miksi yleensä syntipukki on se jolla on suhde

Pettäjä on vastuussa omista tekemisistään ja toinen nainen tai mies omistaan. Musta molemmat tekevät väärin.

Musta on hassua, että toisesta naisesta puhutaan usein perheenrikkojana, vaikka perheenhän rikkoo pettävä mies.

Nainen sinänsä kun ei voi tehdä miehen perheelle mitään, vaan kaikki perheen tilaan vaikuttavat kysymykset ovat yksin miehen käsissä. Toinen nainen ei voi rikkoa perhettä, koska hän ei ole osa sitä: hänelle ei ole sellaista valtaa.

Väärin hän toimii, mutta mistään perheeseen tai parisuhteeseen riippuvasta häntä ei voi syyttää. Tilanne on sama kuin tuossa hyvässä varkausesimerkissä: lomamatkalle lähtijää ei voi syyttää itse varkaudesta, mutta sokean silmän kääntäminen matkarahojen alkuperälle on silti löyhämoraalinen teko.

Aikanaan itse varattuna tuli sähellettyä aidan toisella puolella ja minulle oli ihan selvää, että syyllisempi osapuoli olin minä itse. Toki tilanne oli 50-50 kun se toinenkin joskus sattui olemaan varattu. ;)



Kun asia sitten tuli ns. julkiseksi, tein silloiselle miehellekin ihan selväksi, että on ihan turha niitä muita miehiä lähteä tilille vaatimaan. Minä olin muuta seuraa halunnut, sitä vongannut ja aina halutessani onnistunut. Ja minun varattuna olisi pitänyt päin vastoin vastustaa niitä minuunkin kohdistuneita iskuyrityksiä.



Ja kyllä, olen soveltanut samaa ajatusta myös tullessani itse petetyksi. Minusta olisi todella hölmöä ja tyhmää (ja alentavaa) lähteä raivoamaan jollekin naiselle siitä, että hän on halunnut iskeä kyntensä minun mieheeni. Miehelle voin kyllä aikani meuhkata - ja jos sillä naisella on oma mies jossain niin toivottavasti pistää myös omansa tilille tapahtuneesta!

Ihan psykologinen juttu. Oikeastihan jokainen on vastuussa omista tekemisistään eikä ketään suhteeseen pakoteta. Pakottaminen on sitte eria asia=rikos. Tottahan tietenkin pettäjä valitsee pettäjän "roolin". Toinenhan voi olla ihan vapaa eikä tee mitään moraalisesti väärää kenellekään. Monesti tosiasioiden tunnustaminen on ihmisille vaikeaa ja jotakin täytyy vihata.

Hassua kun raiskausasioissa se polarisoituu niin kauheasti mutta sitten kun puhutaan vaikka rahasta niin kukaan ei tule itkemään että miksi te neuvotte lukitsemaan ovenne ja hankkimaan varashälyttimiä ja pitämään huolta lompakostanne turistirysissä ja säilyttämään tunnuslukua kortista erillään, vain varashan tekee tässä väärin... Jostain syystä silloin kun kyse on rahasta niin tajutaan että joo varas tekee väärin mutta uhri voi tehdä tyhmästi.

Raha ja arvo-omaisuus ovat tavaroita, mutta nainen on henkilö. Niitä ei voi käsitellä rinnaisteisina ryhminä.

Kun minimoidaan omaisuusrikoksen riski, rajoitteet kohdistuvat tapoihin säilyttää tavaraa, mutta kun minimoidaan raiskausriski, rajoitteet kohdistuvat suoraan naisen yksilönvapauteen.

On täysin eri asia ehdottaa, että turvallisuuden nimissä rahasalkkuja ei tulisi kantaa yöllä puistossa (mutta rahan omistaja saisi vapaasti nauttia öisistä puistoista muilla kapsäkeillä varustetuna) kuin että turvallisuuden nimissä naisen tulisi sulkea elinpiiristään öiset puistot kokonaan.

Tavarat voi sulkea kassakaappiin, jottei niitä varastettaisi ilman, että omistajalle koituu kohtuutonta haittaa. Nainen ei voi sulkea itseään kassakaappiin, jottei häntä raiskattaisia ilman, että hänelle aiheutuu siitä kohtuutonta haittaa.

Raiskauksen ennaltaehkäisyä koskevat ehdotukset ovat käytännössä aina ehdotuksia, joissa naisia kehotetaan oma-aloitteisesti luopumaan henkilöään koskevista perusoikeuksista.

Tästä myös näkyy hyvin, kuinka raiskauksia pohdittaessa vastuu on ensisijaisesti naisen harteilla: on korrektia ehdottaa, että raiskauksia ehkäistään sillä, että naiset eivät liiku öisissä puistoissa, vaikka vielä varmempi tapa olisi estää miehiä liikkumasta öisissä puistoissa. Se, että kunnon naisilta kielletään tämä toiminta omaan etuun vedoten on järkevyyttä, mutta se, että kunnon mieheiltä kielletään tämä toiminta on loukkaus ihmisoikeuksia vastaan.

On myös korrektia neuvoa teinitytöille tapoja, joilla välttyä raiskaukselta, mutta ei ole korrektia luennoida teinipojille keinoista olla tulematta raiskaajaksi.

Miksi? Kummassakin tapauksessa vastuu ulkoistetaan henkilöille, jotka eivät ole syyllisiä.

Asia ei ole yksiselitteinen.

Ei kukaan sanonut että naisen tulisi sulkea itsensä kassakaappiin mutta sekä mies että nainen voi käyttää järkeään ja olla menemättä hortoilemaan yksin humalassa vaarallisiksi tietämiinsä paikkoihin. (Voidaan niitä miehiäkin ryöstää, pahoinpidellä, joskus raiskatakin jne.)



Itse teen näin enkä koe että mulle olennaisiin yksilönvapauksiin tulee mitään hirveetä lommoa siitä. Sinä voit tietysti jättää noudattamatta tätä hyväksi havaittua neuvoa jos koet oikeutesi hortoilla humalassa vaarallisissa paikoissa tärkeämmäksi kuin toiveesi olla joutumatta rikoksen uhriksi.

Miestä taputellaan olalle ja naureskellaan sille meidän Pertille, kun sillä on naisia joka sormelle tms.

näin on naureskeltu? Oikeasti?! Vai puhutaanko tässä nyt yhtäkkiä miesten saunailloista eikä sen petetyn puheista ja mielipiteistä?

Kyllä työpaikoilla yleensä miehen pettämiseen suhtaudutaan huumorilla.

että näihin omiin juoksenteluihin on kyllä suhtauduttu työpaikallakin huumorimielellä ja leikkiä laskettu. Ja ihan nainen olen.

Ja jottei joku taas tahallaan ymmärtäisi väärin: en itse niistä puhunut mutta aina joskus joku näki jotain jne. Mitään varmaa tietoa ei kenelläkään ollut mutta kyllä aina kahvikeskusteluissa naureskeltiin, kuinka meidän "Tiinalla" taas oli sellainen uros kierroksessa, että... ;)

Hassua kun raiskausasioissa se polarisoituu niin kauheasti mutta sitten kun puhutaan vaikka rahasta niin kukaan ei tule itkemään

Edellisen viestini alun ylläolevaa viestiäsi koskeva pointti:

"Raha ja arvo-omaisuus ovat tavaroita, mutta nainen on henkilö. Niitä ei voi käsitellä rinnaisteisina ryhminä.

Kun minimoidaan omaisuusrikoksen riski, rajoitteet kohdistuvat tapoihin säilyttää tavaraa, mutta kun minimoidaan raiskausriski, rajoitteet kohdistuvat suoraan naisen yksilönvapauteen."

Suomeksi: Rinnastuksesi oli huono, eikä toimi, vaikka, KUTEN SANOIN JO OTSIKOSSA, itse raiskausasia on periaatteessa totta.

Kuten ehkä sisälukutaitoisena aikuisena huomasit, loppuviesti käsitteli sitä, miksi aihe on polarisoitunut ja mikä sitä polarisoi, ei sitä, saavatko känniset naiset hillua puistoissa vai eivät. Oma kantani asiaan ei ilmene koko viestistä lainkaan.

Jos kaipaat ei-polarisoitunutta, mikä tarve itselläsi on lukea kuin piru raamattua?

Olen ollut se, jota on petetty. Mun parhaalla ystävällä oli suhde silloisen mieheni kanssa vaikka siis olin miehen kanssa yhdessä, lapsiakin oli. Sain tietää, jätin miehen ja tää mies ja mun paras kaveri menivät yhteen. Asiasta on jo 11 vuotta aikaa, ovat edelleen yhdessä ja hyvin rakastuneita toisiinsa vieläkin. Tuo kaikki osoitti mulle sen, että mikään ei ole mustavalkoista.



Ihmiset voi olla yhdessä, vaikka eivät olisikaan toisilleen "niitä oikeita", kuten mun oli myönnettävä, mun ja exäni suhteessa oli kyse. Rakastinhan mä sitä ihmistä, tottakai, ja olin sitoutunut viettämään loppuelämäni siinä suhteessa. Mutta kun tunteilleen ei voi mitään. Joskus vain eteen kävelee Se Oikea, eikä se katso sitä onko ihminen vapaa vai varattu.



Mä en ole ollut ikinä kiinnostunut varatuista. Sinkkuelämääkin olen viettänyt viimeiset seitsemän vuotta. Mutta nyt mun elämääni on tullut mies, johon olen rakastunut. Ja miehellä on myös mua kohtaan ihan oikeasti tunteita. Ei himoa, vaan myös romanttisia tunteita. Ja mies on varattu. Mutta mä koen, että meidän välillä on oikeaa rakkautta. Enkä suostu häpeämään asiaa.



Tilanne ei ole yksin mun ansiota, tähän on vaadittu kaksi osapuolta. Minä rakastan, mieskin rakastaa. Ja sille kolmannelle osapuolelle tämä on kamalaa. On meille kaikille. Mutta tunteilleen ei vain voi mitään, ei siinä vaiheessa kun "se oikea" tulee vastaan.



Eri asia on pelkkä himojen perässä juokseminen, niitä voi vastustaa. Mutta oikeita tunteita, niille ei voi kukaan mitään.

[i Mutta tunteilleen ei vain voi mitään, ei siinä vaiheessa kun "se oikea" tulee vastaan.



Eri asia on pelkkä himojen perässä juokseminen, niitä voi vastustaa. Mutta oikeita tunteita, niille ei voi kukaan mitään.

[/quote]

Sinä itse hallitset elämääsi ja valitset tunteesi. Olet valinnut tilanteesi, ei se mitään sattumaa ole. Kanna vastuusi.

Hassua kun raiskausasioissa se polarisoituu niin kauheasti mutta sitten kun puhutaan vaikka rahasta niin kukaan ei tule itkemään

Edellisen viestini alun ylläolevaa viestiäsi koskeva pointti:

"Raha ja arvo-omaisuus ovat tavaroita, mutta nainen on henkilö. Niitä ei voi käsitellä rinnaisteisina ryhminä.

Kun minimoidaan omaisuusrikoksen riski, rajoitteet kohdistuvat tapoihin säilyttää tavaraa, mutta kun minimoidaan raiskausriski, rajoitteet kohdistuvat suoraan naisen yksilönvapauteen."

Suomeksi: Rinnastuksesi oli huono, eikä toimi, vaikka, KUTEN SANOIN JO OTSIKOSSA, itse raiskausasia on periaatteessa totta.

Kuten ehkä sisälukutaitoisena aikuisena huomasit, loppuviesti käsitteli sitä, miksi aihe on polarisoitunut ja mikä sitä polarisoi, ei sitä, saavatko känniset naiset hillua puistoissa vai eivät. Oma kantani asiaan ei ilmene koko viestistä lainkaan.

Jos kaipaat ei-polarisoitunutta, mikä tarve itselläsi on lukea kuin piru raamattua?

Ei vastapuoli aina lue kuin piru raamattua vaikka sattuisi olemaan sun kanssa eri mieltä.

Musta rinnastus toimii ihan mallikkaasti.

Pointti on jokaisessa tapauksessa se, että VAIKKA rikollinen on se joka tekee väärin niin jokainen mahdollista uhriksi tulemistaan pelkäävä on yleisesti ottaen aika fiksu jos yrittää minimoida riskit siinä määrin kuin mahdollista. Ei siinä ole erityisesti väliä sillä mikä rikos on kyseessä ja suojaudutaanko raiskaukselta, tietomurrolta, nigerialaiskirjehuijareilta vai taskuvarkaudelta. Rikollinen on silti rikollinen vaikka uhriehdokkaille neuvotaan, että tietynlainen käytös on hölmö valinta.

Ei musta nainen ole yhtään sen vähemmän ihmisoikeudet omaava ihminen, vaikka valitsisikin käyttää järkeään eikä ehdoin tahdoin menisi suden suuhun. Ihan niin kuin mieskään.

Jos joku on niin moukka, että tuo pettämisensä työpaikalle kaikkien tietoon niin työpaikkarauhan nimissä ja töiden sujumiseksi muiden on vaan kuitattava se leikinlaskulla tai huomiotta jättämisellä, koska mistään ei tule mitään jos siellä ruvetaan kollegoiden kesken luomaan konflikteja sillä että moralisoidaan toisten parisuhteita, että ootpa sä Pasi sikapetturipukki ja mikä horo säkin Mirkku oikein nykyisin oot.

Ei taitais työt tulla tehtyä tiimissä.

Kyllä työpaikoilla yleensä miehen pettämiseen suhtaudutaan huumorilla.

että näihin omiin juoksenteluihin on kyllä suhtauduttu työpaikallakin huumorimielellä ja leikkiä laskettu. Ja ihan nainen olen.

Ja jottei joku taas tahallaan ymmärtäisi väärin: en itse niistä puhunut mutta aina joskus joku näki jotain jne. Mitään varmaa tietoa ei kenelläkään ollut mutta kyllä aina kahvikeskusteluissa naureskeltiin, kuinka meidän "Tiinalla" taas oli sellainen uros kierroksessa, että... ;)

En tajunnut mistä kiihdyit. Ei vastapuoli aina lue kuin piru raamattua vaikka sattuisi olemaan sun kanssa eri mieltä.

Yleisesti ottaen kiihdyn oman hännän nostamisesta. Polarisointia on turha päivitellä, jos ei ole itsekään kiinnostunut asiallisesta keskustelusta. Henkilökohtaisuuksiin meneminen ei ole asiakeskustelua, enkä näe johdonmukaisena sitä, että polarisointiin kyllästyneenä teet ensimmäisessä vastauksessasi numeron esimerkiksi spekulatiivisesta alkoholinkäytöstäni. Netissä ei tietenkään pitäisi olla yllättynyt siitä, että perusargumentaatio ei ole hallussa, mutta välillä se pääsee yllättämään.

En myöskään tiedä, miksi muuksi kuin pirun raamatunluennaksi pitäisi kutsua sitä, että jos väitän ihmisen ja esineeseen kohdistuvien rajoitusten olevan eriluonteisia, reagoit kielikuvaan (nainen kassakaapissa), et itse argumenttiin. Siksi minulle on vieläkin epäselvää, miten omaisuuteen ja henkilöön kohdistuvat rajoitteet ovat samankaltaisia.

Mutta tunteilleen ei vain voi mitään, ei siinä vaiheessa kun "se oikea" tulee vastaan.

Eri asia on pelkkä himojen perässä juokseminen, niitä voi vastustaa. Mutta oikeita tunteita, niille ei voi kukaan mitään.

Kyllä nyt tunteitaan voi hallita, aikuiset ihmiset! Tuollaista "Oikea" veruketta käyttämällä selität asiat, joita et halua kohdata faktana. Petät ja olet petetty, koska moraali on seurapiirissäsi löyhä!

Minä uskon, että kun jollekin on lupautunut loppuelämäksi, niin siitä tuleekin se Oikea, jos ei ihan heti ole. Ja sen jälkeen muuta Oikeampaa ei ole olemassakaan!

saa miettimään, onko sinunlaisillasi tunteita ollenkaan. Olet joko matalamielinen tai lukinnut suuren osan tunnevarastostasi jonnekin piiloon. Oletkohan itse suhteessa pääasiassa tahdonvoimalla? Todella voimakkaita tunteita ei voi päättää tai tahtoa. Toki joku voi huijata itseään väittämällä himoa rakkaudeksi, mutta yhtä lailla väärin on tuomita kaikki rakkauden tunteet himoksi.

Minä luulin että rakastaminen on tahdon asia, kunnes rakastuin niin päättömästi ja sopimattomasti ja vastoin omaa moraaliani, että koko maailmani kääntyi ympäri. Se ei ollut himoa ja seksuaalista halua (niitäkin tosin on yllin kyllin), minulla on tarpeeksi elämänkokemusta jotta ymmärrän ettei pelkästään niiden varassa pääse kovin pitkälle. Mutta sielunkumppanuus ja se tunne jota se aiheuttaa, kuin koko elämänsä olisi vain kulkenut toista kohti - sen vastustaminen olisi tuhonnut minut ja myös silloisen puolisoni.

Kyllä nyt tunteitaan voi hallita, aikuiset ihmiset! Tuollaista "Oikea" veruketta käyttämällä selität asiat, joita et halua kohdata faktana. Petät ja olet petetty, koska moraali on seurapiirissäsi löyhä!

Minä uskon, että kun jollekin on lupautunut loppuelämäksi, niin siitä tuleekin se Oikea, jos ei ihan heti ole. Ja sen jälkeen muuta Oikeampaa ei ole olemassakaan!