puoliso kutsuttiin häihin, minua ei...

pitäisi loukkaantua. Jos kyseessä on miehen ystävä, ei minun, ei minua edes kiinnostaisi mennä. Ja jos häät ovat pienet, ja sinne on kutsuttu vain oikeasti läheiset, ylimääräiset avecit vain kasvattavat häitä turhaan. Itse olen jättänyt menemättä vaikka minut on kutsuttukin miehen työkaverin häihin. Jos olen vaikka kerran jonkun tyypin tavannutkin, ei hän tai hänen vaimonsa minua häissä kaipaa, eikä tarvitse lapsenvahteja miettiä. Ja miksi ne häät nyt olisivat niin erilainen juttu kuin vaikkapa työpaikan pikkujoulut, eihän niihinkään yhdessä mennä?

kuin olla menemättä sen vuoksi, ettei ole saanut kutsua lainkaan! Ymmärrätkös edes sitä?

Ja miksi pitäisi miettiä aina mistä voisi loukkaantua? Minusta miehen pitäisi mennä ehdottomasti, jos kerran kyse on miehen ystävästä. Naimisiin mennään kuitenkin vain kerran, ja sitä loukkaantumista ehtii puida muulloinkin. Ja jos vaimo itse loukkaantuu, niin ei sitä kannata miehelle selitellä, tuo on kuitenkin aika pikkuasia, joten ei miehen ystävyyttä kannata sillä rasittaa. Miehet eivät edes ajattele asioita välttämättä noin monimutkaisesti, jos miehen kaveri on itse laittanut kutsut omille kavereilleen, ja vaimo omilleen.

Ellei kyseessä ole erehdys ja nimi vain unohtunut kutsusta? Lähes yhtä moukkamaista kuin se, että eräissä häissä vieraat joutuivat itse maksamaan ruokansa ja juomansa. Hääpari oli keskituloinen ja keski-ikäinen ja vieraita vain reilu parikymmentä. Kuohuviinitkin, jotka hääpari tarjosi, piti juoda ulkona kylmässä ravintolan pihalla, sillä ravintolaan ei tietenkään saanut viedä omia juomia.

Eli ihmisillä ihmetyttää tässä vain se että puolisoa ei kutsuttu, vaikka eivät olisi lähdössäkään. Mistä tuo vitutus kumpuaa? Mietittekö pikkupäässänne että kun minua ei ole kutsuttu, kutsuja ei pidä minua tarpeeksi hyvänä/arvokkaana juhliinsa?



Jos kyseessä miehen vähemmän tuttu kaveri, en vaivaisi päätäni. Jos sen sijaan olisi miehen hyvä kaveri jonka tuntisin hyvin, silloin ottaisin nokkiini.

joihin kutsutaan ehkä vain toinen, esim. jonkun kaverin nelikymppiset ja sitten meillä on molemmilla omia "porukoita", miehellä esim. kalastusreissukaverit ja minulla parikin erilaista naisten poppoota, jolloin tietenkin juhlitaan ihan omillamme. Lisäksi välillä saamme kutsun jonnekkin kahdestaan, mutta kun toinen meistä ei tunne ko. henkilöä ollenkaan olemme ihan yleisesti menneet ilman kumppania. Tällaisia ovat vaikka jonkun työkaverin tuparit jne.



Mutta jos nyt johonkin juhlaan, niin pitäisin todella omituisena jos saisimme kutsun häihin vain toiselle kun olemme 10 vuotta olleet naimisissa. Sen jälkeen kun häitä alkoi olla ja seurustelimme vakavissamme ei ikinä ole tullut hääkutsua vain toiselle eikä omissa häissä olisi tullut mielenkään jättää puolisoita kutsumatta. esim. noista kalaporukoista ja naisporukoista kutsuimme ilman muuta avecit mukaan vaikka emme kaikkia tunteneet.

on hyvät tavat ja etiketin tuntemus monella hakusessa valitettavasti. Ikään kuin sen puolison voi noin vaan jättää kutsumatta jos sattuu olemaan vieraampi ja "kokee ettei ole riittävän arvokas juhliin"...mitä ihmettä? Opetelkaa niitä hyviä tapoja hyvät ihmiset! ei todella ole normaalia hyviin tapoihin kuuluvaa tuollainen. Puolisot kutsutaan aina yhdessä!

a) reilu, avoin peli: eli mies kysyy suoraan, onko kuoresta unohtunut sana avec vai onko nimenomaan tarkoitus, että ei puolisoita. Kysymys tulee tehdä fiksusti ja ystävällisesti. Voihan olla, että on jokin ihan järkeenkäypä selitys.

(vaikka että sulhasen bestman on tämän kutsumatta jätetyn ex, ja heillä välit todella huonot)





b) onko tämä kutsumatta jätetty ikinä tavannut naimisiinmenijää? Jos ne muut pariskunnat on tavanneet toisiaan muutenkin. Eli jospa kutsumisraja on siinä, että vain tutut kutsutaan, ei toistaiseksi tuntemattomia (siis jos tämä pariskunta on ollut vasta vähän aikaa yhdessä, eli eivät ole ehtineet tutustua)

Enkä menisi minäkään jos minut kutsuttaisiin mutta miestä ei.



Outoa ja todella moukkamaista käytöstä kutsua vain toinen. Eipä taida hääparilla olla käytöstavat tai yleinen "sydämen sivistys" hallussa.



Jos olisin miehesi, kysyisin onko tässä tapahtunut virhe, ja jos ei niin miksi vaimo ei ole tervetullut.

Ehkäpä selitys voisi tosiaan olla siinä, että et ole tavannut morsiusparia. Vaikka kyllä silti minusta kuuluu kutsua puolisokin, mikäli yhdessä asutaan.



Anna miehesi päättää meneekö vai ei. Ja muista olla suuttumatta/ loukkaantumatta jos miehesi haluaakin mennä, ei sinun kutsumatta jättäminen ole miehesi vika.

ihmiset kirjoittaa kutsukortteihin ihan mitä sattuu, eivätkä ymmärrä, että kaikki kutsuttavat on mainittava niemeltä.



Meille on tullut esim. hääkutsu, jossa minun ja mieheni nimet, ei lapsista mitään mainintaa, ei perheineen tms. Minä oletin ilman muuta, että kutsu on vain aikuisille. Kutsujien kanssa tuli kuitenkin asia puheeksi ennen häitä, ja kutsu koski kuulemma koko perhettä!

Ehkäpä selitys voisi tosiaan olla siinä, että et ole tavannut morsiusparia. Vaikka kyllä silti minusta kuuluu kutsua puolisokin, mikäli yhdessä asutaan. Anna miehesi päättää meneekö vai ei. Ja muista olla suuttumatta/ loukkaantumatta jos miehesi haluaakin mennä, ei sinun kutsumatta jättäminen ole miehesi vika.

Me olemme 10-vuotta olleet yhdessä, mutta emme ole "sama ihminen", meillä on se omakin elämä. Ja omaa elämäämme kuuluu esim. työkavereita, harrastuskavereita, ja sellaisia ystäviä joita toinen ei ole koskaan nähnyt, tai on ohimennen nähnyt,tai hyvin harvoin nähnyt.



Ja koska tuo "oma elämäkin" löytyy, niin aina ei edes kiinnosta lähteä toisen tuttavan häihin (sellaisten yhteisten kaverien ja esim. sisarusten häihin tietenkin haluaa osallistua) koska keksii parempaakin tekemistä siksi ajaksi mikä menisi jonkun puolitunttemattoman häissä.

Ja joku sanoo nyt että "siellä häissähän tutuistuisitte", mutta minusta HÄÄT eivät ole se paikka missä "Pekan vaimo Liisa tutustuu miehensä harrastuskaveri Jukkaan ja tämän puolisoon Hannaan" koska hääparia tuskin kiinnostaa (ja ihan ymmärrettävästi ei kiinnosta;) hääpäivänä tutustua uusiin ihmisiin vaan juhlia päiväänsä läheisten (sukulaisten) kanssa joita ei ehkä ole aikoihin nähnyt.



Mutta joillekin on niin tärkeää että kaikkialla kutsutaan yhdessä. Ei edes haluta nähdä sitä, että esim. työkaveri jota näkee 5 päivänä viikossa tai harrastuskaveri kenen kanssa treenaa 2 kertaa viikossa voi olla todella tärkeä, vaikka hänen puolisoaan et tuntisi. Ja jos vaikka molemmat pelaavat joukkuelajia, niin ei kiva jos pitää esim. 2 X 15 harrastuskaveria kutsua aveceineen häihin, se tekee 30 käytännössä tuntematonta ihmistä häihin...! Ja nuokin paikat voisi täyttää ihmisillä joiden oikeasti tahtoisi tulevan häihin.



Mutta monella on niin suppea elämänpiiri, että siihen ei kuulu kun pari ystävää, ja heidänkin kanssaan ollaan yleensä tuttavaPERHEITÄ eli naiset ja miehet ovat keskenään kavereita ja samoin mahdolliset lapset. Ja toki omien sisarusten puolisot pitää kutsua jne. Mutta joillakin on laajemmat ystäväverkostot, juurikin työn, harrastusten, opiskelujen ym. vuoksi, ja siitä syystä on pakko tehdä karsintaa.



Kuitenkin minusta perusolettamus häissä on se, että pariskunnan molemmat osapuolet edes suunnilleen tuntevat kaikki häihin kutsutut, eli tietävät esim. tuo on Hannu miehen jalkapallokaveri, tuo on Lissu, vaimon työkaveri, koska sairastahan se on jos häissä tulee morsiammelle/sulhaselle mieleen "keitä nää ihmiset oikein on...?!?" Ja tosiaan jos häissä on esim. 30 "pakko-aveceina"kutsuttua, niin tuollainen olo saattaa tulla.

En minäkäkään kaikkia ystävieni kämppiksiä kutsuisi.



Ja mitä ihmetteä te oikein uikutatte, eikö hääpärilla muka ole OIKEUS KUTSUA IHAN KETÄ HE ITSE HALUAVAT! Eikös se niin mene ainakin täällä av:lla.



Ap:n "mies" menee yksinään. Kuten varmaan menisi mihin tahansa kaveripippaloihin tai pikkujouluihinkin.

Ymmärrän tuon, jos kyse on siitä, että paikalle ei kutsuta kuin muutama lähin ja ei kenenkään puolituttuja puolisoita. Sitten se on loukkaavaa, jos toisen puoliso on ja toisen ei.



Pienillä häillä tarkoitan sellaisia kuin vaikka meillä oli. Paikalla oli miehen äiti, mun vanhemmat ja mun veli + molempien lapsuudenystävä ilman puolisoa. Vihkitilaisuus oli lyhyt ja päälle juotiin kahvit. Aikaa meni varmaan 45 minuuttia.

ilmoittaudutaan ja kysyy, onko kutsut puolisoiden kanssa vai ilman.

A) tunteeko hääpari myös aviovaimon? Jos eivät ole ikinä tavanneetkaan, niin minusta on ihan ok, että vaimoa ei kutsuta



B) kuinka läheinen ystävä miehesi on hääparin kanssa? Jos on kovinkin läheinen, niin silloin myös on kohteliasta se vaimo kutsua vaikka häntä ei tuntisikaan. Jos taas ei ole läheinen, niin sitten taas on ok ettei vaimoa kutsuta



c) kuinka isoista häistä on kyse?



Ja tosiaan, kannattaa varmistaa, että onko kutsuissa vain tapahtunut virhe. Ja jos ei ole, niin minusta voi ihan kohteliaasti kysyä syytä sille miksei vaimoa ole kutsuttu. Turha asiasta on kamalan suurta ongelmaa tehdä. Avoimuutta kehiin vaan.

hääpari haluaa vaan kutsua tietyt ihmiset. Minä olin häissä kutsuttuna miehen avecina. Hän oli niissä häissä bestmanina. Musta on todella epämiellyttävää, että minut oli laitettu ns. pääpöytään istumaan ja sitten mieheni oli kiireinen omissa jutuissaan. Siellä minä keskustelin morsiamen vanhempien kanssa ja itse morsianta olin tavannut vain jokusen kerran ennen näitä häitä. Polttareissa sama juttu. Mun mielestä se, että olen mieheni kanssa yhdessä, ei tarkoita, että olemme yhtä. Koin sen itse todella noloksi.

osa ei halua häihinsä lapsia, osa ei halua kavereitten puolisoita. Ei siitä pidä loukkaantua.



Ja onhan se ihan ymmärrettävää, että ei halua parisuhdettaan hoitavaa väkeä omiin juhliinsa. Monet lapsiperheet kun luulevat, että kutsu kaksin jonnekin tarkoittaa sitä, että ollaan konkreettisesti kahden.

myös puolisot ja seurustelukumppanit kutsuttava. Ihan perusetikettiä. Ei voi kellään olla siitä kiinni, että onko häissä 25 vai 35 vierasta, sitten vaan vähän kevyempää tarjottavaa. Ihan syystäkin loukkaantuu, varsinkin jos on toisten kavereitten puolisot kutsuttu. Minä laittaisin noin lapsellisen morsiamen kanssa välit kyllä jäihin, tuskin siinä mitään menettää.