kookas, että isompana saa aikaan vakaviakin vaurioita.
Vinkkejä????
Koirapalstat on niin hitaita ja sieltä lukitaan ketjut, niin sinne on turhaa mennä neuvoja kyseleen, parempi kysellä täältä yleiseltä keskustelupalstalta.
Apua! Miten menettelen huomenna, kun lapset heräävät ja alkaa tohina???? :(
Hirvittää ajatus, että koirasta pitäisi luopua, mutta pakko se on, jos tilannetta ei saa korjattua.
Kommentit (41)
mutta pitää tietenkin tehdä selväksi, että se ei käy.
Muista myös ap, että koira ei ole IKINÄ lasten lelu. Pentu on ehkä syytä pitää erossa ihmispennuista niin kauan, että sille alkaa selvitä yleiset käyttäytymissäännöt. Viikossakin voi jo tapahtua ihmeitä, jos olet kärsivällinen etkä repsahda.
Pennulle voi antaa luunapin kuonolle, jos se on liian kovakourain en eikä kielto tehoa. Emokin näykkäisee pentujaan, kun ne purevat emoa liian kovaa.
Jämäkkä "ei" aina kun pentu tekee sellaista mitä ei saa tehdä. Johdonmukaisuus ja sisukkuus ovat avainsanat.
Jos ei silti ala tepsiä, niin käänny paikallisen pk-koirayuhdistyksen puoleen, sieltä osataan antaa vinkkejä ison rodun koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta pitää tietenkin tehdä selväksi, että se ei käy.
Muista myös ap, että koira ei ole IKINÄ lasten lelu. Pentu on ehkä syytä pitää erossa ihmispennuista niin kauan, että sille alkaa selvitä yleiset käyttäytymissäännöt. Viikossakin voi jo tapahtua ihmeitä, jos olet kärsivällinen etkä repsahda.
Pennulle voi antaa luunapin kuonolle, jos se on liian kovakourain en eikä kielto tehoa. Emokin näykkäisee pentujaan, kun ne purevat emoa liian kovaa.
Jämäkkä "ei" aina kun pentu tekee sellaista mitä ei saa tehdä. Johdonmukaisuus ja sisukkuus ovat avainsanat.
Jos ei silti ala tepsiä, niin käänny paikallisen pk-koirayuhdistyksen puoleen, sieltä osataan antaa vinkkejä ison rodun koulutukseen.
Ja vaikka olisi pienikin koira, kannattaa kääntyä koirakouluttajan puoleen. Teidän koira on vasta pentu ja yrittää hakea sitä johtajuutta.
Tuon ikäiset leikkii murisemalla ja puremalla. Ellei kyseessä ole joku todella hakattu ja kaltoinkohdeltu tapaus, mutta siltikin erittäin harvinaista, että noin pieni olisi oikeasti aggressiivinen. Ja mitään johtajuutta ei ole todellakaan ottamassa.
Ja kun lapsi alkaa kiljua/juosta karkuun jne. se vaan yllyttää pentua leikkimään.
Koira ei taida tässä olla ongelma, vaan lapset. Eli nyt teet lapsille selväksi miten koiraa kohdellaan, että koskaan ei mennä ottamaan mitään pois suusta jne. Lisäksi pennun kanssa paljon positiivista tekemistä.
Minä luopuisin koirasta vaikka se lujille ottaakin. Kun kyseessä on lapsi ja pentu, niin kummallakaan ei voi vielä olla vastuuta siitä että mitään vakavaa ei tapahdu. Lapselta ei voi vaatia sellaista johdonmukaista käytöstä jolla hän voisi ehkäistä ja laukaista konfliktitilanteet ja useimmat koirat tajuaa vaistomaisesti että lapset on lapsia eikä lapsi saa koiran silmissä ikinä auktoriteettiasemaa. Siis kun on kyse tavallisista koirista ja tavallisista perheistä.
Koira on kuitenkin vain koira, ja sen tehtävänä on tuottaa iloa perheeseen. Nythän sä joudut vahtimaan tilanteita jatkuvasti ja olet varmasti stressaantunut. Jonkun vuoden päästä ja eri rodulla tilanne voi olla aivan eri. Voi olla, että kovalla tsemppaamisella, erittäin hyvällä kouluttamisella ja läjällä kikkakolmosia saatte elämän sujumaan joten kuten, mut mä en näkis sitä sen arvoisena. Ja jos jotain sattuu, niin sitä katuu loppuelämän.
Meillä on koira, jolla oli psyykkisiä ongelmia ennen esikoisen syntymää. Niiden syy ei koskaan selvinnyt ja tänä päivänä ajattelen että koiralla on täytynyt olla kipuja. Harrastin koiran kanssa muutenkin jo tokoa, mut siihen päälle tuli sit käytösterapiat ja muut asiat jotka vaikuttivat ihan jokapäiväiseen elämiseen todella paljon. Jos noi oireet eivät olisi hävinneet itsekseen ennen lapsen syntymää, mä en olisi voinut kuvitella, että meillä ois ollut koira ja lapsi samassa taloudessa. Ei sen vuoksi, että koira olisi ollut välitön vaara lapselle, vaan koska minä olin niin loppu ja stressaantunut etten ois jaksanut yhtään enempää säätämistä.
Voimia vaikeaan ratkaisuun, ei se helppoa ole. :(
mutta pitää tietenkin tehdä selväksi, että se ei käy.
Muista myös ap, että koira ei ole IKINÄ lasten lelu. Pentu on ehkä syytä pitää erossa ihmispennuista niin kauan, että sille alkaa selvitä yleiset käyttäytymissäännöt. Viikossakin voi jo tapahtua ihmeitä, jos olet kärsivällinen etkä repsahda.
Pennulle voi antaa luunapin kuonolle, jos se on liian kovakourain en eikä kielto tehoa. Emokin näykkäisee pentujaan, kun ne purevat emoa liian kovaa.
Jämäkkä "ei" aina kun pentu tekee sellaista mitä ei saa tehdä. Johdonmukaisuus ja sisukkuus ovat avainsanat.
Jos ei silti ala tepsiä, niin käänny paikallisen pk-koirayuhdistyksen puoleen, sieltä osataan antaa vinkkejä ison rodun koulutukseen.
että älä nyt vaan rupea sitä koiraa hakkaamaan tai antamaan luunappeja. Hankit itsellesi oikeita ongelmia.
Ihan kätevä "rankaisukeino" on muuten suihkupullo/vesipyssy. Ihan pelkkää vettä kun ruiskasee koiran naamalle, niin oppii hyvin nopeasti olemaan kunnolla. Toki suihketta pitää käyttää vain oikeissa tilanteissa, mutta on helppo lapsenkin käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuon ikäiset leikkii murisemalla ja puremalla. Ellei kyseessä ole joku todella hakattu ja kaltoinkohdeltu tapaus, mutta siltikin erittäin harvinaista, että noin pieni olisi oikeasti aggressiivinen. Ja mitään johtajuutta ei ole todellakaan ottamassa.
Ja kun lapsi alkaa kiljua/juosta karkuun jne. se vaan yllyttää pentua leikkimään.
Koira ei taida tässä olla ongelma, vaan lapset. Eli nyt teet lapsille selväksi miten koiraa kohdellaan, että koskaan ei mennä ottamaan mitään pois suusta jne. Lisäksi pennun kanssa paljon positiivista tekemistä.
Ei tuota koiraa tietääkseni ole mitenkään kaltoin kohdeltu. O_o Ellei ihan pikkuvauvana, koska se tuli meille 8-viikkoisena, pari viikkoa sitten.
Kyllä olen ennenkin ollut koirien kanssa tekemisissä ja tuo pentu osoitti todellakin aggressiivisia merkkejä, itse asiassa se on ollut hyvin työläs alun pitäenkin. Mutta KALTOIN_EI_OLLA_SITÄ_KOHDELTU täällä kotona!!!! >:(
Tuo koira alkaa näyttää luonnevikaiselta, kenties syntymävika tjt. Pennun sisarus oli sellainen, että kun se puri kiinni toveriinsa, se ei päästänyt irti vaikka toinen kuinka kiljui. Hälyytyskellot soi jo siinä vaiheessa, mutta ajattelin aiemmista kokemuksista, että handlin koiran. :(
koska tyhmempikin koiranomistaja tietää, ettei pieni pentukoira "pure tosissaan". Tai että sitä olisi vielä edes voitu "ihan tosissaan opettaa".
Hanki elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luovutte koirasta, jos 10-viikkoisen pennun kanssa on jo noin paljon ongelmia. Sehän on melkein sikiö vielä. Varmasti noin nuorelle koiralle löytää helposti uudet omistajat.
koska tyhmempikin koiranomistaja tietää, ettei pieni pentukoira "pure tosissaan". Tai että sitä olisi vielä edes voitu "ihan tosissaan opettaa".
Hanki elämä.
ja komppaan. Meidän koira oli ainakin aivan vauva tuossa iässä, ei se tehnyt muuta tosissaan kuin nukkui, eikä se varsinkaan osannut silloin mitään, eikä siltä voinut mitään vaatiakaan.
Vähän sama, jos sanois, että puolivuotias vauva hakkaa muita ihan tosissaan.
Antakaa koira pois, varmaan sille löytyy osaavammat omistajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että älä nyt vaan rupea sitä koiraa hakkaamaan tai antamaan luunappeja. Hankit itsellesi oikeita ongelmia.
Ihan kätevä "rankaisukeino" on muuten suihkupullo/vesipyssy. Ihan pelkkää vettä kun ruiskasee koiran naamalle, niin oppii hyvin nopeasti olemaan kunnolla. Toki suihketta pitää käyttää vain oikeissa tilanteissa, mutta on helppo lapsenkin käyttää.
Suihkupullo on käytössä ja se hillitsee kyllä koiraa.
tuota kipuasiaa olen alkanut miettiä, se voisi olla jostain kohtaa kipeä. :(
Ekana taidan soittaa eläinlääkärille ja viedä koira tutkittavaksi sinne.
Huh, kylmät väreet tuli, jos sitä on sitten tosi pahasti hakattu siellä mistä se tuli. :(
tuon ikäisellä pennulla on niin terävät pentuhampaat ja se käyttää niitä kaikkeen, ettei siihen mikään rankaisu auta vaan aika, kun hampaat alkaa vaihtua. Ihmekään jos lapset karttaa kun tuntuu ne aikuisen kädessä/jalassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska tyhmempikin koiranomistaja tietää, ettei pieni pentukoira "pure tosissaan". Tai että sitä olisi vielä edes voitu "ihan tosissaan opettaa".
Hanki elämä.
Kyllä se ihan tosissaan oli. :(
Tuo "sikiö" osaa käskystä istua ja mennä maate. Odottaa kiltisti "ole hyvä"-komentoa ruokakuppinsa vierellä istuen ja vasta käskystä menee ruuan ääreen.
Että sellainen "sikiö" meillä täällä on. :/
Että vuoden ikäinen vauva yrittää ihan tosissaan murhata veljeä jne.. Jos ei ton vertaa ole käsitystä koirista, niin hommaa sille pennulle ihmeessä uusi parempi koti. Ei mene teidän, eikä koiran elämä pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luovutte koirasta ja heti. Jos se noin vaikeaa on jo kahden viikon jälkeen tuo oleminen niin suotta pilata koiran elämää väärissä käsissä, kun se voisi päästä perheeseen, jossa sitä osataan käsitellä. Oikeasti, jos se noin vaikealta tuntuu jo nyt, niin jokatapauksessa luovutte siitä vielä jonain päivänä.
Nyt sillä olisi vielä todella hyvät mahdollisuudet päästä kunnolliseen kotiin, toisin kuin sitten vuoden vanhana, kun olette saaneet sille jos jonkinlaista käytöshäiriötä aikaan ja se alkaa murkkuilla.
ps. Älkää enää harkitko koiran ottoa.
Olen yrittänyt kaikkeni, että lapset pärjäisivät koiran kanssa.
Pentu on ollut teillä kaksi viikkoa ja sä olet jo "yrittänyt kaikkesi"? Aika vähän yritetty pääsääntöisesti toistakymmentä vuotta elävän eläimen kanssa.
Vanhempi lapsi pelkää koiraamme nykyään niin paljon, että se heijastuu koiran omaan käytökseen.
Tottakai heijastuu. Pentu on myös lapsi, ei silläkään ole elämänkokemusta. Jos sen ympärillä huidotaan ja kiljutaan koko ajan, niin sitäkin pelottaa.
Tänään pentu pääsi vahingossa lapsen huoneeseen ja otti tietty legon suuhun. Lapsi meni ottamaan legoa pois koiran suusta, mutta koirapa ärähti ja puri lasta ihan tosissaan. :(
Menikö iho rikki, tuliko verta? Vai huusiko mukulasi vain, että koira puri? Noin nuori koira ei osaa arvioida omia puruvoimiaan. Se ei tiedä tekevänsä jotain ei-toivottua. Se ei osaa varoa ihmisihoa asiana, jota ei saa purra. Ellei lapsesi tätä ymmärrä, pidä lapsi ja koira erillään. Se on SUN vastuullasi, ettei koirallekaan satu mitään! Sehän olisi voinut tukehtua legoon!
Lapsi on saanut antaa koiralle nameja, ruokakuppia, leikittää vetoleikkejä leluilla, silittää yms. Mutta kun tuo on vasta pentu, niin se näykkii ja puree kaikkea mikä liikkuu.
Sekin kannattaisi muistaa, että kun koiralla ei niitä käsiä ole, niin se tarttuu suullaan. Pentu haluaa maistella ja taistella, mutta ei se tappaakseen vielä osaa purra.
Mikä neuvoksi? Tämä ei voi jatkua näin, koirasta tulee kuitenkin sen verran kookas, että isompana saa aikaan vakaviakin vaurioita.
Katsot peiliin, otat yhteyttä lähimpään koirankouluttajaan ja aloitat peruskoulutuksen välittömästi.
Huolehdit, että lapsesi ja koirasi ovat tekemisissä keskenään vain hyvin valvotuissa tilanteissa niin kauan, että yhteiselo alkaa sujua.
Kannat sen VASTUUN, mikä eläimen ottamisesta väistämättä seuraa.
jos pentu on kymmenviikkoinen, sen käytös on todennäköisesti joko muuttunut tai muuttumassa entistä itsevarmemmaksi ja riehakkaammaksi, koska se on sopeutunut perheeseen. Pentu yleensä jotenkin "herää" noin kahden viikon päästä siitä kun se on tuotu uuteen kotiin, ja sillon voi tuntua, että suloisesta karvapallerosta kuoriutuu melkoinen riiviö- vaikka kyse on vaan terveestä kasvusta ja siitä että pentu on alkanut luottaa ympäristöönsä.
Minkä ikäisiä lapset ovat? Tässä muutama vinkki, jotka ap:lle on jo varmasti tuttuja, mut kerrataan :) :
- lapset eivät saa koskaan leikkiä koiran kanssa kiihdyttäviä leikkejä, joihin kuuluu vetoleikit, pallon heittely sekä painileikit. Eivät ikinä, sillä lapsi häviää niissä väistämättä kun koiran koko kasvaa, ja varsinkin murrosikäinen koira ottaa ne aina haasteena, jos auktoriteettiasema ei ole selvillä. Leikkinä alkanut tilanne voi johtaa vakavaa tilanteeseen jossa koira on tosissaan
- lapsi ei koskaan mene ottamaan koiralta suusta pois mitään, koska pentukin voi puolustaa itseään lasta vastaan. Koiralle opetetaan johdonmukaisesti "irti"- käsky, jota lapset käyttävät AINA. Koira siis pudottaa esineen tuosta käskystä eikä anastetusta tavarasta tule vetoleikkiä ja sitä kautta tositilannetta. Lapsi kannattaa myös opettaa tunnitamaan tilanteet, joissa koira näyttää anastavan jotain pelkästään pomottaakseen ja saadakseen huomiota. Jos tällaisissa tilanteissa koira saa huomiota, ihan minkälaista vain, tuo käytös vahvistuu nopeasti. Jos taas koira jätetään huomiotta, käytös sammuu itsekseen.
- lapset ovat harvoin tietoisia kehonkielestään - ja kuitenkin koira lukee juuri sitä, koska ei ymmärrä sanaakaan ihmisen puheesta. On tärkeää, että lapsen kanssa otetaan harjoituksia, joissa lapsi ymmärtää oman kehonkielensä ja sen vaikutukset koiraan. Esimerkiksi lapsi, joka kumartuu koiraa kohti ja tuijottaa silmiin on koiran silmissä haastava ja painostava, ja johtaa helposti tilanteeseen jossa koira joko menee lukkoon (eikä tee mitä käsketään) tai alkaa uhmata lasta. VAIKKA lapsi siis omasta mielestään yrittää vaan selittää korialle tosi tarkkaan mitä tälle sanoo. Jos lapsi tähän vielä liittää käden ojentamisen koiraa kohti (mitä ihmiset tekevät kun haluavat tulla oikein kovasti ymmärretyiksi) niin lapsi voi puretuttaa itsensä ihan tahattomasti. Kommunikointi helpottuu, kun lapsi tajuaa vältää tiettyjä eleitä ja suosia eleitä jotka rentouttavat koiran ja saavat sen kiinnostumaan ja kuuntelemaan.
- Koiran eristäminen on nopein ja tehokkain rangaistus useimmille roduille. Missään nimessä koiraan ei käydä käsiksi, varsinkaan lapset eivät käy. Kymmenviikkoiselle pärjää kuka vaan, mut ongelmat on edessä nopeasti kun koira kasvaa ja sen paino kasvaa. On erittäin tärkeää opettaa jo heti alusta sekä koiralle että lapsille väkivallaton tapa ohjata koiraa ja rangaista sitä, niin ettei koiraan tarvitse koskaan koskea.
- Kaikkien koirien kohdalla yksi tärkeimmistä läksyistä on opettaa koira rauhoittamaan itse itsensä. Sillä tavalla vältetään tilanteita, joissa ylikierroksilla käyvä pentu ei kykene hillitsemään itseään, perheessä on käynnissä älytön hässäkkä ja lopulta pentua rangaistaan. "rauhoitu"- käskyllä tilanteet voidaan ennakoida ja ehkäistä ja rauha säilyy maassa. Kymmenviikkoinen pentu on parhaimmassa iässä tämän opetteluun!
8
jos pentu on kymmenviikkoinen, sen käytös on todennäköisesti joko muuttunut tai muuttumassa entistä itsevarmemmaksi ja riehakkaammaksi, koska se on sopeutunut perheeseen. Pentu yleensä jotenkin "herää" noin kahden viikon päästä siitä kun se on tuotu uuteen kotiin, ja sillon voi tuntua, että suloisesta karvapallerosta kuoriutuu melkoinen riiviö- vaikka kyse on vaan terveestä kasvusta ja siitä että pentu on alkanut luottaa ympäristöönsä.
Minkä ikäisiä lapset ovat? Tässä muutama vinkki, jotka ap:lle on jo varmasti tuttuja, mut kerrataan :) :
- lapset eivät saa koskaan leikkiä koiran kanssa kiihdyttäviä leikkejä, joihin kuuluu vetoleikit, pallon heittely sekä painileikit. Eivät ikinä, sillä lapsi häviää niissä väistämättä kun koiran koko kasvaa, ja varsinkin murrosikäinen koira ottaa ne aina haasteena, jos auktoriteettiasema ei ole selvillä. Leikkinä alkanut tilanne voi johtaa vakavaa tilanteeseen jossa koira on tosissaan
- lapsi ei koskaan mene ottamaan koiralta suusta pois mitään, koska pentukin voi puolustaa itseään lasta vastaan. Koiralle opetetaan johdonmukaisesti "irti"- käsky, jota lapset käyttävät AINA. Koira siis pudottaa esineen tuosta käskystä eikä anastetusta tavarasta tule vetoleikkiä ja sitä kautta tositilannetta. Lapsi kannattaa myös opettaa tunnitamaan tilanteet, joissa koira näyttää anastavan jotain pelkästään pomottaakseen ja saadakseen huomiota. Jos tällaisissa tilanteissa koira saa huomiota, ihan minkälaista vain, tuo käytös vahvistuu nopeasti. Jos taas koira jätetään huomiotta, käytös sammuu itsekseen.
- lapset ovat harvoin tietoisia kehonkielestään - ja kuitenkin koira lukee juuri sitä, koska ei ymmärrä sanaakaan ihmisen puheesta. On tärkeää, että lapsen kanssa otetaan harjoituksia, joissa lapsi ymmärtää oman kehonkielensä ja sen vaikutukset koiraan. Esimerkiksi lapsi, joka kumartuu koiraa kohti ja tuijottaa silmiin on koiran silmissä haastava ja painostava, ja johtaa helposti tilanteeseen jossa koira joko menee lukkoon (eikä tee mitä käsketään) tai alkaa uhmata lasta. VAIKKA lapsi siis omasta mielestään yrittää vaan selittää korialle tosi tarkkaan mitä tälle sanoo. Jos lapsi tähän vielä liittää käden ojentamisen koiraa kohti (mitä ihmiset tekevät kun haluavat tulla oikein kovasti ymmärretyiksi) niin lapsi voi puretuttaa itsensä ihan tahattomasti. Kommunikointi helpottuu, kun lapsi tajuaa vältää tiettyjä eleitä ja suosia eleitä jotka rentouttavat koiran ja saavat sen kiinnostumaan ja kuuntelemaan.
- Koiran eristäminen on nopein ja tehokkain rangaistus useimmille roduille. Missään nimessä koiraan ei käydä käsiksi, varsinkaan lapset eivät käy. Kymmenviikkoiselle pärjää kuka vaan, mut ongelmat on edessä nopeasti kun koira kasvaa ja sen paino kasvaa. On erittäin tärkeää opettaa jo heti alusta sekä koiralle että lapsille väkivallaton tapa ohjata koiraa ja rangaista sitä, niin ettei koiraan tarvitse koskaan koskea.
- Kaikkien koirien kohdalla yksi tärkeimmistä läksyistä on opettaa koira rauhoittamaan itse itsensä. Sillä tavalla vältetään tilanteita, joissa ylikierroksilla käyvä pentu ei kykene hillitsemään itseään, perheessä on käynnissä älytön hässäkkä ja lopulta pentua rangaistaan. "rauhoitu"- käskyllä tilanteet voidaan ennakoida ja ehkäistä ja rauha säilyy maassa. Kymmenviikkoinen pentu on parhaimmassa iässä tämän opetteluun!
8
Kiitos opastuksesta (asiallisesta, jota ei toiset aikuiset ihmiset näköjään osaa)!
Lapsiportti menee hankintaan, jolla erotetaan koira ja lapset toisistaan. Ikävää kaikkien kannalta, mutta toimiva ratkaisu sekin on.
Ja koira lähtee huomenna käymään lääkärissä näytillä, jos vaikka ell huomaa koirassa jotain sellaista, mikä minulta/meiltä on jäänyt havaitsematta. Koska koira todellakin oli aggressiivinen!!!
Ja leikit koiran kanssa saavat lasten osalta jäädä, nameja ja ruokakuppia saavat käydä ojentelemassa.
Itsekin myönnän hermostuneeni tilanteessa liikaa ja nyt yritän rauhoittua myös.
Kiitos vielä kerran asiallisista viesteistä!
Ja asiattomat (kuten minäkin nyt kiihtyneessä tilassa) voisivat itsekin harkita mitä sieltä näppikseltään suoltaa!
ap päättää tähän! Kiitos ja hei!
voi muuten hyvinkin olla jo alusta asti erittäin haastava luonne. Ei koiranpentu ole mikään muovailuvahapaketti, josta omistaja tekee haluamansa koiran. Vaikka suurin osa koiran käytöksestä on reaktiota ihmisen käytökseen, niin joistakin koirista näkee jo pentuna, että niiden kanssa ei pääse helpolla. Vanhemmillani on koiria, ja eräässä pentueessa oli pentu, joka erottui jo aivan ensimetreillä muista. Se reagoi asioihin voimakkaasti, kiihtyi helposti ja puri, tosissaan, sekä muita pentuja että ihmisiä. Pentu meni kokeneeseen, hyvään kotiin, mutta jouduttiin lopettamaan alle vuoden vanhana sen purtua oman perheen jäseniä.
Useimmat koirat eivät halua purra perhettään missään tilanteessa, ja yleensä pureminen on tapahtunut siksi että ihmiset ovat pakottaneet koiran puremaan ajamalla sen tilanteeseen jossa koiran näkökulmasta ei ole muuta vaihtoehtoa. Pentu myös puree ja rähisee ihan vaan koska on pentu. Mut on olemassa koiria, joiden kohdalla kynnys puremiseen on matala, ja sellaiset koiran on aikapommeja eikä todellakaan sovi lapsiperheeseen.
8
vai ihan puremisesta? Näykkiminen on aika helppo opettaa pois, kirjoita vaikka googleen niin löytyy sivukaupalla neuvoja. Ikä myös auttaa näykkimiseen. Jos jo tuon ikäisellä on aggrepuremista, niin kannattaa ihan oikeasti selata kaikki koirakirjat- ja sivustot auki, ja aloittaa opiskelu ihan tosissaan.
minkä ikäinen pentu on tarkalleen?
On tuo aika vakavaa jos puree lapsia tosissaan. Näykkiminenhän loppuu kun pentu kasvaa yleensä.
Koirakoulu? Eikös niitä ole olemassa sellaisia koiran koulutuskursseja ym. Ainakin työkaverini ovat koulunneet omia koiriaan jossain sellaisessa.