Muistakaa, hyvät ihmiset, että lahja annetaan pyyteettömästi, ilman vaadetta vastalahjasta.

et toinen joutuu pyytämään apua, koska tarvitsee apua, mut ei pysty vasta vuoroisesti antamaan apua yleensä. Esimerkiksi yksinhuoltajalla voi olla tällainen tilanne, tai kiireisillä uraihmisilä, tai sairaalla ihmisellä.



En tiedä tuliko tää jo esiin.



Mut eiköhän ihmiset normaalisti käytä maalais järkeä tällaisissa vastavuoroisuus asioissa.

et toinen joutuu pyytämään apua, koska tarvitsee apua, mut ei pysty vasta vuoroisesti antamaan apua yleensä. Esimerkiksi yksinhuoltajalla voi olla tällainen tilanne, tai kiireisillä uraihmisilä, tai sairaalla ihmisellä. En tiedä tuliko tää jo esiin. Mut eiköhän ihmiset normaalisti käytä maalais järkeä tällaisissa vastavuoroisuus asioissa.

Yksi ystäväni muutti kotipaikkakunnaltamme Helsinkiin ja aina vieraillessaan lapsuudenkodissaan vieraili myös meillä (noin viisi kertaa vuodessa). Soitti suunnilleen edellisenä iltana, että tulevat poikansa kanssa huomenna meille. Minä kolmen lapsen autottomana äitinä maaseudulla keksin kuin keksinkin tai vesisateessa poljin pyörällä lasten kanssa kauppaan, että saatiin pötyä pöytään. Istui aina monta tuntia, joten pelkkä lämmin ruoka kahveineen ei koskaan riittänyt tarjoiluksi. Ikinä ei tuonut tuliaisen tuliaista! Kun tätä oli kestänyt 12 vuotta, ystäväni muutti takaisin tänne kotipaikkakunnallemme ja kutsui minut kylään kotiinsa vuosi muuton jälkeen, kahville. Pakko on sanoa, että ystävyys viileni kyllä vuosien myötä ja nyt lähes täysin kuollut. Vastavuoroisuuden nimiin minäkin vannon.

Ei kannata korvaansa lotkauttaa tuollaisille kavereille.

Jos saan jotain, annan myöskin takaisin, muodossa tai toisessa. Minusta se on hyvää käytöstä. Samoin jos kutsutaan kylään, minäkin kutsun heidät. Ei tietenkään tarvitse aina heti vastata saamaansa lahjaan/kutsuun, mutta jonkin ajan kuluessa ja jossakin muodossa. Peruskäyttäytymistä.

Jos noin on, sitten en voi ottaa vastaan kutsuja tai lahjoja enää oikein keltään. Koska en pysty vastaamaan niihin. En jaksa. En pidä vieraiden kutsumisesta. Kotini on pieni ja kauheassa sotkussa. Olen yksinhuoltaja ja rahat vähissä (samoin kuin se jaksaminen). Ei mun rahoilla osteta niitä vastalahjoja. Ja hyvä kun saan perusruoat raahattua kotiin vaunuilla (ei autoa) ja omille lapsille lahjat..



Ymmärrän sinua ap hyvin. En ymmärrä mitä ihmiset oikein odottavat.

Lahjaa ei anneta, vaan se ostetaan ja nimenomaan vastalahjan odotuksessa. Oman lahjan hinta painetaan mieleen ja saadun lahjan hinta otetaan selville, samoin paikka mistä se ostettu. Sitten näitä vertaillaan ja ollaan vihaisia ellei saatu lahja ole ostetun lahjan hintainen. Siis aivan riippumatta siitä millainen se saatu lahja on (kiva, tarpeellinen tms.) Masentavaa.

ei sovi teidänlaistenne elämään, joilla raha-asiat ja kaikki muukin retuperällä. Mutta normaalia elämää viettävälle, normaalituloiselle ihmiselle vastavuoroisuus muodossa tai toisessa on itsestäänselvää.

Kyllähän toki joskus ostan joululahjoja yhdelle sun toisellekin. Samoin saatan tarjota juomat tai ruoat tai leffalipunkin jos sille päälle satun. Ja jos rahatilanne on hyvä.



Kyläilemäänkin kutsun joskus kun jaksan muistan ja ehdin.



Mutta _pakosta tai kohteliaisuudesta_ (pakollinen vastavuoroisuus) en näitä tee. Muutenkin saisin koko ajan olla tekemässä tällaista enkä ehtisi tehdä enää mitään muuta.



Sen verran paljon tunnen ihmisiäkin että johan siinä saisi joka päivä kahvitella ja laittaa pöytää koreaksi.



En myöskään odota vastavuoroisuutta. O.K., joskus saatan ihmetellä itsekseni että lapseni menee ystävälleni hoitoon, mutta koskaan hänen lapsensa ei tule hoitoon meille (olen pyytänyt kyllä). Kun mielelläni joskus ottaisin. Mutta ei tulisi mieleenikään loukkaantua tällaisista asioista! Ystävälläni on tähän varmasti jokin syy.



Ap

kuin joku edellä kirjoitti: ystäväsi ovat moukkia, ap! Älä välitä tuollaisesta. Pienisieluisilla ihmisillä on mielessä pienet asiat.



Kaikkein moukkamaisinta on käydä ivaamaan toista siitä, ettei ole saanut sitä himoitsemaansa vastalahjaa!!!

Noilla ihmisillä on varmaan kotona pieni kirja, johon merkitsevät saadut ja annetut lahjat. Sekä arviot hintaluokasta. :-D

Tällaisessako maailmassa me eletään? :(

Mikäse lahja se sellainen on jos vastalahjaa vaaditaan? Se on tavaroiden ja palvelusten vaihtoa jos tavara annetaan tavaraa vastaan. LAHJA ON SELLAINEN JOKA ANNETAAN ANTAMISEN ILOSTA JA VASTIKKETTA.. Eihän se muuten olisi LAHJA!

Mikäse lahja se sellainen on jos vastalahjaa vaaditaan? Se on tavaroiden ja palvelusten vaihtoa jos tavara annetaan tavaraa vastaan. LAHJA ON SELLAINEN JOKA ANNETAAN ANTAMISEN ILOSTA JA VASTIKKETTA.. Eihän se muuten olisi LAHJA!

Kyllä se kuule nyt vaan on niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kyllä elämään kuuluu vastavuoroisuus kaikessa. Kuka haluaa aina olla antaja, kutsuja, maksaja? Miten ihmeessä tänne osuu vain teitä päähänpotkittuja, jotka itevät sitä, että joku odottaa joskus teiltäkin jotakin. Hyväntekeväisyys on eri asia kuin ystävyys! Hyväntekijä ei odota vastalahjaa, mutta ystävyys ei kanna kauaa, jos sinä aina otat ja toinen aina antaa.

Mikäse lahja se sellainen on jos vastalahjaa vaaditaan? Se on tavaroiden ja palvelusten vaihtoa jos tavara annetaan tavaraa vastaan. LAHJA ON SELLAINEN JOKA ANNETAAN ANTAMISEN ILOSTA JA VASTIKKETTA.. Eihän se muuten olisi LAHJA!

Kyllä se kuule nyt vaan on niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kyllä elämään kuuluu vastavuoroisuus kaikessa. Kuka haluaa aina olla antaja, kutsuja, maksaja? Miten ihmeessä tänne osuu vain teitä päähänpotkittuja, jotka itevät sitä, että joku odottaa joskus teiltäkin jotakin. Hyväntekeväisyys on eri asia kuin ystävyys! Hyväntekijä ei odota vastalahjaa, mutta ystävyys ei kanna kauaa, jos sinä aina otat ja toinen aina antaa.

On totta, että vastavuoroisuus on kaunista käytöstä. Mutta jos toinen ei halua aloittaa/pitää yllä lahjojen vaihtoa, toinenkin voisi ymmärtää tämän eikä syytää tälle lahjojaan ja vinoilla, kun ei tule vastalahjaa. Tuollainen vasta huonoa käytöstä on!

Minä en ainakaan haluaisi kaikkien hyvänpäiväntuttujen ja etäisten sukulaisten kanssa lainkaan aloittaa lahjojenvaihtelua. Jos he antavat jotain minulle/meille ja minä vuorostani heille, ollaan kohta kierteessä, jossa aina pitää ostaa turhaa krääsää ihmisille, joita ei edes tunne. Ja sitten jos vielä ihmiset vertailevat lahjojen arvoa, niin voisko turhempaa olla. Mieluummin olen yhtenä jouluna vähän törkeä, ja kiitän saamastani lahjasta antamatta vastalahjaa.

Ihmiset eivät enää ymmärrä mikä on lahja.



Alan olla sitä mieltä, että eräs uskontokunta on oikeassa, kun ei vietä synttäreitä, joulua ym. juhlia. Itsekkäät ihmiset eivät kykene antamaan antamisen ilosta.

lastenkutsuista, yökylävieraista ja lahjojen ostamisesta - nyt kun olen kotona. On aikaa ja halua. Olimme sopineet jo vuosia sitten sukulaisperheen kanssa, että emme vaihda aikuisten kesken lahjoja. Löysin kuitenkin pienen (10 euron) lahjan, jonka annoin jouluna. Sain lähestulkoon riidan aikaan, ja kommentin, että ensi vuonna sellainen, joka rikkoo sopimuksen, saa rangaistuksen... Hmmm, okei. Tässä siis olikin kyse jostain kilpailusta, jonka menin aloittamaan. Halusinkin yllättäen olla parempi kuin muut. Olin siis leuhka ja rikoin sääntöjä tässä kilpailussa. Tein väärin. Mutta herranjestas, minun elämäni ei ole kilpailua. Pidän lahjojen antamisesta. Siinä kaikki. JOs näen kaupassa jotakin omasta mielestäni kivaa ja haluan sen ostaa tietylle henkilölle, pitääkö minun tästä eteenpäin soittaa ja kertoa tilanne? Vai siis olla vain ostamatta ja tyytyä tämän yhteiskunnan järkyttävän negatiiviseen asenteeseen lahjojen antamisen ja saamisen suhteen...



Sama pätee lasten tapaamisiin ja yökyläilyihin. KUn olen kotona, on aikaa järjestää näitä asioita, mutta eräs tuttavaperhe ei vain suostu lapsiaan meille antamaan, kun nyt on heidän vuoro. Heille ei kuitenkaan se vuoro käy kuin kerran vuodessa, ja lapset haluaisivat kyläillä useammin. Mutta ei. KUn ei ole meidän vuoro...



Hoitovapaani päättyy reilun vuoden päästä. Ei ole aikaa järkätä ja hankkia lahjoja. Suurin osa tuttavapiiristäni varmaan huokaisee helpotuksesta. On yksi stressin aihe vähemmän näille "jokaiselle yhtä paljon"-ihmisille. Raukat eivät koskaan tunne antamisen iloa - se kun on heille aina vain velvollisuus.

keskustelussa selvästi loisia. Ei tietenkään kaikkea antamaansa tarvi laskea, mutta ystävyyssuhde ei ole pelkkää ottamista vaan pitää välillä antaa takaisin myös. Hyväntekeväisyys on erikseen. Siinä vain annetaan. Mutta en olekaan näiden hyväntekeväisyyskohteideni ystäviä siinä mielessä...



Okei, voin viedä kaverille kukkaset mennessäni kylään ja en haudo asiaa, jos hän ei tuo minulle. Mutta jos se olen aina minä, joka tarjoaa, lahjoo ja kuskaa, niin kyllä se alkaa mietityttämään. Mielummin annan kuin otan, mutta joskus on kiva saada takaisin jotain, ettei tule vallan hyväksikäytetty olo.

olen serkkuni kanssa vaihtanut jo vähintään 10 v lahjoja jouluna. Viime vuonna hän alkoi jo hyvissä ajoin ilmoittaa on hankala ostaa lahjoja kun kakkonen syntyy marraskuussa. Yritin tarjota apua, hänellä on paljon kummilapsia ja sisaruksia perheineen, mutta ilmoitti ostavansa netistä.

Antoi jo kuukausia ennen tätä lausetta hyvin selviä vinkkejä "tämän voisit ostaa mulle joululahjaksi", joten ennen joulua vietiin toiveiden mukainen paketti ja mitään ei tullut takas, kun on tää pieni vauva tässä. Nähtävästi kaikki muut olivat lahjat saaneet, mutta meidän kohdalla just voimat loppui kesken. Ok, lahjoja annetaan antamisen ilosta ja on pieni vauva jne.

Tänä vuonna taas hyvissä ajoin annettii aika tarkka lahjalista "tässä olis tosi hyviä lahjavinkkejä meidän perheelle" ja joulukuun puolessa välissä treffattiin kaupungilla, ihan niin kuin ennenkin ja annettiin paketti. Toinen katsoi ihan että häh, ai meille. No kiitos, ei mulla mitään ole teille, mutta vielä tässä on jouluun aikaa. Olihan, reilu 2 vkoa, mutta mitään pakettia ei tullut. FB.stä on voinut lukea että tosi moni yhteinen ystävä on saanut lahjan ja siellä niitä kiivaasti kehutaan mutta mä en saanut edes kiitosta.

Niin, lahjoja saa pyytää, antaa tarkan listankin, mutta ei tarvi antaa lahjaa takaisin eikä missään nimessä kiittää, sillä mähän tässä saan kiittää, kun mulla on ollut kunnia antaa mieleinen lahja.

Ymmärrän sanan LAHJA tismalleen samalla tavalla kuin ap. Eli se annetaan jollekin, jos antajalla on tunne, että haluaa ilahduttaa jotain henkilöä tai muistaa häntä. Jos jollain on rahaa ja haluaa ostaa kalliin lahjan jollekin, niin se ei ole lahja, jos tuo henkilö odottaa itselleen jotain sen takia, että on antanut tuon lahjan.



VASTAVUOROISUUDEN ymmärrän sellaisissa asioissa, kuin että jos joku kerjää itselleen talkooapua tai lastenhoitoapua mutta ei vastavuoroisesti tarjoudu tai ehdota mitään palvelusta, mutta muilta ollaan vailla. Tai että jos jollekin on jo 1 koti tehty yhteisvoimin, niin ei ala ruinaamaan seuraavaan kotiin tai uuteen remonttiin apua muilta ennen kuin on tehnyt heillekin apuna kodin.