Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheiden tukeminen verotuksen kautta
30.12.2010 |
Viittaan tuohon aiempaan ketjuun jossa yh perheiden tuloja/tukia pitäisi nostaa - eli yhteiskunnan maksaa tuloerojen erotusta. Kuten todettu on paljon ydinperheitä, joissa vain toisella tuloja tai muuten perheessä taloudellisesti tiukkaa. Lisäksi tuo ehdotettu tukimalli on sotisi täysin ydinperhe ajattelua vastaan ja tukisi perhemuotoa, joka epäedullinen niin lasten kuin yhteiskunnan kannalta.
Mielestäni lapsiluvun mukaan jakautuvat verohelpotukset tukisivat oikeudenmukaisemmin kaikkia lapsiperheitä. Eron sattuessa tämä verohelpotus jäisi korotettuna sille vanhemmalle, jonka luona lapset pääasiallisesti ovat. Tällöin talaoudellinen tuki ikäänkuin siirtyisi toiselta puolisolta yhteiskunnan maksamisen sijasta. Opiskelijoille voisi soveltaa korotettua opiskelutukea (kun verohelpotus tällöin poistuu toiselta puolisolta). Verohelpotuksen suuruus voisi olla riippuvainen tuloista - eli tietyn brutto/nettotulon ylittyessä ei perhelleelle verohelpotusta tule.
Verohelpotukset rahotettaisiin nostamalla normaali veroa (enmnen helpotuksia), eli se minkä lapsettomat maksavat. Perusteena tällä voin pitää sitä, että nämä taloudet eivät tuota/kasvata yhteiskunnalla uusia veronmaksajia, eli heidän velvollisuutensa on osallistua suuremmalla veroprosentilla. Perhe joka kasvattaa ja kouluttaa esim kaksi lasta tuo pitemmällä aikavälille huomattavasti enemmän varallisuutta yhteiskunnalle.
Lisään vielä et tämä on ihan tälläista omaa pohdintaa, enkä ole esim. minkään puolueen aktiivijäsen tms. enkä edes kiinnostunut politiikasta. Itse olen avioliitossa, kaksi lasta ja molemmilla ihan hyvät tulot. Eli me ei varsinaisesti mitään verohelpotuksia tarvita, mutta ymmärrän että monissa lapsiperheissa tilanne on toinen.
Kommentit (5)
ja taitaa muutenkin mennä av mammoilta yli hilseen.
Ens kerralla laita vähän provompi aloitus tyyliin:
"rahoitetaan lapsiperheiden elätus lapsettopmien selkänahasta, kun ne luuserit eivät kuitenkaan tuota yhteiskunnalle mitään" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on suuri riski lasten köyhyydelle, huomattavasti suurempi kuin on ydin- ja uusperheissä. Yksinhuoltajien on huomattavasti vaikeampi hankkia sekä ne kohtalaiset tulot että olla kotivanhempi/opiskelija/muutoin tuloton vanhempi. Siksi olisi ihan suotavaa yhteiskunnankin taholta tuoda jonkinlaista taloudellistakin helpotusta yksinhuoltajaperheille. Mutta enemmän olen kyllä kaivannut jotain muuta kuin taloudellista helpotusta.
Työtätekeviä ihmisiä on Suomessa liian vähän. Osaltaan vanhempainvapaat ym. pahentavat tilannetta. Niin moni elää tulonsiirroilla. Eikö ennemmin tule ajatella niin, että jokaisen kansalaisen tuottavuutta arvioitaisiin suhteessa häntä koskeviin investointihin ja työuran ym. aikana saatavaan hyötyyn ja maksettuihin veroihin.
Moni lapseton ei käytä juuri mitään yhteiskunnan palveluja, mutta maksaa vuosikymmeniä veroja tauotta.Nettomaksajaa ei tarvitse rankaista lisää. Asiaahan voi ajatella niin, että jokaisen pitäisi pyrkiä maksamaan omat kulunsa. Kaikista lapsista ei koskaan tule omillaan pärjääviä veronmaksajia. Työtätekemättömät perheet ovat lisääntyneet huomattavasti.
on sellainen tilanne, että minä olen kotiäiti (ja mielestäni hyödytän yhteiskuntaa kasvattamalla lapsia ja säästän yhteiskunnan menoja, kun emme tarvitse päivähoitoa, iltapäiväkerhoa ym.) ja mieheni on hyvätuloinen. Jotenkin hassua on, että jos tuo mieheni palkka jaettaisiin meidän kesken, olisivat veroprosentit paljon matalammat kuin mieheni nykyinen ja näin nettotulot olisivat huomattavasti suuremmat. Perheverotus olisi mielestäni reilu.
Toisaalta taas suhtaudun hieman epäileväisesti siihen, mitä kaikkea yhteiskunnan pitäisi lapsiperheille maksaa. En ajattele, että lapseton pariskunta olisi jotenkin turha.
Suomalainen yhteiskunta rakentuu yksilöllisyyden varaan - periaatteessa. Jos toinen puolisoista saisi verohelpotusta lasten takia, ei hän välttämättä osallistu näiden menojen maksamiseen. Mutta tällöin vika on jossain ihan muualla kuin yhteiskunnassa. Itse ajattelen, että yltiöpäinen yksilöllisyys alkaa tulla tiensä päähän ja perheitä pitäisi tukea ja arvostaa enemmän. Olen todella haaveammatissani kotiäitinä, mutta aika pitkään kesti ennen kuin itsekään tajusin kaiken tekemäni hyödyn.
Mutta niin, miksi sanoin, että yhteiskuntamme on yksilöllinen vain periaatteessa... Perheverotusta ei siis ole, mutta kun selvitin noin kaiken varalta mahdollisuutta työttömyysturvaan (jos kotiäidin hommat lopetan) saisin työttömyysajalta työmarkkinatukea ihan pyöreät 0 euroa kiitos puolisoni tulojen. Eli eiköhän yhteiskunta ole yksilöllinen/perhekeskeinen ihan sen mukaan, kumpi tuottaa milloinkin enemmän verotuloja tai vähentää menoja ;)
puolesta tai vastaan...