No mutta tässähän on kultainen lapsi!

Sanoivat appivanhempani kuorossa meidän murusen ensimmäisen kerran nähdessään. Suku kokoontui ihailemaan pikku kaunokaista, joka nautti huomiosta ja leikittämisestä. Kikatti innoissaan ja vaihtoi sylistä toiseen.



Olin huojentunut. Miehen aikaisemmista lapsista hänen vanhempansa eivät kuulemma ole koskaan pitäneet ja välit ovat lievästi sanottuna oudot vieläkin. Teennäiset.



Mutta onhan se epäreilua lasten kannalta ;( ei tämä kyllä lahjoissa tule koskaan näkymään, he eivät ole lahjovaa sorttia. Mutta mieskin oli hämmästynyt, kun hän sanoi että on aina ollut vähän loukkaantunut, kun hänen oma äitinsä ei vaikuttanut yhtään hänen lapsistaan kiinnostuneelta. Ei heidän ollessaan vauvoja, eikä myöhemminkään.



Onko kellään yhtä outoa tilannetta? Omille vanhemmille jokainen lapsenlapsi on ollut yhtä rakas.