En halua olla kummi!
Olen siskoni lapsen kummi, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Suostuin kummiksi vastahakoisena teininä riparin käytyäni kun sisko pyysi ja äiti painosti. Yhden kummin pitää kuulemma ainakin olla "perheestä".
No, olen asunut sittemmin milloin missäkin, en samalla paikkakunnalla siskoni perheen kanssa. Emme edes ole kovin läheisiä. Olen eronnut kirkosta, eli mitään henkistä kasvatusta ei minulta kannata odottaa. Kortin/lahjan olen tainnut laittaa parina synttärinä, mutta harvemmin. Tänäkään jouluna en laita mitään. Toisinaan yritän ottaa yhteyttä siskooni mutta kanssakäymisemme on tosi pintapuolista. Vaikea keksiä kummilapselle lahjaa kun ei kuule muutenkaan mitään hänen elämästään.
Voiko kummiuden peruuttaa? ;/
Sama tilanne minulla. Olen myös rippikouluikäisenä lupautunut painostuksesta kummiksi. Kummilasta olen nähnyt yhdesti silloin vauvana (taitaa olla jo kohta nykyään teini, jopa ei jopa täysikäinen...). Serkku perheineen asuu toisella puolen Suomeaa, tiemme erkanivat aikuisuuden kynnyksellä.