Pakko luopua koiranpennusta ennen kuin jotain vakavaa sattuu :(

jotka koiraa valitessaan eivät pätkän vertaa ajattele, sopiiko hänen/heidän taloutensa ja elämäntapansa koiralle. Otetaan se, mikä näyttää ja kuulostaa hienoimmalta. Sama rautalangasta: jos pärjäät kääpiövillakoiran kanssa, älä ota molossia.



Ani harvalla koiralla on fyysistä vikaa, joka vaikuttaa sen käytökseen. Kuten 8 selittikin jo, koira reagoi ihmisen käytökseen. Mitä herkempi koira, sitä enemmän se reagoi.



Ja on olemassa niitäkin surullisia tapauksia, joissa hyvä perhekoira on yhtäkkiä purrut lasta. Siis lapsen sanojen mukaan yhtäkkiä ja ilman syytä. Koira on viety piikille. Lopetuksen jälkeen on löytänyt koiraparan korvista kymmeniä niittejä, joita lapsikulta oli pitkän aikaa nitonut koiran korviin. Ja koira puri takaisin vain kerran.



Lapset ja koira -kombossa vastuu on aina ja yksinomaan koirasta vastuussa olevalla aikuisella ihmisellä. Ei koiralla.

Menette sitten ihan perus pentujen tottelevaisuus koulutukseen.



Ihmettelen että meinasitteko olla kokonaan kouluttamatta pentua kun siitä ei ole mitään mainintaa? Koirakoulussa saa hyvän kontakstin koiraan ja eväitä kotiin vietäväksi. Ei varmasti ole ylivoimainen urakka uhrata tunti viikossa siihen että koiran kanssa oppii elämään ja olemaan.



Täältä saat yhtä monta neuvoa kuin on vastaajiakin.

Tuon ikäiset leikkii murisemalla ja puremalla. Ellei kyseessä ole joku todella hakattu ja kaltoinkohdeltu tapaus, mutta siltikin erittäin harvinaista, että noin pieni olisi oikeasti aggressiivinen. Ja mitään johtajuutta ei ole todellakaan ottamassa. Ja kun lapsi alkaa kiljua/juosta karkuun jne. se vaan yllyttää pentua leikkimään. Koira ei taida tässä olla ongelma, vaan lapset. Eli nyt teet lapsille selväksi miten koiraa kohdellaan, että koskaan ei mennä ottamaan mitään pois suusta jne. Lisäksi pennun kanssa paljon positiivista tekemistä.

Juu ei kymmenviikkoinen pentu ole mikään aggressiivinen peto... taitaa olla se surullinen tarina taustalla tässä että koira on luvattu kakaroille joululahjaksi, ja kun ei sitten täydellisesti miellytäkään niin koira roskikseen vaan. Lapsiahan ei tarvitse tässä kouluttaa. Ai että pistää vihaksi tuollaiset idiootit jotka pitää lemmikkejä kertakäyttötavarana.

pentu on?

Oletko alistanut pennun ottanut siltä luulot pois?

Sekin on tehtävä ettei murise,mutta lapsen tehtävä se ei ole,mennä ottamaan pennun suusta legoa pois totta kai pentu puolustautuu juuri puremalla ja murisemalla.Teille ei sovi koira anna se pois ennen kun tulee pahempaa,kaikista ei vaan ole koiran omistajiksi ja jos lapsesi pelkää koira vaistoaa sen jne....

Toisaalta koira voi olla myös allerginenkin...

Tottakai se puree! Teidän tehtävä on kouluttaa pureminen pois. Ettekö muka tienneet että pennut purevat? Toihan olisi sama kuin vaatisit vauvaa olemaan laittamatta kaikkea suuhunsa.. Onneksi koirat oppivat aiemmin kuin ihmiset, mutta meneehän siihenkin aina kuukausia.

Jos et pärjää 10-viikkoisen pennun kanssa, koiralle on parempi päästä pois teiltä. On kyllä niin luuserimeininki ettei voi kuin nauraa. Ota yhteyttä kasvattajaan (joltaa ostit koiran) niin hän saa etsiä pennulle uuden HYVÄN kodin. Miten mahdat osata kasvattaa kakarasikaan?

Oletko alistanut pennun ottanut siltä luulot pois?

Sekin on tehtävä ettei murise,

voi vitsi mitä tietäjiä, ei pentua tarvi alistaa tai mitään luuloja ottaa pois vaan pentu tarvitsee johdonmukaisen kasvatuksen. Tällaisille ihmisille ei saisi koiraa antaa. Tällaisista (ja aloittajan tapauksesta) niitä surulisia lööppikertomuksia syntyy...

Vetoleikeistä piti itsenikin mainita. Ja niihin vielä lisäisin, että aikuisetkaan ei saa leikkiä vetoleikkejä koiran kanssajos vaarana on häviäminen (ts. koira saa lelun). Koska lauman johtaja on se kenellä lelu on.



Koiran kanssa ei koskaan leikitä koiran aloitteesta. Ts. jos koira tuo palon sitä ei aleta heitellä. Leikkiminen tapahtuu aina ihmisen aloitteesta. Ihminen myös päättää koska leikki loppuu. Koska lauman johtaja on se kuka määrää mitä milloinkin tehdään.



Koiralle ei myöskään osoiteta hellyyttä sen tullessa sitä hakemaan, vaan ihminen päättää koska on rapsutusten aika. Koska johtaja osoittaa hellyyttä harkiten ja sen osoittaminen on tulkittavissa joko hyväksynnän hakemiseksi tai kitokseksi. Ja jos kiitosta ei ole tarvetta antaa koira olettaa omistajan hakevan hyväksyntää. Ja omistajanhn ei tulisi koskaan hakea hyväksyntää koiralta.

koska tyhmempikin koiranomistaja tietää, ettei pieni pentukoira "pure tosissaan". Tai että sitä olisi vielä edes voitu "ihan tosissaan opettaa". Hanki elämä.

Kyllä se ihan tosissaan oli. :( Tuo "sikiö" osaa käskystä istua ja mennä maate. Odottaa kiltisti "ole hyvä"-komentoa ruokakuppinsa vierellä istuen ja vasta käskystä menee ruuan ääreen. Että sellainen "sikiö" meillä täällä on. :/

koira näyttää olevan mikä lie kun ton ikäisenä pitää jo noin paljon osata, ei ihme jos sekoo päästään

Taas kerran koira on myyty perheeseen, jonka ei pitäisi ottaa posliinikoiraa kummempaa. Lelukoirakin on liikaa.

www.koiraneuvola.fi



Itse luin tuon kirjan ja sain siitä omaan ongelmaan apua. Heillä on myös auttava puhelin jos asutte jossain ihan muualla.

suomen pystykorva 2 kk sitten. Lapset ovat 3,4 ja 6.



Ja tosiaan, alkuun oli pari viikkoa kun ei tapahtunut sen kummempaa, mutta kunhan pentu asettui kunnolla taloksi, alkoi pureminen ja riehuminen lasten kanssa.



Lasten ei tarvinnu tehdä mitään kun koira saattoi syöksähdellä muristen ja purra. Mutta kyseessä oli ihan leikkiin kutsu, ei agressiivisuutta. Monet itkut tuli lapsilta, mutta äkkiä, johdonmukaisella kieltämisellä koira on lopettanut tollaiset "agressiiviset" liikkeet.

Tottakai, vieläkin, jos lapset juoksevat ympäri kämppää, niin koira innostuu ja saattaa roikkua jonkun hihassa muristen. Mutta kielloilla ja tilanteen rauhoittamisella päästään taas eteenpäin.



Koira on aika pitkään vauva, ja lapsi. EI siltä voi odottaa heti täydellistä käyttäytymistä, kuten ei lapseltakaan.





Vaikea nyt on sanoa mitä teidän tilanteessa on tapahtunut, kun sitä ei ole nähnyt, mutta luulisin ettei koirassa mitään vikaa ole, se vaa reagoin lapsenomaisesti:) Tai sitten ei, on siinä sekin mahdollisuus.

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Minkä rotuinen koira?



Jos lapsi ei ikänsä tai taitojen puutteen takia saa pennun puremista loppumaan, ei lapsi enää seurustele koiran kanssa kuin valvotusti.



Nameja koiralle annetaan yleensäkin vain koulutustilanteissa. Koskaan ei hyvitellä makupaloin. Itse asiassa olisi järkevää, että kaikkeen positiiviseen huomioon vaaditaan ensin joku "temppu".



Ja miksi ihmeessä koiranpentuperheessä on legoja sen huoneen lattialla, jossa koira vapaasti oleskelee???

koirakirjat jo luettu? Jos ei, pikapikaa hankkimaan.

Mitä mietteitä ap sulla on nyt, kun olet nukkunut yön yli? Entä lapsella?

Sen verran vaan vielä jatkan, että (kuten olet huomannut) koiran kanssa eläminen herättää ihmisissä voimakkaita reaktioita, ja siksi kannattaa hankkia itselleen aika paksu nahka jos meinaa pelkästään nettineuvoilla pärjäillä. Mä ainakin sain aikanaan aika paljon suorastaan huonoja neuvoja, joitten kanssa oisin ollut koiran kanssa ihan pulassa jos oisin noudattanut niitä. Parhimmat neuvot sain oman rotuyhdistykseni eläinlääkäriltä, jolle sai silloin lähettää kysymyksiä, ja sen jälkeen löysin lähialueelta hyvän eläinlääkärin.



Jokainen täällä kirjoittaa omasta näkökulmastaan, ja mun näkökulma on sellainen, että ensimmäiset kolme vuotta koirani kanssa olivat aika ajoin niin vaikeita, että niistä jäi suoraan sanottuna trauma ja mä ehkä siksi voin myös ylireagoida muiden koiraongelmiin. Mä myös olen kertonut ihan avoimesti näistä ongelmista, ja siksi ihmisten on ehkä helpompi kertoa mulle omistaan. Olen aika yllättynyt kuinka monenlaisia ongelmia ihmisillä koiriensa kanssa on, vaikka päällepäin näyttää että hienosti menee. Koska virallinen totuus on, että koirassa ei ole koskaan mitään vikaa, kaikki on omistajan syytä ja väärinkäsitystä niin niistä ei puhuta. Useinhan näin onkin, mut asiat ei ole ihan niin yksinkertaisia, varsinkin kun perheessä on lapsia. Sitä stressiä, mikä aiheutuu jatkuvassa valmiustilassa olemisesta jos koiran kanssa on ongelmia, ei ehkä voi ymmärtää jos ei ole itse sitä kokenut.



Sellaisetkin koirat, jotka on pentuaikoina hankalia, joskus suorastaan mahdottomia, voivat kasvaa hyviksi perhekoiriksi. Oma koirani on nykyään sellainen, eikä ole koskaan osoittanut aggressiivisuutta lastamme kohtaan.

Jos jo kahden viikon jälkeen ei hallitse koiran pentua on tosiaan parempi luopua siitä. Eikä lapsiperheeseen ylipäätään pitäisi ottaa mitään kovin kovaa koulutettavuutta vaativaa koiraa jos ei ole taitoa, aikaa ja enrgiaa koiraa hoitaa.



Me otettiin kani koiran sijaan ja siinä on haastetta ihan riittävästi tällaiselle vähän laiskanpulskealle perheelle. ;-)

mutta mäyräkoiranpennun kanssa,lapset nuorempia.



Nyt pentu on 6kk ja meno jo rupeaa rauhoittumaan:)vieläkin välillä innostuu juuri lasten juostessa tms.



Pitää vaan olla johdonmukainen niin koiran kuin lasten kanssa. Ei se koira opi kuin kouluttamalla:)



Ja toki jos tuntuu epävarmalta mitä tehdä,olkaa yhteydessä kasvattajaan!