Masentaa ja harmittaa kaikki

olleet jo pitkään. Olen vihainen vanhemmilleni koska ne ihan oikeasti pilasi mun elämän aiheuttamalla mt- ongelmia joista ei pääse eroon ajattelemalla positiivisesti.

hyötyisitte varmaankin sekä terapiasta että masennuksen lääkkeellisestä hoitamisesta.



Jos ei ollut provo, niin kannattaisi todella hakea apua masennusoireisiin.



Jokaisesta tuntuu paskalta joskus, mutta jos tuntuu koko ajan, tarvii apua.

Keskity pieniin, kivoihin asioihin. Tee asioita, joista nautit. On ihan yhdentekevää elää ulkoisia saavutuksia metsästäen.

hyötyisitte varmaankin sekä terapiasta että masennuksen lääkkeellisestä hoitamisesta.

Jos ei ollut provo, niin kannattaisi todella hakea apua masennusoireisiin.

Jokaisesta tuntuu paskalta joskus, mutta jos tuntuu koko ajan, tarvii apua.

siis toka vastaaja olen ollut hoidossa jo monta vuotta enkä ole tullut juuri paremmaksi ja siksi olenkin vanhemmilleni vihainen, vaikka se onkin turhaa, mutta heidän kanssaan 18 vuotta viettäminen tuhosi vissiin aivoni lopullisesti.

siksi olenkin vanhemmilleni vihainen, vaikka se onkin turhaa, mutta heidän kanssaan 18 vuotta viettäminen tuhosi vissiin aivoni lopullisesti.

Anteeksi kun on pakko sanoa näin ilkeästi, mutta...

Elämäsi ensimmäisiin 18 vuoteen et voi enää vaikuttaa. Se mikä on ollut, se on ollut ja muuksi et voi sitä muuttaa. Mutta tulevaisuuteesi voit vaikuttaa. Älä anna huonojen vanhempiesi tuhota myös tulevia vuosiasi.

Hyvä että olet ollut hoidossa. Vieläkin tehokkaampaa hoitoa tarvittaisiin, että pääsisit yli tuosta katkeruudesta. Terapia on ainoa mikä auttaa, että saat työkaluja purkaa katkeruutesi ja suunnata ajatuksiasi muuhun.

Ei toisia ihmisiä voi määräänsä enempää syyttää, kyllä omaan napaan - ja peiliin - pitää myös välillä katella.

mutta kun en voi täysin vaikuttaa edes tulevaisuuteen näiden ongelmien vuoksi, jotka ovat aiheuttaneet esim. pahoja muistiongelmia, eli paska lapsuus vaikuttaa aikuisuuteenkin vaikka olisi sen itse lapsuuden jo unohtanut. Jos ainoa ongelmani olisi katkeruus niin se olisikin helppoa hoitaa, vaan kun on ihan konkreettisiakin ongelmia.

jos olisi esim. halvaantunut rattijuopon yliajon seurauksena, niin vaikka pääsisi yli katkeruudestaan tätä hlöä kohtaan niin olisi edelleen halvaantunut.

Enkä pääse siitä eroon millään. Elämästäni meni ns. parhaat vuodet hukkaan, jolloin olisin normaalisti kehittänyt itseäni, saanut hyvän ammatin, omakotitalon tai edes oman osakkeen, mutta ex pilasi kaikki asiat ja aiheutti lisäksi masennuksen, posttraumaattisen stressin yms.



Mutta ei auta kuin lakata murehtimasta menneitä ja katsoa tulevaan. Aina on jotakin, mitä voi itsensä eteen tehdä ja se on varmastikin se, että alkaa ajatella positiivisesta ja tekee parhaansa joka päivä, jotta asiat paranisivat joskus.

On vaan niin pitkä tie ollut tätä selviämistä päivästä toiseen. Kun joskus olen tuntenut iloa jostain, niin jo kohta se repäistään pois. Olen vuosia jo "tukahduttanut" tunteeni, ettei sattuisi niin paljon pettymykset. Oikeastaan olen aikuisena tajunnut, että toimin näin jo lapsuudessa. Se, että olen jaksanut tähän saakka, johtuu kuitenkin siitä, että olen yrittänyt kaikesta huolimatta ajatella positiivisesti ja olen yrittänyt uskoa siihen, että asiat joskus paranisivat.

Olen nyt tehnyt "vuosisuunnitelman". Saan vuoden sisään yhden henkilökohtaisen velkani maksettua, ei jää miehelle mitään maksuja minun nimissäni jälkeeni. Lapsiani rakasta ylikaiken, mutta itseäni inhoan ja koen niin epäonnistuneeni ihmisenä. Ainoa hyvä, missä olen onnistunut on lapset.



ap

ja merkityksellisimmässä asiassa missä voi eli lapsissa - se on kuule paljon se! Minusta sinä voit tuntea itsesi onnistuneeksi tuon ansion takia, sillä se on ollut erityisen haastavaa ja voimia vievää oman lapsuudentraumojen vuoksi. Minusta sinun ei tarvitse vaatia itseltäsi enempää saavutuksia tai onnistumisia, esimerkiksi työelämässä tai taloudellisesti tai mitä muuta hyvänsä nyt tarkoitatkin syyksi epäonnistumisen tunteisiisi. Ehkkä olet sisäistänyt nuo huonommuuden tunteet vanhemmiltasi, jotka oman henkisen kehittymättömyytensä vuoksi ovat olleet sinuun tyytymättömiä tai muuten ovat vaurioittaneet itsetuntoasi ja itsearvostustasi ollessasi lapsi.



Minusta sinulla on jo paljon hyvää, jotain millä on oikeasti väliä, lapset. Raha-asioissa tai muussa "menestymättömyys" on toisarvoista sen rinnalla. Toivottavasti pystyt suhtautumaan itseesi hieman armollisemmin jatkossa ap ja näkemään arvosi.