Törmäsin tänään pitkästä aikaa vanhaan tuttuuni jolla on aika kummallinen puhe tyyli ov

yks tuttu sanoo lähes jokaisen lauseen perään "mitä?". Tulee aina vähän sellanen olo, että no mitä mitä??

jotka viljelevät jatkuvasti tiettyjä fraaseja.

Yksi toistelee aina toista kuunnellessaan reippaasti, että "aii-VANN!" ja "KYL-LLÄ!". Toinen puolestaan sanoo jatkuvasti, että "et silleen", "ja silleen", "mut et silleen" tai vain "silleen".



Tiätsä? =D

melkein jokainen käyttää täytesanoja, "sillai", "tota noin", "tiäksä", "niinku", "sit".



Omintakeisemmat on hauskoja.

ja toistelee myös kesken puheen "tota-noin-niin". Hänellä luulen tuon pätkän toistamisen olevan osaksi änkytyksen hallintaa, saa taas normaalista puherytmistä kiinni. Tämä naapuri on vielä ihan työelämässä oikein hyvin menestynyt, änkytyksestä huolimatta :)

Noita sitten taas toistellaan englantia puhuvissa maissa.

vai mitä, öö, hhhmmmm, äää, eeeh, niin niin, joo, joo, kyllä, niin, aivan, niin niin.

Koska olen asunut samalla paikkakunnalla lapsuuteni ja nuoruuteni ja nytkin asun "samalla murre-alueella" Olen aina ihmetellyt hieman tuota hänen hokemistaan mutta olen tottunut siihen mutta nyt pitkän ajan päästä se se "särähti" korvaani. Ap

että ihmiset eivät kuitenkan kuuntele kuin puolet siitä, mitä heille sanotaan. Niinpä puolet jokaisesta lauseesta pitää olle jotain täysin tyhjänpäiväistä, jolla ei ole väliäkään.

syndroomaan ainakin voi kuulua tollaiset kummalliset pakonomaisesti toistuvat .

Jotkut niinkuttelee joka väliin, tai sanoo "totanoin" tai "totanoinnii". Tamperelaiset aloittavat usein sanomalla "jaa", puhumattakaan niistä, jotka työntää "vittua" joka väliin. Se on vain tapa, maneeri!

Ja ap: puhetyyli ja päähänpinttymä ovat yhdyssanoja. Tuskin niiden erikseen kirjoittaminen on mikään oire mistään. :)