univaikeudet
Olen rv 23 ja väsymys on vallan mahdoton, johtuen huonosti nukutuista öistä. Heräily alkaa 1-2 tunnin päästä nukkumaan menosta ja useina öinä jään aamuyöstä hereille muutamaksi tunniksi. Sitten kun herätys lähestyy, olen ensimmäistä kertaa yön aikana sikeässä unessa. Maha tietysti haittaa hyvän asennon löytymistä, mutta tuntuu että muutenkin on hankala olla makuullaan. Onko muilla samanlaisia ongelmia, olisi mukava kuulla onko niihin löytynyt helpotusta? Neuvolassa ehdottivat sairaslomalle jäämistä, mutta kun siihen en ainakaan vielä haluaisi lähteä.
Kommentit (4)
Menossa itselläni on tänään rv 17+2, ja yöheräilyä on ollut jo useamman viikon ajan. Ihan joka yö en heräile, mutta enemmän normia on jo parin tunnin valvominen kuin koko yön putkeen nukkuminen.
Maha ei mulla vielä ole kovin iso, mutta jotenkin olo on öisin tukala, tai sitten vaihtoehtoisesti herään vain aivan pirteänä, vaikka nukkumaan mennessä olisinkin ollut tosi väsynyt. En tiedä sitten mistä nää heräilyt johtuvat - oisko jotakin hormonaalista/kroppa valmistautuu yövalvomisiin pienen lapsen kanssa?
Ennen raskautta olen kyllä nukkunut aina niin sikeästi kuin tukki (vaikka palohälytin soisis vieressä...), joten tämä on aika poikkeuksellista.
Mulla on sikäli hyvä etten ole töissä, joten voin huilailla sitten päiväsaikaan jos on tarpeen.
Tsemppiä ja jaksamista, apua tästä ei varmasti nyt paljoakaan ole, mutta josko kohtalotoveruus lohduttaa edes vähän! :)
oli univaikeuksia myös jokin aika sitten, mutta nyt (rv 33+5) tuntuu taas uni maistuvan varsin hyvin. MItään kummempaa vinkkiä en osaa omasta puolestani minäkään antaa, muuta kuin makkarin tuuletus juuri ennen nukkumaan käyntiä ja tarvittaessa sopivan kokoinen tyyny masun alle ja toinen jalkojen väliin.
Mutta se, miksi vastasin vailla kummempia vinkkejä, on jo tullutkin aiemmissa vastauksissa eli ei kannata yrittää jaksaa enempää kuin tuntuu. Tuoreita äitejä, lääkäriä ja kätilöä nlassa kuunneltuani he ovat saaneet minutkin vakuuttuneeksi, että itsensä liiallinen väsyttäminen tässä vaiheessa ei ole kenellekkään hyväksi, ei myöskään vauvalle! Eihän sitä tarvitse loppuajaksi sairaslomalle jäädä, viikossakin ehtii levätä hyvin! Sitä ollaan vaan taidettu tottua jaksmaan ja olemaan tehokkaita "turhista valittamatta".
Mie heräsin alkuraskauden aikana (ehkä jossain 14- paikkeilla) aamuöisin pariksi tunniksi. Nyt saatan herätä puol viis ja sitten torkun ja nousen miten torkut menee, useinki jo kuudelta. Mutta alkuraskauden heräsilyä en ymmärtäny. Makoilin ja mietiskelin ja odotin vain unta. Onneksi sain tasoitettua aina päikkäreillä. Mutta koko raskaus 20 viikolla saakka ollu tajutonta väsymystä. Nyt pari viikkoa helpottanut, ehkä kun olen toista viikkoa lomalla.
Kiva, että kirjotitte että saa saikkua jos yliväsyneeksi. Ei ois tullu mieleenkään.
Tyynyjä paljon vuoteeseen sit ku isompi maha: jalkojen väliin soppeli tyyny: pelastanu ainakin mun unia edellisissä raskauksissa.
Mulla on univaikeudet tosissaan alkanu vaivata vasta nyt rv 30 jälkeen, kun vauva saattaa painaa kylkiluita niin kipeästi että herään. Hyvää asentoa ei taida olla olemassakaan... Tosin huomasin kyllä aiemmin jo että jos yöllä herää, niin uudestaan nukahtaminen on aika hankalaa.
Valitettavasti sen kummempia vinkkejä en osaa univaikeuksiin antaa. Keho kuulemma totuttelee näin erilaiseen unirytmiin ja sairaslomasta minullekin puhuttiin, tosin minulla valvominen jäi lopulta niin vähäiseksi, että ei tarvinnut hakea.
Paitsi sen vinkin tietysti annan, että älä vähättele väsymystä ja karttele sairaslomaa oman hyvinvoinnin hinnalla. Jo pelkästään tieto siitä, että aamulla pitäisi jaksaa herätä töihin on omiaan valvottamaan ketä tahansa ja raskaus siihen päälle voi viedä voimat aika loppuun.
Itselle tuntui ensin ajatus sairaslomasta "pelkkien" univaikeuksien takia turhan valittamiselta tai liioittelulta, kun on tottunut jaksamaan ja pärjäämään ja käymään töissä vaikka pikkuisen kipeänäkin, kunnes puhuin kaverini kanssa ja sai minut vakuuttuneeksi siitä, että samat säännöt eivät todellakaan päde kun on raskaana ja itselle pitää antaa anteeksi se,e ttei jaksa samaan tahtiin. Jo oikeastaan tämän hyväksyminen helpotti oloa silloin enkä sitten univaikeuksista juuri kärsinytkään (ennen kuin nyt taas... mutta nyt olen jo lomalla muuten). Väsymys ja stressi ei ole hyväksi itsellesi, tai vaaville tai kenellekään siinä lähellä pyörivälle :)