Lue keskustelun säännöt.
Millä perusteella lapsen saa huostaanottoon?
26.12.2010 |
En kaipaa mitään jeesustelua tai muutakaan huttua... Toki sitäkin tulee, mutta kuitenkin. Millä perusteella lapsi huostaanotetaan tai sijoitetaan johonkin toiseen perheeseen?
Meillä elämä on ollut aina kenties "hieman" normaalia haastavampaa. Pelkästään tukiperheen saaminen kerran kuussa oli työn ja tuskan takana. Lapsella on terapioita, psykologin ja psykiatrin tapaamisia jne. Elämä kotona on kaikkea muuta kuin ihanaa. En todellakaan koe, että "lapset olisivat elämän suola". Haluaisin sitä enemmän kuin mitään, mutta aina näin pitkien lomien (joulu, kesälomat jne) tulee olo, etten todellakaan pysty tähän. Pelkään, että menetän järkeni ja vielä enemmän pelkään, että lapsi tulee vielä enemmän aggressiivisemmaksi ja ilkeämmäksi, kuin mitä nyt jo on, ellei pääse johonkin muualle, tai saa toisinaan hoitoa jossain muualla kuin kotona. Isovanhempia tai muita tukiverkkoja ei ole. Itkettää, sillä joulukin on ollut taas pelkkää lyömistä, potkimista ja muuta satuttamista.
Nyt siis tukiperhekin vedetään meiltä pois, sillä terapioiden pitäisi nyt olla tukitoimena riittävä - en voi ajatella, miltä tuntuu, kun ollaan taas päivästä toiseen toistemme kanssa. Onneksi sentäs käymmä työssä sekä päiväkodissa, mutta silti.
Rakastan toki lastani, mutta useimmiten viha (voiko omaa lastaan vihata...?) ja epätoivo tuntuvat päällimmäisiltä tunteilta. Tuntuu, etten jaksa... :( Eikä lapsikaan varmasti nauti ainaisesta negatiivisten tunteiden sekamelskasta... joita joutuu purkamaan ulos ja kun äiti ei varmasti enää ole paras mahdollinen (=rauhallinen...) vastaanottaja.
Kommentit (45)
mieti täyttyykö teillä ne kaikki 3. Jos, niin pitäisi onnistua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivätkä suostu tätä kotona pitämään, lapsi huostaanotetaan. Siinä vaiheessa ei mitään kriteereitä enää etsitä.
Tällöin päiväkoti voi tehdä ls-ilmoituksen. Kumma ettei päivähoito ole puuttunut tilanteeseen jo aiemmin..? Se ls-ilmoitus auttaa, oikeasti, usko pois.
Ja kahden viikon kriisijaksolle pääsee melko nopeastikin, siis psykiatriselle.
Perustutkimusjakso kestää 6 viikkoa, lapsi osastolla ma-pe, viikonloput kotona.
Tsemppiä!!!
voi aina antaa adoptioon, ei sijoitus ole ainoa vaihtoehto.
Jos nyt juuri on sellainen olo, että et millään jaksa, soita hätäkeskukseen ja pyydä sosiaalipäivystyksen yhteydenottoa. Sieltä saa myös ihan jutteluapua.
apua mielenterveysongelmiinsa eikä toista perhettä.
Eli adoptio ei parantaisi tilannetta, ainakaan lapsen kannalta katsottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon voimia ja hermoja aloittajalle :(
lyönyt päätänsä, onko aivovamman mahdollisuutta tutkittu?
Minusta teidän pitäisi saada tutkimusten piiriin mahdollisimman pian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vie lasta yksityiselle neurologille? Siis oikeasti.
Lapsella on isoja ongelmia, mutta niin on teillä vanhemmillakin tämän vuoksi, ja ymmärrn erittäin hyvin, että ette enää jaksa, vaikka lopulta ehkä jaksattekin, sitä vaan ei kestä, vaikka omasta lapsesta johtuukin.
Minä olisin joskus valmis antamaan omani pois, niin paljon se tekee hallaa muille ja tavallinen elämä jää väliin kaikilta, mua se ei niinkään haittaa, mutta esikoisen puolesta olen surullinen, niin hallitseva meilläkin tämä nuorempi on. Ja kyllä, sitä omaansa voi vihata... vaikka rakastaakin.
Minäpä kerron ap miten saat lastensuojelun huostaanottouhkineen vauhdilla elämääsi mukaan. Ja sitten et vastusta huostaanottoa kun se tilanne tulee...
Elikkä alat juttelemaan jollekulle, että et jaksa lapsen kanssa. Olet ihan kurkkuasi myöten täynnä tätä elämää, olet aivan mielettömän väsynyt elämääsi, olet valmis menemään vaikka psykiatiselle osastolle lepäämään että saisit edes hetken olla erossa ja rauhassa kakarastasi. Olet kohta siinä pisteessä, että voisit vaikka ampua sen kakaran.
Anna mennä vaan. Ihan kaikki kehiin. Ja sitten lapsesi ei ole lapsi, etkä kutsu sitä etunimeltä, vaan kutsut kakaraksi.
Aloita päiväkodista. Sano, että tukiperhe aiotaan ottaa pois ja sinä olet jo ajatuksesta aivan poikki, etkä tule jaksamaan arkea koko ajan tuon hullut aggressiivisen kakaran kanssa.
Sitten kerro tuo sama lastensuojelun henkilöille ja tuo yllä selitetty.
Suomeksi: kerro, että olet niin väsynyt, ettet mene takuuseen itsestäsi vaan vaarana on että ihan kohta, hetkenä tai päivänä minä hyvänsä voisit vaikka tappaa sen pennun, tai unohtaa sillan alle. viekää pois, hakekaa sieltä.
Voit myös mennä turvakotiin tai vastaavaan ja kertoa, että et jaksa tätä pentua. Jätät sen sinne. Eiköhän ala tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan huostaanottoa ennenkuin on kokeiltu concerta+ risperdal lääkitys.
Monet agressiiviset lapset on tutkimattomia adhd tai asperger lapsia.
Adhd lääkitys alkaen 6v. on kokeiltavissa.
En jaksanut lukea näitä viestejä, mutta monen raivoovan lapsen takana on adhd/ add ja sitä kautta tunteiden säätelyn ongelma.
Moni lapsi muuttuu tämän lääkityksen avulla aivan ihanaiseksi lapseksi.
Siis kaikki keinot on kokeiltava ja toisille se on lääkehoito.
Risperdal auttaa agressiivista lasta ja concerta auttaa raivareihin, jos johtuvat tarkkaamattomuudesta, joka sijaitsee samassa aivolohkossa, kuin tunteiden säätely.
En ikinä lapsesta luopumista ennenkuin lääkehoito on kokeiltu.
mutta kaverin adhd-lapsi pärjää juuri ne muutamat koulutunnit lääkkeidensä kanssa, ei ne sitä persoonaa muuta muutoin, pientä keskityskykyä parantaa, että pärjää erityisluokassaan...
Eli kotona ja lomilla täysrähinä päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että näkisi sitä sen "normaalia" käytöstä...
Ainot vika teissä on se, että ette hanki lapsellenne lääkitystä ja kunnon tutkimuksia.
Helsingissä on Neuro Mental, jossa toimii neuropsykiatrinen työryhmä ja lasten neurologi.
Lapsenne on sairas ja te pyöritätte lastanne jossain kaupungin piireissä. Ei ne tutki helpolla, eikä laita tutkimuksiin.
Tiedän mistä puhun ja omalle lapselleni olen pedannut varapaikan tuosta paikasta, jos lapsen asia ei selviä nyt sairaalan foniatrisella puolella.
Lapsellani siis dysfasia ja aina epäilly adhd lisäksi.
Tutkimukset maksaa n. 3000-4000 euroa, mutta joidenkin asioiden takia kannattaa maksaa tai vaikka ottaa laina.
Siellä selviää onko lapsellanne add, adhd, asperger tai autismi ja moneen muuhunkin vaivaan sopii noi adhd lääkkeet tai ihan risperdal agressiiviselle lapselle.
Hyvä äiti vie lapsensa vaikka kuuhun.
Mietippä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyysin sitä, koska oma ilmoitukseni ei auttanut ja se mitätöitiin. Päivähoito on myös ollut mukana ls-tapaamisissa sekä psykiatrin tapaamisissa. Ovat täyttäneet samoja lappusia, joita me vanhemmatkin. Niitä siis, joissa kysellään mitä ongelmia lapsella on. Itkin täyttäessäni niitä, että millainen äiti olen, kun ajattelen lapsestani näin, mutta luettuani päiväkodin vastaukset tuumasin, etten olekaan yhtään julma. Päiväkodin vastaukset olivat vielä negatiivisempia.
Pienryhmäpaikkaa on suositeltu pitkään, mutta mitään sen suhteen ei ole tapahtunut. Avustaja piti saada, mutta tulikin "vain" ryhmäkohtainen. Kenties kaupungin varallisuudestakin kiinni...
Toki olisin valmis ottamaan myös lääkityksen, mutta haluaisin myös tietää, mikä lapsen oikea diagnoosi on. Ja siis ehdottomastihan en haluaisi lapsestani luopua, en vain meinaa jaksaa tätä. Aspergeria olen joskus leikilläni miettinyt, sosiaaliset taidot sen verran onnettomia ja toistaa toisinaan samaa kaavaa. Tarvitsee tosi paljon kaavaa muutenkin, nukkumisen venyminen 10minuutilla on jo lähes maailmanloppu. Myös ruokailussa sama juttu. Raskas tyyppi ylipäänsä.
Ainoa apua, jonka olisin saanut, oli masennuslääkkeet, kun sanoin, että "minua ahdistaa olla lapsen kanssa". Ehkä asia olisi pitänyt muotoilla hieman toisin... En siis koe itseäni masentuneeksi, koen vain, että voimani eivät kertakaikkiaan riitä taistelemaan päivästä toiseen.
...päätään ei siis ole lyönyt siis sen kummemmin, paitsi ollessaan alta vuoden ikäinen, kun satutti itseään. On siis purrut itseään, repinyt hiuksia päästään, lyönyt päätä seinään niin kauan, että verta tulee jne. Mutta tämä raivo on ollut huomattavissa jo paljon ennen näitä raivoamisia...
en muista missä, oli juuri tuollainen tapaus. Diagnoosi: Skitsofrenia.
ja mennä vaan yksityiselle lääkärille ja pysyä siellä kovana. Paljon voimia teille.
se on tosiaan vaikeaa, mutta auttaako jos sanotte ettette voi pitää enää lasta kotona, jos apua ei tule? Voisiko päästä osastolle tutkimuksiin, niin saisitte itse levätä. Siellä toivottavasti selviäisi onko paras paikka jatkossa koti vai jokin hoitolaitos tms.
Allergioista kannattaa vaatia myös kunnon tutkimukset. Jos muutenkin levottomalla lapsella on vielä lisäksi jatkuvasti vatsakipuja tms. joita ei ehkä osaa oikein ilmaista, häiritsee yöunia jne. niin käytös on varmasti vielä huonompaa. Ihan tavallisen vauvan/lapsenkin allergiat ja/tai hoitamaton astma saavat kiukkuiseksi, ärtyneeksi ja levottomaksi. Vasta kun ne hoidetaan, huomaa ettei vika ollutkaan lapsen luonteessa, vaan siinä että hän on kärsinyt koko ajan. Erityislapsella haitta on varmasti moninkertainen.
Laminoitu viikkojärjestelmä ja kuvat tarroilla.
Lapseni rakastaa struktuuria ja se rauhoittaa.
Ihan selkeesti musta lapsellasi neuropsykiatrinen sairaus ja voimakas struktuurin tarve ja valitettavasti teidän on se struktuuri lapselle annettava.
Tuolla yksityisellä klinikalla on sairaalaa vastaava työryhmä, jonka oman poikani sairaalakin hyväksyy.
Vie sinne ja ota laina.
Siellä uskotaan vanhempia.
Sen jälkeen on pois suljettu neuropsykiatriset sairaudet ja jäljelle jää psykiatriset sairaudet, joihin en usko noin pienillä lapsilla.
Antavat tuolta yksityiseltä myös lääkityksen.
Taistele. Omassa väsymyksessäsi uskot haluavasi luopuvasi lapsestasi, mutta ei se niin ole.
Lapsi lähtee ja tuska täyttää sydämesi.
ettei kaikkea ole tutkittu. Neurologisia olen toivonut, mutten ole saanut. Kovin montaa muutakaan toimenpidettä en ole saanut terveyskeskuksesta, vaikka olen pyytänyt. Mm. allergiatestit jätettiin ottamatta, vaikka selkeästi allerginen parille ruoka-aineelle. Ja lääkärintodistusta ei saanut hoitoon ilman tutkimuksia, joten joutui syömään normaalia ruokaa ja kärsimään oireista.
...joskus epäilen, että kohta saan leiman otsaan sekopäisenä mutsina, joka vaatii sitä ja tätä ja aina on vonkumassa jotain tutkimuksia...
Jotain vikaahan tuossa on, vaan minkä teet, jos lääkäri toisen perään kieltäytyy tutkimasta. Yksityiselläkin on käyty, mutta koska lapsi tietenkin juuri sillä hetkellä kykenee olemaan "normaalisti" (ei varmaan monikaan lapsi vedä kamalia raivareita ensimmäisen 10min aikana, kun on uudessa paikassa ja mielenkiintoista tekemistä, katsomista). Aina vaan sanotaan, että "sellaisia ne lapset on". Itse ajattelen, että jos oikeasti ovat tuollaisia, niin tuskin ihmiset tekisivät monia lapsia ja nauttisivat niistä vielä.
Olen monesti sanonut, että jos lapsi olisi ollut joku hoitolapsistani (olen työskennellyt paljonkin lasten kanssa), niin en olisi tuollaista käytöstä sietänyt paljon viikkoa pidempään. Töistä on kuitenkin suhteellisen helppo ottaa vaikka lopputili, pyytää siirtoa tms. Oman lapsen kanssa olet kuitenkin jumissa vähintään 18 vuotta...
Pelottaa, että jos käytöstä ja tyyliä olla muiden seurassa ei katkaista, niin pahenee vain. Lapsi voi siis käydä kesken kävelyn jonkun ohi kulkijan kimppuun, lyödä kepillä tms.