Mitä synnytyksessä oikein punnerretaan (ponnistusvaihe)?

et vissiin oo itse synnyttänyt?

sieltä hiljalleen itsekin, jos vaan olisi sopivassa asennossa (painovoimaa hyödyntäen) ja hengittelisi voimakkaasti, eikä jännittäisi lihaksilla yhtään vastaan (kuten jotkut alitajuisesti saattaa myös tehdä). Siis teoriassa.



Monesti kuitenkin lapsi saattaa olla huonossa asennossa vähän kiertyneenä, avotarjonnassa tms., ja lapsi halutaan ihan muutenkin nopeammin ulos että se ei jää sinne tuntikausiksi ahdinkoon. Ja lisäski äidille monesti tulee vaan sellainen tunne, että pitää työntää eli niinkuin kakkaa tekisi.



Eli käytännössä, miksi sä oikein ponnistat kun teet paskaa? Mikä siellä oikein ottaa vastaan??

Niin - sama juttu, kyllä siinä vähän pientä ponnistamista yleensä tarvitaan.

Vauvan täytyy pusertautua sieltä luisen lantion läpi ja sitten vielä pehmeiden osien läpi, molemmat ottaa vastaan, ensisynnyttäjän pehmeät osat tietysti enemmän kuin uudelleensynnyttäjän. Ja tässä yhteydessä sektion kokenut on ensisynnyttäjä, koska vauva ei ole tullut läpi kanavasta vielä kertaakaan.



Kyllä kai lantion ulko- ja sisämitoilla joku yhteys on, vaikkei suoraviivainen olisikaan. Iso perse on asia erikseen, mutta leveä luinen lantio pitää useimmiten sisällään kohtalaisen avaran lantion aukeaman.



Se vauva(n pää) on joskus melkoisen moikuliainen tämän runttauksen jäljiltä, mutta oikenee onneksi nopeasti. Solisluukin saattaa mennä, jos vauva on iso ja kanava ahdas. Ihan kevyestä leikistä ei siis ole kyse kummallekaan osapuolelle.

että ponnistusvaiheessa suuri osa vauvaa on toki jo lantiosta läpi, ainakin pää. Siinä kohtaa vastaan ottavat siis nimenomaan pehmeät osat (tai "pehmeät", aika kireellä ovat!). Ja pään synnyttyä loppu tulee koko lailla "luiskahtamalla" (useimmiten).

ja sitten loppu on sitä pehmeiden kudosten läpi puskemista?

Supistukset työntävät sen 'itsestään' ulos. Mutta aina supistukset eivät ole niin voimakkaita. Itse hämmästyin toisessa synnytyksessä, miten 'itsestään' lapsi tuli ulos, kun ensimmäisellä kerralla sai punnertaa tuntikausia. Lihasten kunto ei ainakaan vaikuta, sillä ensimmäisessä synnytyksessä olin hyvässä kunnossa, toisessa en.

jos ison pötkylän puskee voimalla ulos niin siinähän saa peräpukamia.

Eli käytännössä, miksi sä oikein ponnistat kun teet paskaa? Mikä siellä oikein ottaa vastaan??

Niin - sama juttu, kyllä siinä vähän pientä ponnistamista yleensä tarvitaan.

jos ison pötkylän puskee voimalla ulos niin siinähän saa peräpukamia.

Eli käytännössä, miksi sä oikein ponnistat kun teet paskaa? Mikä siellä oikein ottaa vastaan?? Niin - sama juttu, kyllä siinä vähän pientä ponnistamista yleensä tarvitaan.

ja siis kunten kirjoitin niin teoriassahan se vauva tuliskin supistusten voimalla "itsestään" (lähes). Mutta yleensä se käytäntö on vähän toista. Kyllähän sitä kakatessakin alitajuisesti sitä vähän työntää ja avittaa ulos.

(Siis vaikka se vauva ei sieltä kakkareiästä tule, niin se nyt on lopulta lähimpänä sitä tuntemusta, miten sitä vois ei-synnyttäneille kuvata: sama kun yrittäsit tehdä jotain melonin kokosta kakkaa - tai ponnistutekniikka/suunta on sama.)

En tiedä synnyttäessä miten vauva tulisi itse tosiaan ulos ilman kauheaa ponnistamista. Sillon tietty ei varmaan tulis, jos joku hankala asento tms., tai hapenpuute ja kiire auttaa se pois. Tai tosi iso vauva.

Mutta myös muulloin ne kätilöt vaan aina käskee "työnnä työnnä" ja sitähän sitte tekee niinkun käsketään kun siinä vaiheessa enää muuta jaksa/uskalla kokeilla.

Sitten kun pää tullut, ne kieltää enää työntämästä, koska tosiaan se loppuvartalo tulee ihan itestään, ja kätilöt vaanyrittää auttaa ettei tule repeämiä, eli ei tartte enää liian vauhdilla tulla. (Tulee yleensä yhdellä supistuksella. Paitsi joskus kyllä vauvat jää hartioista vähän kiinni että pitää avittaa.)

4 krt synnyttänyt (2 imukupilla)

(kävin semmosen hypnosynnytyskurssinkin viimeksi, jossa neuvottiin että lapsi tulis ulos vaan alaspäin hengittämällä, mutta en uskaltanut sitä kokeilla/ei se heti tullut ainakaan, eli tein vaan kuten kätilöt käski ja työsin. Ois ollut mielenkiintoista kokeilla mutta se totuus on niin toista siinä itse tilanteessa.)

koko vaikuttaa myös aika oleellisesti...

Ja onhan se häntäluukin vauvan pään edessä, eli vauvan pitää kääntyä häntäluun kohdalla sivuttain, jotta mahtuu tulemaan ulos..

Kyllä mun sitä vauvaa piti pungertaa melkoisesti ponnistusvaiheessa, vaikka pienikokoinen vauva olikin.



Jotkut sanoo että makuullaan/ puoli-istuva asento ei ole hyvä, koska siinä häntäluu on enemmän tiellä. Eli synnytysjakkara olis siinä mielessä parempi. Ja jos mahdollista niin synnytysaltaan lämmin vesi pehmentäisi kudoksia synnytystä varten.

Vauva tulee koko synnytyksen ajan alaspäin äidin kehon runttaamana. Suurimman lihastyön hoitavat supistukset, joita ei voi hallita. Loppuvaiheessa sitten ponnistetaan.

Ponnistusvaiheen ei liene "tarkoitus" kestää kovin kauan, mutta toisilla vauva jumittaa. Itselläni ainakin oli toisesta lapsesta aivan pitelemätön ponnistamistarve kaikki ne 3 minuuttia, mitkä vaihe kesti... Ensimmäisellä kerralla epiduraali vei ponnistamistarpeen, silloin ponnistin arvauksen päälle (7 min).

ja sitten loppu on sitä pehmeiden kudosten läpi puskemista?

neljän synnytyksen aikana, yksi (ja paranemisvaiheiltaan pahin) tapahtui jakkarallakin, en tiedä sitten tulisko itsellään ulos. Kuten ei tulisi se melonin kokoinen kakkakaan.

pieni se aukko josta vauvan pitäs tulla ulos. Eli ei todella ole niin, että isolantioinen nainen on hyvä synnyttäjä. Siroluisella saattaa olla isompi "aukko" josta lapsi tulee ulos kuin romuluisella.