Miten 10-kuisen saa lopettamaan raapimisen ja lyömisen?

meillä noita sekopäitä löytyy 2kpl, ikää 11kk ja purevat ym toisiaan aivan armotta eikä siihen "EI" auta.

siinä mielessä, että lapsella ei oikein ole välineitä ilmaista sitä harmistustaan mitenkään muuten kuin mätkimällä.

Mielenkiinnolla odotan, mitä vastauksia saat, koska itse en ole tajunnut lapsen kasvatuksesta yhtään mitään niin olen todennäköisesti tehnyt väärin oman lapseni kohdalla.



Mä tein ensin perinteiset mielenkiinnon siirtämiset pois kielletystä jutusta- harhauttamiset ja se toimikin aika pitkälle. Mut jos lapsi löi tai puri, mä laskin hänet välittömästi alas ja käänsin selän, en edes sanonut mitään. Oma lapseni ainakin otti tän hylkäämisen niin vakavasti, että hänelle tuli välittömästi hätä. Ja silloin totta kai lohdutin ja otin syliin. Lapsi puri tasa kerran ja löikin ehkä vaan pari kertaa, mut on muutenkin niin herkkä että voi olla ettei ois harrastanut sitä muutenkaan vaikka oisin toiminut toisinkin.

ei aina oikein tajua, mitä voisi tehdä lyömisen vaihtoehtona. Jos äiti kieltää lyömästä, niin mitä pitäisi tehdä? Lyödä vähän eri tavalla, olisiko se parempi? Tai vaikka raapia?



Kokeile kertoa mitä toivot lapsen tekevän. Ohjaat huomion johonkin toiseen tekemiseen, jos lyöminen tuntuu olevan kiukuttelua. Jos taas oletat, että lapsi lyö saadakseen huomiota tai siksi, että se on hauskaa, opeta lapsi vaikka halaamaan tai silittämään. Aikaa tämän oppimiseen voi mennä monta monta kertaa, mutta itse olen havainnut nämä parhaimmiksi keinoiksi.



Kieltäminen ei oikein aina toimi, kun ei osaa vielä hahmottaa maailmaa kovin hyvin. Mieti itse tilannetta, että maailmassa olisi paljon sääntöjä, joita et tajua eikä kukaan selitä. Etkä edes osaa oikein kieltä. Kadulla kulkiessasi aina välillä poliisi hyppäisi eteesi ja huutaisi "EI, EI SAA". Siinä sitten miettisit, että kävelinköhän liian lujaa, hiljaa, väärällä tavalla, väärässä kohtaa tietä, hyräilinkö liian äänekkäästi vai liian hiljaa vai mitä tein. Ja missä mun sitten pitäisi kävellä ja miten, jos ei tässä näin ihan tavallisesti? Sen sijaan jos poliisi ottaisi ja taluttaisi sinut tien toiseen laitaan, kävelisi hetken kanssasi rauhallisesti ja sanoisi "shhh ihan hiljaa" tajuaisit ehkä, että ahaa, pitää kävellä rauhallisesti tien laidassa, hypelemättä edes takaisin ja eikä saa laulaa.

satuttanut? Sinäkö? Ton ikästä edes pitäs estää, se laajentaa reviiriään, eli ottaa maailmaa haltuun, sen pitäs saada kattoo ja kokeilla kaikkea, jos kielletään, se kiinnostaa entistä enemmän, mut lapsi ei ymmärrä eitä, kuten et sinäkään, jos ei ole entuudestaan kokemusta asioista, ei "EI" voi tarkoittaa muuta kun halvaannu paikoilles, äläkä tee mitään, aika vaikeaa ymmärtää, eikö totta?

Älä tee asiasta isoa numeroa, niin loppuu nopeammin.

opetat pyytämään anteeksi halimalla ja sitten takaisin syliin ja hellittelyä.

opetat pyytämään anteeksi halimalla ja sitten takaisin syliin ja hellittelyä.

Eikä taito kotona opittu, kuten 5 ehdottikin.



Kyllä se oli ihan itsesyntynyt.



Nyt, lapsi reilu 1,5 ja läpsiminen, lyöminen, raapiminen lähes tulkoon loppunut. Ihmeellistä juuri se, minusta oli kun aina kasvoihin tähtäs ;)



Ei siihen oikein auttanut muu kuin lattialle laitto, kielto ja kertominen että sattuu, pois lähteminen.



Meillä kanssa lapsi hyvin vauhdikas ja temperamenttinen. Tällä hetkellä uhmataan joka asiasta, rajummin kuin aiemmat lapset.



Voimia, elä itseäsi syytä.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_…

satuttanut? Sinäkö? Ton ikästä edes pitäs estää, se laajentaa reviiriään, eli ottaa maailmaa haltuun, sen pitäs saada kattoo ja kokeilla kaikkea, jos kielletään, se kiinnostaa entistä enemmän, mut lapsi ei ymmärrä eitä, kuten et sinäkään, jos ei ole entuudestaan kokemusta asioista, ei "EI" voi tarkoittaa muuta kun halvaannu paikoilles, äläkä tee mitään, aika vaikeaa ymmärtää, eikö totta?

on kyllä muutettu taapero turvalliseksi eli ei-sanaa en kyllä kovin usein joudu hokemaan. Kuitenkin on välttämättömiä paikkoja joissa kieltaa, kuten kissanhiekkalaatikko. Toki, jos sinun mielestäsi lapsen tulee saada kokeilla kaikkea ja syödä kissan jätöksiä ja hiekkaa niin ei tarttisi silloinkaan kieltää. Itse uskon, että johdonmukaiset rajat ja niistä muistuttaminen luovat pienelle turvaa.

Itse en ole lastani satuttanut koskaan, eikä kyllä kukaan muukaan. Hän ei myöskään ole nähnyt ketään satutettavan eli ihan itse on nämä taidot oppinut.

Kiitos muille asiallisista vastauksista. Toivottavasti siis toimin oikein ja tämä lyöminen ja raapiminen on ohimenevä vaihe ja lapsi oppii kasvaessaan ilmaisemaan suuttumustaa muillakin keinoilla! :)

ap

meillä on kaksvuotias poika, jolla oli tuota samaa, ja on edelleen! Tuntuu vaan pahenevan :(

En tiedä mistä tulee ja mikä auttais, kaikki on kokeiltu. Turha tulla väittämään että lapsi oppii vain ottamalla mallia, koska poikaa ei satavarmana ole purtu tai raavittu kotona. Ihan itse on huomannut että niinkin voi tehdä.

ei aina oikein tajua, mitä voisi tehdä lyömisen vaihtoehtona. Jos äiti kieltää lyömästä, niin mitä pitäisi tehdä? Lyödä vähän eri tavalla, olisiko se parempi? Tai vaikka raapia?

Kieltäminen ei oikein aina toimi, kun ei osaa vielä hahmottaa maailmaa kovin hyvin. Mieti itse tilannetta, että maailmassa olisi paljon sääntöjä, joita et tajua eikä kukaan selitä. Etkä edes osaa oikein kieltä. Kadulla kulkiessasi aina välillä poliisi hyppäisi eteesi ja huutaisi "EI, EI SAA". Siinä sitten miettisit, että kävelinköhän liian lujaa, hiljaa, väärällä tavalla, väärässä kohtaa tietä, hyräilinkö liian äänekkäästi vai liian hiljaa vai mitä tein. Ja missä mun sitten pitäisi kävellä ja miten, jos ei tässä näin ihan tavallisesti? Sen sijaan jos poliisi ottaisi ja taluttaisi sinut tien toiseen laitaan, kävelisi hetken kanssasi rauhallisesti ja sanoisi "shhh ihan hiljaa" tajuaisit ehkä, että ahaa, pitää kävellä rauhallisesti tien laidassa, hypelemättä edes takaisin ja eikä saa laulaa.