Kannattaako tällaista liittoa jatkaa?

meidän perheessä uralla edennyt ja palkkani on huikea, MUTTA siitä ei juurikaan jää mitään "käteen". Perhettä sillä pyöritetään, minä maksan pääasiassa aivan kaiken, miehen keikoista saamat rahat on pienen pieni osa ja niillä yleensä ostetaan uudet renkaat autoon tms hankintoihin.

Minua häiritsee suunnattomasti, että minulle ei kerry mitään (asunto on maksettu kyllä ja sen meidän puoliksi) "säästöön/pahanpäivän varalle/eläkepäivien matkusteluun tai miten sen nimeäisi".

Miehelle on puolestaa tulossa isohko perintö. Heidän suvussaan puolisot on testamentein suljettu pois.

Se että raadan töitä noin 10 h/päivä ja teen suurimman osan kotitöistä yms, ja loppujen lopuksi päädymme siihen, että minulla ei ole varallisuutta esim. hemmotella lastenlapsia ajokorttilahjakorteilla tms, vaan elän eläkkeelläni ja miehellä on rahaa yllin kyllin kaikkeen, ja onko edes silloin enää edes kanssani.

Ymmärtääköhän kukaan pointtiani... (?)

Joten en kyllä ymmärrä pointtiasi. Jos sulla on eläkkeellä vähemmän rahaa ja miehellä enemmän, se on sitten miehesi velvollisuus elättää sua sen yli mitä itse et pysty.

Ajattelepa välillä vaikka niitä lapsia

Pääsääntöisesti aikuiset toki ajattelevat vain itseään ja "lapsen etu" on vain savuverho.

Toisaalta: äidilläkin on vain tämä elämä eikä sitä voi kukaan hänen puolestaan elää. Ja: äidin hyvinvointi ja onnellisuus heijastuu suoraan lapsiin. Vastaavasti harmoninen ja rakastava parisuhde on lapsen paras koti. Jos ja kun sitä ei tässäkään tapauksessa ole, se ei voi olla lapsen edun mukaista.

Lienee jo vanhentunut käsitys, että lasten takia on jatkettava vaikka millaista liittoa ja ero olisi aina ja kaikkialla yksiselitteisesti paha juttu. Voi olla, että "lasten takia" on taas yksi savuverho lisää ja sillä peitellään esim. yksinäisyyden pelkoa, taloudellista niukkuutta (joka eron jälkeen usein iskee) jne.

saat vuosikausia selitellä ja perustella "miksi isä ei enää asu täällä"

Varmaankin näin. Mutta millaisen mallin lapsi saa huonosta ja epäsuhtaisesta liitosta ?

Elämää ei kannata haaskata sinnittelyyn hampaat irvessä vaan rakkautta voi ja tuleekin tavoitella. Se on meidän velvollisuutemme ihmisinä. Enää ei ole kyseessä "jumalan tahto" vaan jokainen on vapaa etsimään parempaa tulevaisuutta. Enää ei ole mikään pakko roikkua epätyydyttävässä liitossa hautaan saakka, ei millään verukkeella. On olemassa näyttöä siitä, että myös avioeroperheiden ja yksinhuoltajien lapsista kasvaa tasapainoisia aikuisia.

Naisen tehtävä avioliitossa ei ole kouluttaa miestä eikä päinvastoin, eikä jäädä odottamaan hänestä aikuista. Suhteen pitäisi olla kaikinpuolin tasaveroinen eikä niinkuin veturi ja resiina !