Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En halua olla kummi!

Vierailija
23.12.2010 |

Olen siskoni lapsen kummi, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Suostuin kummiksi vastahakoisena teininä riparin käytyäni kun sisko pyysi ja äiti painosti. Yhden kummin pitää kuulemma ainakin olla "perheestä".



No, olen asunut sittemmin milloin missäkin, en samalla paikkakunnalla siskoni perheen kanssa. Emme edes ole kovin läheisiä. Olen eronnut kirkosta, eli mitään henkistä kasvatusta ei minulta kannata odottaa. Kortin/lahjan olen tainnut laittaa parina synttärinä, mutta harvemmin. Tänäkään jouluna en laita mitään. Toisinaan yritän ottaa yhteyttä siskooni mutta kanssakäymisemme on tosi pintapuolista. Vaikea keksiä kummilapselle lahjaa kun ei kuule muutenkaan mitään hänen elämästään.



Voiko kummiuden peruuttaa? ;/

Kommentit (1)

Vierailija
1/1 |
23.12.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sama tilanne minulla. Olen myös rippikouluikäisenä lupautunut painostuksesta kummiksi. Kummilasta olen nähnyt yhdesti silloin vauvana (taitaa olla jo kohta nykyään teini, jopa ei jopa täysikäinen...). Serkku perheineen asuu toisella puolen Suomeaa, tiemme erkanivat aikuisuuden kynnyksellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi yhdeksän