Lapista palattu kotiin, tunteet solmussa, en tiedä miten antaisin anteeksi miehelleni... :(

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viesti/1297048/sain_tanaan_tieta…

Ei tullut sitten lentokone ekassa ketjussa mieleenkään... Oli oikein sukua tulossa autolla vastaan-

Ei tullut sitten lentokone ekassa ketjussa mieleenkään... Oli oikein sukua tulossa autolla vastaan-

Ap:han kirjoitti et sisko ja veli on tulossa hakemaan. eli pääsi heidän auton kyydissä lappiin ja lensi takaisin!

eli ajoivat 2x800 km juuri ennen joulua? Miksei sitten lentänyt molempiin suuntiin? No uskokoon ken tahtoo, itteä nyt ei vois vähempää napata, oli totta tai ei. Viihdettähän tämä koko palsta.

eli ajoivat 2x800 km juuri ennen joulua? Miksei sitten lentänyt molempiin suuntiin? No uskokoon ken tahtoo, itteä nyt ei vois vähempää napata, oli totta tai ei. Viihdettähän tämä koko palsta.

Voihan olla että sisko ja veli asuvat vaikka naapurikunnassa, josta tulivat siskoaan hakemaan ja menivät sitten yhdessä Lappiin!

Voihan olla että sisko ja veli asuvat vaikka naapurikunnassa, josta tulivat siskoaan hakemaan ja menivät sitten yhdessä Lappiin!

Puhui kuitenkin kaikista kotipuolessa:

"Päätin lahteä lasten kanssa lappiin läheisteni luokse, veljeni ja siskoni lähtivät ajamaan aamusta tänne päin. Kaikki olivat kotipuolessa sitä mieltä, että en voi nyt ajaa itse, joten onneksi ihanat sisareni auttavat. :)" (=lainaus edellisestä)

Ei mistään naapurikaupungista.

-toinen epäilijä-

ja tulevat olemaankin sitä pitkän aikaa, jopa vuoden tai kaksi vuotta! Mikäli kuitenkin suhteessanne on muut asiat kunnossa, eli ei ole väkivaltaa eikä päihdeongelmia, niin mielestäni suhteenne kannattaa pelastaa. Työtä se teettää, mutta tuo parisuhdeterapia on hyvänä apuvälineenä siinä. Suosittelen sitä.



Oma isä on lapsille aina se paras, ei voi mitään. Jos eroatte, niin varmasti sinä aikanaan haluat ja saat uuden kumppanin. Mikä takaa, että hän olisi sinulle uskollinen? Ja mikä takaa, että siinä suhteessa olisi muut asiat kunnossa? Paskiaisia kun on tämä maailma täynnä, ja ne hyvät miehet (ja naiset) harvassa. Valitettavasti kuitenkin kaikilla on joku huonokin puoli. Miehelläsi se oli nyt tämä arviointikyvyn pettäminen, että lähti suhteeseen.



Kyllä sinä saat sen luottamuksen takaisin. Pitkään siihen menee, mutta tulee se kumminkin.



Mikäli teillä kummallakin on edelleen halua sitoutua suhteeseen, parisuhdeterapia auttaa ehdottomasti.



Siksi puhun näistä asioista niin ehdottomasti, että olen kokenut itse samat asiat kuin sinäkin. Olin vain silloin paljon nuorempi, vasta 34, ja tyhmyyksissäni erosin kun koin "munan uittamisen toisessa naisessa" niin loukkaavaksi. Nyt pitkästi yli nelikymppisenä olen sitä mieltä, että suhteessamme oli niin paljon hyvää, että uskottomuudesta huolimatta se olisi kannattanut pelastaa. Vastaan on tullut niin ääliöitä miehiä, että heidän kanssaan en ole päässyt lähellekään yhtä hyvää suhdetta kuin exäni kanssa. Ja kyllä joku heistäkin on pettänyt.



Se pettäminen nyt vaan on miehen luonto, tilaisuus tekee varkaan. Nuorempana en olisi itsekään tätä allekirjoittanut, mutta niin se vaan on. Mielipiteeni vahvistui, kun hyvä ystävättäreni sanoi miehestään että kyllä pystyy pettämään ja on pettänytkin, vaikka pidin miestä tyyppinä joka ei ikinä, ikinä olisi voinut mielestäni pettää.



(On se pettäminen tietenkin naisenkin luonto, mutta miehelle seksuaalisen halun torjuminen vain tuntuu olevan niin kovin vaikeaa. Joten ikävä kyllä, katson että jokaisessa miehessä asuu potentiaalinen pettäjä, kunhan vain olosuhteet ovat otolliset ja luottamus kiinni jäämisen mahdottomuuteen on aukoton.)



Joten tsemppiä tilanteenne selvittämiseen. Ei se helppoa tule olemaan. Lapsetkin kuitenkin painavat vaa'assa, sanoivatpa muut mitä hyvänsä. Lapsen on aina parempi elää ehjässä perheessä. Paitsi jos perheessä on muuten pahasti pielessä, siis väkivaltaa tai päihteitä tai muuta vastaavaa. Jos on, niin silloin lähde äkkiä livohkaan äläkä enää taaksesi katsele.

erolla. Pelottavaa! Näinkö kevyesti ihmiset suhtautuvat siihen että perhe pysyy kasassa ja lapsella on kaksi aikuista jakamassa arkea!

Aika huteralla pohjalla rakennelma tuntuu olevan jos sen takia hajoitetaan perhe että mies "uittaa munaa muualla". Lapsellista ja itsekästä sanon minä.

Nykyihmisiltä puuttuu arvokkuutta kohdata nämä uittamiset tekemättä niistä mitään spektaakkelia.

Toki ero on parasta jos asiasta ei tosiaan voi päästä yli ja sitä on pakko jäädä märehtimään vuosi tolkulla.

tai nainen vuodelta 1950.Vai pitäisi miehen uittamiset kuitata ilman spektaakkelia. Miehet voisivat lakata uittamasta moloaan ennemminkin ja olla aiheuttamatta näitä spektaakkeleita.

tai nainen vuodelta 1950.Vai pitäisi miehen uittamiset kuitata ilman spektaakkelia. Miehet voisivat lakata uittamasta moloaan ennemminkin ja olla aiheuttamatta näitä spektaakkeleita.

Ei ne lopeta sitä molonsa uittamista enivei, kato kun luonto on ohjelmoinut sen molon uittamisen mahdollisimman monessa naaraassa niihin että suvun jatkaminen varmistuisi, ja vanhoista vaistoista on niiiiiin vaikea päästä eroon...

ja tulevat olemaankin sitä pitkän aikaa, jopa vuoden tai kaksi vuotta! Mikäli kuitenkin suhteessanne on muut asiat kunnossa, eli ei ole väkivaltaa eikä päihdeongelmia, niin mielestäni suhteenne kannattaa pelastaa. Työtä se teettää, mutta tuo parisuhdeterapia on hyvänä apuvälineenä siinä. Suosittelen sitä.

Oma isä on lapsille aina se paras, ei voi mitään. Jos eroatte, niin varmasti sinä aikanaan haluat ja saat uuden kumppanin. Mikä takaa, että hän olisi sinulle uskollinen? Ja mikä takaa, että siinä suhteessa olisi muut asiat kunnossa? Paskiaisia kun on tämä maailma täynnä, ja ne hyvät miehet (ja naiset) harvassa. Valitettavasti kuitenkin kaikilla on joku huonokin puoli. Miehelläsi se oli nyt tämä arviointikyvyn pettäminen, että lähti suhteeseen.

Kyllä sinä saat sen luottamuksen takaisin. Pitkään siihen menee, mutta tulee se kumminkin.

Mikäli teillä kummallakin on edelleen halua sitoutua suhteeseen, parisuhdeterapia auttaa ehdottomasti.

Siksi puhun näistä asioista niin ehdottomasti, että olen kokenut itse samat asiat kuin sinäkin. Olin vain silloin paljon nuorempi, vasta 34, ja tyhmyyksissäni erosin kun koin "munan uittamisen toisessa naisessa" niin loukkaavaksi. Nyt pitkästi yli nelikymppisenä olen sitä mieltä, että suhteessamme oli niin paljon hyvää, että uskottomuudesta huolimatta se olisi kannattanut pelastaa. Vastaan on tullut niin ääliöitä miehiä, että heidän kanssaan en ole päässyt lähellekään yhtä hyvää suhdetta kuin exäni kanssa. Ja kyllä joku heistäkin on pettänyt.

Se pettäminen nyt vaan on miehen luonto, tilaisuus tekee varkaan. Nuorempana en olisi itsekään tätä allekirjoittanut, mutta niin se vaan on. Mielipiteeni vahvistui, kun hyvä ystävättäreni sanoi miehestään että kyllä pystyy pettämään ja on pettänytkin, vaikka pidin miestä tyyppinä joka ei ikinä, ikinä olisi voinut mielestäni pettää.

(On se pettäminen tietenkin naisenkin luonto, mutta miehelle seksuaalisen halun torjuminen vain tuntuu olevan niin kovin vaikeaa. Joten ikävä kyllä, katson että jokaisessa miehessä asuu potentiaalinen pettäjä, kunhan vain olosuhteet ovat otolliset ja luottamus kiinni jäämisen mahdottomuuteen on aukoton.)

Joten tsemppiä tilanteenne selvittämiseen. Ei se helppoa tule olemaan. Lapsetkin kuitenkin painavat vaa'assa, sanoivatpa muut mitä hyvänsä. Lapsen on aina parempi elää ehjässä perheessä. Paitsi jos perheessä on muuten pahasti pielessä, siis väkivaltaa tai päihteitä tai muuta vastaavaa. Jos on, niin silloin lähde äkkiä livohkaan äläkä enää taaksesi katsele.

mutta perheen voi. Suurin osa suhteista kuolee viimeistään 7 vuoden kuluttua. Siispä ei kannata ihmetellä, eikä surra, että epäonnistui. Harva suhde kestää, koska joku aina pettää tai sanoo todella pahasti, aina jää jotain hampaan koloon. Ja se pieni roska siellä sitten hiertää ja istuttaa epäilyksen siemenen. Usko ja toivo ja rakkaus pettää. Mutta mutta. Jäljelle jää kuitenkin perhe. Lapsilta ei kannata helpostikaan viedä vanhempia pois. Mutta hyvästi voit sanoa suhteelle. Todella harva antaa täysin anteeksi. Ihmettelen kuka siihen aidosti oikeasti pystyy. Illuusio täydellisestä rakkaudesta ja siitä, että olet se viehättävin ja ihanin nainen on romutettu. Ei jää jäljelle, kuin itsetunnon rippeet. Voit kerätä ne ja ajatella, että niin käy muillekin. Ole hyvä äiti ja yritä kestää aloillasi. Siinä parhaat neuvot. Älä riko lapsilta perhettä.

mutta perheen voi. Suurin osa suhteista kuolee viimeistään 7 vuoden kuluttua. Siispä ei kannata ihmetellä, eikä surra, että epäonnistui. Harva suhde kestää, koska joku aina pettää tai sanoo todella pahasti, aina jää jotain hampaan koloon. Ja se pieni roska siellä sitten hiertää ja istuttaa epäilyksen siemenen. Usko ja toivo ja rakkaus pettää. Mutta mutta. Jäljelle jää kuitenkin perhe. Lapsilta ei kannata helpostikaan viedä vanhempia pois. Mutta hyvästi voit sanoa suhteelle. Todella harva antaa täysin anteeksi. Ihmettelen kuka siihen aidosti oikeasti pystyy. Illuusio täydellisestä rakkaudesta ja siitä, että olet se viehättävin ja ihanin nainen on romutettu. Ei jää jäljelle, kuin itsetunnon rippeet. Voit kerätä ne ja ajatella, että niin käy muillekin. Ole hyvä äiti ja yritä kestää aloillasi. Siinä parhaat neuvot. Älä riko lapsilta perhettä.

Miehelläni oli seurusteluaikaan pitkähkö suhde, josta jäi vahingossa kiinni. Pitkään punnitsimme vaihtoehtoja, että jatkammeko yhdessä vaiko emme. Erosimmekin vähäksi aikaa, kun ei ollut vielä lapsia. Palasimme silti yhteen ja käsittelimme asia. Väitän, että suhteemme tuli paremmaksi, avoimemmaksi, toimivammaksi. Olisi siihen varmaan muitakin tapoja ollut kuin uskottomuus, mutta en minä sitä poiskaan vaihtaisi.

Tärkeintä oli ehkä se, että ymmärsin, ettei kukaan, tuleva miehenikään, ole täydellinen. Nyt kun olemme olleet naimisissa jo toistakymmentä vuotta, sen täydellisyyden puutteen tajuaminen on ollut yhä tärkeämpää. Myöskään minä en ole täydellinen.

Olen voinut antaa täysin anteeksi. Pitkään sitä asiaa käsiteltiin, useampi vuosi niin kuin tuossa joku toinenkin sanoo. Asiaa vaikeutti se, että mieheni joutui olemaan rakastajattarensa kanssa säännöllisesti tekemisissä työn takia. Luottamus kuitenkin palasi. En muutenkaan olen vanhojen kaivelija -tyyppiä, joten asiasta ei todellakaan keskustella enää, eikä minuun jäänyt mitään epävarmuuksia. Rakkautta kyllä, enemmän kuin aiemmin.

mutta perheen voi. Suurin osa suhteista kuolee viimeistään 7 vuoden kuluttua. Siispä ei kannata ihmetellä, eikä surra, että epäonnistui. Harva suhde kestää, koska joku aina pettää tai sanoo todella pahasti, aina jää jotain hampaan koloon. Ja se pieni roska siellä sitten hiertää ja istuttaa epäilyksen siemenen. Usko ja toivo ja rakkaus pettää. Mutta mutta. Jäljelle jää kuitenkin perhe. Lapsilta ei kannata helpostikaan viedä vanhempia pois. Mutta hyvästi voit sanoa suhteelle. Todella harva antaa täysin anteeksi. Ihmettelen kuka siihen aidosti oikeasti pystyy. Illuusio täydellisestä rakkaudesta ja siitä, että olet se viehättävin ja ihanin nainen on romutettu. Ei jää jäljelle, kuin itsetunnon rippeet. Voit kerätä ne ja ajatella, että niin käy muillekin. Ole hyvä äiti ja yritä kestää aloillasi. Siinä parhaat neuvot. Älä riko lapsilta perhettä.

Miehelläni oli seurusteluaikaan pitkähkö suhde, josta jäi vahingossa kiinni. Pitkään punnitsimme vaihtoehtoja, että jatkammeko yhdessä vaiko emme. Erosimmekin vähäksi aikaa, kun ei ollut vielä lapsia. Palasimme silti yhteen ja käsittelimme asia. Väitän, että suhteemme tuli paremmaksi, avoimemmaksi, toimivammaksi. Olisi siihen varmaan muitakin tapoja ollut kuin uskottomuus, mutta en minä sitä poiskaan vaihtaisi.

Tärkeintä oli ehkä se, että ymmärsin, ettei kukaan, tuleva miehenikään, ole täydellinen. Nyt kun olemme olleet naimisissa jo toistakymmentä vuotta, sen täydellisyyden puutteen tajuaminen on ollut yhä tärkeämpää. Myöskään minä en ole täydellinen.

Olen voinut antaa täysin anteeksi. Pitkään sitä asiaa käsiteltiin, useampi vuosi niin kuin tuossa joku toinenkin sanoo. Asiaa vaikeutti se, että mieheni joutui olemaan rakastajattarensa kanssa säännöllisesti tekemisissä työn takia. Luottamus kuitenkin palasi. En muutenkaan olen vanhojen kaivelija -tyyppiä, joten asiasta ei todellakaan keskustella enää, eikä minuun jäänyt mitään epävarmuuksia. Rakkautta kyllä, enemmän kuin aiemmin.

erosit hetkeksi ja valitsin uudelleen. Suhde on tavallaan uusi. Sinä sanoit, että ei käy ja aloitit alusta. Mutta tavallaan se suhde, mikä teillä oli, ei koskaan onnistunut. Tilanne ei välttämättä olisi ollut noin, jos et olisi marssinut ovesta ulos ja käynyt keräämässä itseäsi jossain muualla. Halusit antaa miehellesi tiedon siitä, että et ole varma nakki ja kävit muualla, jolloin elit omin ehdoin, eikä miehesi voinut tänä aikana vaikuttaa mihinkään mitä teit. Oliko siis tavallaan kyse kurinpalautuksesta ja takaisin annosta, jonka jälkeen "huolit" miehesi takaisin.

Olen sen verran radikaali, etten uskoisi miestä puhtaasti vielä tuon perusteella.

Hän saisi luvan sanoa nuo samat asiat yhteisen pöydän ääressä niin, että se kolmas pyörä olisi mukana ja kuulisi omin korvin miehen suusta nuo samat asiat.

Jos naikkonen oli se, joka alunperin soitti ja kertoi suhteesta, niin ollos hyvä ja näyttää naamataulunsakin yhtä rehdisti.

Jos taas mies ihan oikeasti on valmis luopumaan salasuhteesta, niin hänellä luulisi olevan pokkaa sanoa kaikki tuo sama (lentokentällä sanottu) molempien naisten läsnä ollessa ja lopettaa salasuhde rehdisti siihen paikkaan.

Pystyisin läpikäymään tuon kaiken pelkän loukkaantuneen naisen raivon voimin.



Kuulostan varmaan jonkun mielestä kajahtaneelta ja tunteettomalta vanhalta lehmältä, mutta minä olisin tosiaan valmis vaatimaan sen verran mieheltä vastaavassa tilanteessa, noiden allapäin soperrettujen anteeksipyyntöjen ja "se-suhde-on-lopullisesti-nyt-ohi" -sanojen tueksi.

Pelkät sanat ja katuva ilme eivät vielä riittäisi vakuuttamaan minua yhtään mistään.



Vasta sen jälkeen, kun pöytä olisi putsattu putipuhtaaksi kaikkien osapuolten kesken, olisin valmis ylipäätään harkitsemaan parisuhdeterapiaa.



Mutta helppohan minun on puhua, kun en ole vastaavanlaisesa tilanteessa koskaan ollut...



Toivon, että mitä tahansa teille tapahtuukin, niin lapsia ei sotkettaisi siihen mukaan. En kirjoituksesi perusteella usko sinun tarkoituksellisesti tekevänkään niin, mutta kun tunteet ovat pinnalla, ihminen saattaa tehdä asioita, jotka sitten myöhemmin kaduttavat. Toivon sinulle voimia ja rohkeutta!

erosit hetkeksi ja valitsin uudelleen. Suhde on tavallaan uusi. Sinä sanoit, että ei käy ja aloitit alusta. Mutta tavallaan se suhde, mikä teillä oli, ei koskaan onnistunut. Tilanne ei välttämättä olisi ollut noin, jos et olisi marssinut ovesta ulos ja käynyt keräämässä itseäsi jossain muualla. Halusit antaa miehellesi tiedon siitä, että et ole varma nakki ja kävit muualla, jolloin elit omin ehdoin, eikä miehesi voinut tänä aikana vaikuttaa mihinkään mitä teit. Oliko siis tavallaan kyse kurinpalautuksesta ja takaisin annosta, jonka jälkeen "huolit" miehesi takaisin.

Olet kyllä tietyllä lailla oikeassa, joo. Toki väliaikainen eropäätös oli molemminpuolinen, miehenikin (siis tuleva, nyttemmin nykyinen) säikähti omaa uskottomuuttaan ja soimasi siitä itseään huomattavasti, kenties enemmän kuin minä, perfektionisti kun jollain tavalla on.

Niin että tavallaan suhde aloitettiin alusta. Mutta kuitenkin tutun ihmisen kanssa, tiesipähän mitä saa. Suhteen alku on niin työlästä... Mutta muutimme kyllä käyttäytymismallejamme jatkaessamme yhdessä, molemmat. Uskottomuus oli siis kasvun paikka molemmille.

Olen sitä mieltä, että suhteen ajautumisesta huonoille urille on vastuussa molemmat osapuolet. Mutta uskottomuudesta vastuussa on vain se uskoton osapuoli. Suhteen kehittämiselle kun on muitakin, parempia ja vähemmän loukkaavia tapoja. Minä pystyin antamaan anteeksi kun olen muutenkin rationaalinen ihminen, mutta ehkä kaikki eivät pysty.

tuolla viestilläni, jossa otsikko oli, että suhdetta ei voi enää pelastaa.



Moni kokee petetyksi tulemisen ja siinä todella se oma kaikkivoipaisuus romahtaa. Usein sitä ajattelee, että on se ainut oikea kumppanilleen. Mutta eihän se voi koskaan niin olla. Oikeastaan jokaiseen kumppaniin pitäisi sitoutua joka päivä uudelleen ja uudelleen. Niin ei pääsisi tapahtumaan näitä petoksia tai jos pääsee, niin niin olisi helpompi kohdata ne ja miettiä, että ne ovat osa elämää ja ihmisen heikkoutta. Pettäjä on kuitenkin oikeastaan vain heikko yksilö pettäessään. Moraali tippuu rankalla tavalla ja on kiinni vain hulluudessa, jota vie hormoonit ja hetken huuma. Vaikka se huuma veisi eroon ja uuteen suhteeseen, niin viimeistään vuoden kahden päästä sitä näkee, että ei se parane vaihtamalla. Kaikissa suhteissa on samat riskit ja sama epävarmuus. Oli miten kaunis tai hieno ihminen tahansa, niin kyllästyminen on aina erittäin suuri riski. Jos yrität liikaa, voi sekin ajaa kumppanin pois. Petetyn tulisikin nousta hieman itsensä yläpuolelle ja miettiä asioita sieltä käsin. Nostaa kädet reilusti pystyyn ja todeta, että tätä en tilannut, mutta sain ja en voinut tuohon petosratkaisuun lopulta vaikuttaa mitenkään. Petetyn suurin pulma on ehkä se etominen. Petos johtaa aina väistämättä seksuaalisiin vaikeuksiin. On niin vaikea tuntea himoa ihmistä kohtaan, joka osoitti huomion olevan muualla. Se on biologinen totuus. Se on vain luonnon laki. Ei se kostuta kauheasti, jos tietää toisen kiihottuvan ihan muista jutuista kuin itsestä ja se aiheuttaa henkistä närästystä ja sitä on vaikea kestää. Kannattaisi pitää ehkä oikeasti hetki erillään. Ihan sen takia, että osoittaa itselleen, että on itselle se tärkein. Jos on perhe, niin sitten se erillään olo on tehtävä jotenkin hienovaraisesti niin, että lapset eivät suotta kärsi. Mutta on vain hyvä vähän ottaa eroa ja keskittyä itseen ja jättää se kumppani pyörimään omissa sotkuissaan. Jos pettäjä haluaa vaihtaa suhdetta ja erota, et voi sille mitään. Se on hänen vallassa. Perheelliseltä se on mielestäni erittäin surullinen ja itsekäs päätös. Mutta joka tapauksessa petetyn kannattaa ottaa aina aikalisä tavalla tai toisella. Aina voi vaikka lapsille selittää, että äiti nukkuu eri sängyssä, kun vanha sänky käy hartioihin tai muuta vastaavaa.

Hän saisi luvan sanoa nuo samat asiat yhteisen pöydän ääressä niin, että se kolmas pyörä olisi mukana ja kuulisi omin korvin miehen suusta nuo samat asiat. Jos naikkonen oli se, joka alunperin soitti ja kertoi suhteesta, niin ollos hyvä ja näyttää naamataulunsakin yhtä rehdisti. Jos taas mies ihan oikeasti on valmis luopumaan salasuhteesta, niin hänellä luulisi olevan pokkaa sanoa kaikki tuo sama (lentokentällä sanottu) molempien naisten läsnä ollessa ja lopettaa salasuhde rehdisti siihen paikkaan.

Joo siis ilman muuta tämä rakastajatar kehiin mukaan! Kyllä miehen pitää olla niin vastuullinen että sanoo hänellekin että sori, se on nyt finito!

Terveisin se-jonka-mies-oli-seurusteluaikaan-uskoton-ja-joka-antoi-anteeksi - ja jonka mies todellakin teki homman selväksi myös sille kolmannelle osapuolelle!

saattaisin yrittää parisuhteen pelastamista, jos mies tulisi uskoon ja jättäisi entisen elämän ja alkaisi aktiivisesti käydä seurakunnan tilaisuuksissa. Mä luulen, että sellainen mielenmuutos olisi ainoa, joka saisi minut vakuuttuneeksi siitä, että mies tajuaisi varmasti mitä on tehnyt ja tajuisi myös että hän ei voi enää koskaan pettää. Jos miehen arvomaailma sen sijaan säilyy ennallaan, on vaikea nähdä mitään vankempaa pohjaa, minkä päälle hän voisi elämänsä jatkossa rakentaa. Jos perheenne pää on Kristus, suhde on turvallisemmalla pohjalla, mutta jos mies elää vain tunteidensa vietävänä, otat suuren riskin, jos uskaltaudut luottamaan häneen. Lasten kannalta saattaa silti olla hyväksi että ottaisit sen riskin, mutta jos se riski toteutuu, niin se on todella surullista kaikkien kannalta. Tottakai erokin olisi aivan yhtä surullista. Hyviä vaihtoehtoja ei tässä mielestäni ole muita kuin se hengellinen herääminen ja uuden elämän aloittaminen.