Mistä tietää onko lapsi ns matemaattisesti lahjakas?

totta kai ihminen suoriutuu paremmin, jos uskoo kykyihinsä. Mutta jos olet esim. matemaattisesti lahjakas, niin se taito on sinulla sisäsyntyisesti. Se ei häviä mihinkään. Toki voit alisuoriutua, mutta et sinä koskaan mikään palikka siinä tapauksessa ole.

Lahjakas ei voi välttyä tajuamasta opetettavaa asiaa. Voi olla, ettei lahjakas viitsi vastata kokeessa, mutta hän tietää kyllä oikean vastauksen tai ainakin miten se saadaan selville. Aivan samoin kuin kielellisesti lahjakkaan ei tarvitse kuulla sanoja kuin kerran ja ne jäävät mieleen, samoin kielellisesti lahjakas osaa luonnostaan verbaalisen päättelyn eli tajuaa merkitykset sanassa näkemiensä vihjeiden perusteella.

ei myöskään kuuntele opetusta, lue läksyjä ja valitsee suppean matematiikan. Mistä seuraa, että ei opi tiettyjä tietoja laisinkaan.

Kognitiivisilla taidoilla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Ei kukaan menetä matikan osaamistaan sillä, että äiti käski olla hoivaava.

että matematiikka vaatii myös toistoa. Ja kun toistaa monta kertaaa siitä tulee rutiinia, eikä tarvitse käyttää aikaa miettimiseen miten perusasiat ratkaistaan. Toki joku ymmärtämys asiasta pitää olla. Monesti yliopistossa matematiikkaa päätyvät opiskelemaan enemmistönä miehet. Miksi? Siksi ehkä että tyttöile tuputetaan vieläkin käsitystä matematiikan vaikeudesta ja teknisyydestä ja koska tytön kuuluu olla hoivaava ja pehmeä eikä opiskella kovia "miehisiä" aineita.

En väittänytkään että kasvatuksella olisi merkitystä, vaan yleisellä käsityksellä että tytöet eivät voi tai kuulu olla teknisesti lahjakkait. Tämä ei tietenkään ole totuus. tästä aiheesta on ihan ollut lehtikirjoituksiakin.

Voit mennä katsomaan ihan yliopiston luentosaliin kuinka monta tyttöä löytyy tietotekniikkaa tai matematiikkaa opiskelemasta. Itse laskin yhdestä luentosalista pari vuotta sitten että ehkä 100 henkilöstä 10 tyttöä ja 90 poikaa. Vaikka lukiossa tytöillä on varmasti poikkeuksestta paremmat matematiikan numerot, mutta yliopistossa se ei kyllä näy.

Tässä lainaus tämän syksyn lehtiartikkelista ja saman uskon pätevän matematiikkaankin "Suomalaiselle tytölle tietotekniikan käyttö on helppoa ja arkipäiväistä, mutta omaksi opiskelualaksi tai ammatiksi se ei kuitenkaan sovellu. Näin vastaa valtaosa 10–17-vuotiaista tytöistä Teknologiateollisuus ry:n tekemässä tutkimuksessa. Tyttöjen suosikkityöpaikkojen kärkijoukkoon kuuluvat kuitenkin monet suomalaiset ja kansainväliset teknologiayritykset.

Nuoret suomalaistytöt ovat sujuvia tietotekniikan hyödyntäjiä, mutta jättävät suosiolla ratkaisujen kehittämisen toiselle sukupuolelle. Jo alakoulussa tytöt käyttävät ahkerasti esimerkiksi Googlen, Aapelin, YouTuben ja Wikipedian palveluja, mutta niiden tekijästä sen enempää ala- ja yläkoulun kuin lukiotytöillä ei ole harmainta aavistusta. Alan yrityksistä tytöille tutuimpia ovat Nokia, Elisa ja Microsoft.

Suurin osa tytöistä tyytyy edelleen käyttäjän osaan ja päivittelemään tietotekniikan monimutkaisuutta, sen sijaan että menisivät itse kehittämään käyttäjäystävällisempiä ratkaisuja. Tietotekniikan korkeakouluopiskelijoista vain neljännes on naisia ja ammattikorkeakouluissa vain noin 15 prosenttia.

Tietämättömyys alan monipuolisuudesta saa tytöt pitämään opintoja vaikeina, työtehtäviä vain teknisinä, ja tietotyön ja perheen yhteensovittamista haastavana. Kuvaavaa on se, että tyttöjen mielestä tietotekniikka-ala sopii yhtä hyvin naisille kuin miehillekin, mutta ei kuitenkaan itselle.

Tietotekniikka-ala tarvitsee naisia ja naiset tietotekniikkaa

Tietotekniikkaa opettavat korkeakoulut toivovat enemmän naisia oppilaikseen, mutta vain puolet tutkituista oppilaitoksista toimii aktiivisesti tilanteen korjaamiseksi. Useimmat peruskoulun ja lukion opettajista eivät tunne tietotekniikka-alaa ja sen työtehtäviä, joten heidän on vaikeaa kannustaa tyttöjä harkitsemaan tietoteknistä uravalintaa.

Tutkimus suosittaa ryhtymistä pitkäjänteiseen työhön oikean tiedon kertomiseksi toimialan opiskelu- ja työtehtävistä. Talkoisiin haastetaan oppilaitosten lisäksi myös alan yrityksiä ja valtiovalta. Tietotekniikkaa tulisi hyödyntää jo alakouluissa osana opetusta, ja yläkouluissa tulisi tarjota tietotekniikasta innostuneille myös syventäviä kursseja osana valinnaisia opintoja. Tärkeintä olisi saada opettajat tietoisiksi toimialan mahdollisuuksista."

Koulussa kiinnostus meni toisinpäin ja menestyin matematiikassa OK ihan laajan oppimäärän verran. Kieliin en panostanut juuri lainkaan. Englannin kielessä rakenne on aina ollut helppo minulle (kuten muissakin kielissä), mutta kun en opetellut sanastoa, niin en saanut hyviä arvosanoja. Sen minkä opin, kappaleista mitä kuuntelin. Ruotsia jonkin verran tahkosin ja se oli aina ysi-kymppi.



Myöhemmin ei ole ollut suurta vaivaa kerätä sanavarastoa englannista, nykyään kun sitä tarvitsen, vaikka koulussa niin inhosin.

KASVATUS ei vaikuta kognitiivisiin taitoihin. En puhunut sukupuolesta mitään.

Anyway, olemme varmaan molemmat asiasta kuitenkin lopulta samaa mieltä :-). Kyllä minä kasvatustieteilijänä tiedän, mitä yrität sanoa. Kunhan saivartelen...

totta kai ihminen suoriutuu paremmin, jos uskoo kykyihinsä. Mutta jos olet esim. matemaattisesti lahjakas, niin se taito on sinulla sisäsyntyisesti. Se ei häviä mihinkään. Toki voit alisuoriutua, mutta et sinä koskaan mikään palikka siinä tapauksessa ole.

Kognitiivisilla taidoilla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Ei kukaan menetä matikan osaamistaan sillä, että äiti käski olla hoivaava.

että matematiikka vaatii myös toistoa. Ja kun toistaa monta kertaaa siitä tulee rutiinia, eikä tarvitse käyttää aikaa miettimiseen miten perusasiat ratkaistaan. Toki joku ymmärtämys asiasta pitää olla. Monesti yliopistossa matematiikkaa päätyvät opiskelemaan enemmistönä miehet. Miksi? Siksi ehkä että tyttöile tuputetaan vieläkin käsitystä matematiikan vaikeudesta ja teknisyydestä ja koska tytön kuuluu olla hoivaava ja pehmeä eikä opiskella kovia "miehisiä" aineita.

että minä en voi tätä ymmärtää, tämä ei ole minulle sopivaa. Ja ylisuoriutuu, kun olettaa asian olevan hänelle helppoa ja olennaisesti kuuluvaa. Lisäksi jos jokin oppiaine ei kiinnosta (koska oletus on, ettei se ole "naisten juttu"), sitä ei myös opi ollenkaan samalla teholla kuin ainetta, joka kiinnostaa ja jonka kokee tärkeäksi. Motivaatio on kaikessa oppimisessa keskeistä! Sen vuoksi sukupuolirooleilla ON vaikutusta siihen, miten ihminen pärjää eri asioissa ja mitä kohtaan tuntee kiinnostusta.

väitit, ettei sukupuoli vaikuta KOGNITIIVISIIN taitoihin. Kyllä juuri nimenomaan niihin se vaikuttaa. Ja yliopistoon pääsee matematiikkaa lukemaan kyllä ilman merkittävää lahjakkuuttakin.

KASVATUS ei vaikuta kognitiivisiin taitoihin. En puhunut sukupuolesta mitään. Anyway, olemme varmaan molemmat asiasta kuitenkin lopulta samaa mieltä :-). Kyllä minä kasvatustieteilijänä tiedän, mitä yrität sanoa. Kunhan saivartelen...

totta kai ihminen suoriutuu paremmin, jos uskoo kykyihinsä. Mutta jos olet esim. matemaattisesti lahjakas, niin se taito on sinulla sisäsyntyisesti. Se ei häviä mihinkään. Toki voit alisuoriutua, mutta et sinä koskaan mikään palikka siinä tapauksessa ole.

Kognitiivisilla taidoilla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Ei kukaan menetä matikan osaamistaan sillä, että äiti käski olla hoivaava.

että matematiikka vaatii myös toistoa. Ja kun toistaa monta kertaaa siitä tulee rutiinia, eikä tarvitse käyttää aikaa miettimiseen miten perusasiat ratkaistaan. Toki joku ymmärtämys asiasta pitää olla. Monesti yliopistossa matematiikkaa päätyvät opiskelemaan enemmistönä miehet. Miksi? Siksi ehkä että tyttöile tuputetaan vieläkin käsitystä matematiikan vaikeudesta ja teknisyydestä ja koska tytön kuuluu olla hoivaava ja pehmeä eikä opiskella kovia "miehisiä" aineita.

että minä en voi tätä ymmärtää, tämä ei ole minulle sopivaa. Ja ylisuoriutuu, kun olettaa asian olevan hänelle helppoa ja olennaisesti kuuluvaa. Lisäksi jos jokin oppiaine ei kiinnosta (koska oletus on, ettei se ole "naisten juttu"), sitä ei myös opi ollenkaan samalla teholla kuin ainetta, joka kiinnostaa ja jonka kokee tärkeäksi. Motivaatio on kaikessa oppimisessa keskeistä! Sen vuoksi sukupuolirooleilla ON vaikutusta siihen, miten ihminen pärjää eri asioissa ja mitä kohtaan tuntee kiinnostusta.

väitit, ettei sukupuoli vaikuta KOGNITIIVISIIN taitoihin. Kyllä juuri nimenomaan niihin se vaikuttaa. Ja yliopistoon pääsee matematiikkaa lukemaan kyllä ilman merkittävää lahjakkuuttakin.

kyllä sinä juurikin puhuit sukupuolirooleista. Kommentoit kirjoitusta, jossa puhuttiin sukupuoliroolien merkityksestä matemaattisessa osaamisessa ja sanoit, ettei niillä ole merkitystä tiedollisissa asioissa.

Lauseesi siis olivat:

"Kognitiivisilla taidoilla ei ole mitään tekemistä kasvatuksen kanssa. Ei kukaan menetä matikan osaamistaan sillä, että äiti käski olla hoivaava"

Jossa siis hoivaavuus liittyi tyttöjen ja poikien sukupuolisidonnaiseen kasvatukseen.

No juu; olen samaa mieltä ettei lahjakkuus sinänsä muutu, se on synnynnäistä. Tietojen kertyminen sen sijaan on hyvinkin riippuvainen sukupuolirooleista.

näkyy siinä kuinka näppärästi hän eri asiat oppii päättelemään. Ekaluokalla on esim laskuja pallo + pallo = 6, mikä on luku pallon tilalla. Ja kun näitä pidemmälle viedään näitä soveltavia laskuja ne hoksaa helpommin ne joille matikka on helppoa. Matematiikka on avaruudellista hahmottamista ja asioiden suhteita toisiinsa.

http://vanha.edu.utu.fi/tokl/matfyskem/prosem0405/ekko.htm



jossa sanotaan "Tutkimustuloksista voidaan päätellä, että pelien pelaamisella, kirjojen määrällä kotona ja matemaattisten virikkeiden saamisella olisi vaikutusta lasten matemaattiseen menestymiseen. Myös vanhempien asenteilla matematiikkaa kohtaan on vaikutusta. Tutkimukseen osallistuvien nuorten vanhemmat asennoituivat kaikki melko positiivisesti matematiikkaan. Lisäksi kaikilla tutkimukseen osallistuneilla matemaattisesti lahjakkailla nuorilla oli taustassaan joko akateemisesti koulutettu vanhempi tai matemaattisesti lahjakas lähisukulainen."

(ei raivopäissään) ja tarkkaili niiden lentorataa ja pomppuja ja häntä ei estetty, hänestä tulee matemaattisesti lahjakas. Ja tämä on faktaa.

Alle kouluikäisten kohdalla on turha puhua lahjakkuudesta, koska sen ikäinen lpsi osaa sitä, mitä on opetettu ja mihin on kiinnostus herännyt ja ei osaa sitä, mitä e ole harjoitellut. Osaaminen alle kouluikää on paljolti opettelun tulos. Lahjakkuutta on se kun pystyy yhdistelemään opittuja asioita uusiin tilanteisiin. Yhteen- ja vähennyslaskut opitaan pitkälti ulkoa, samoin kerto ja jakolaskut. Lapsella, joka alle kouluikäisenä pystyy laskemaan yhteen ja vähennyslaskuja sujuvasti, on hyvä muisti ja ymmästää hyvin lukukäsitteet, hallitsee "lukujonon". 

Koulussa tehdään nykyisin virhe siinä, että niille lapsille, joilla on vaikeampaa matematiikassa, suodaan esim. vähemmän kotitehtäviä, koska ajatellaan, ettei kotityöt saa viedä lapsen vapaa-ajasta liian suurta osaa. Kuitenkin se lapsi, joka tulee hitaammin perässä tarvitsisi juuri lisäharjoitusta lukujen kanssa ja myös enemmän kotitehtäviä. Usea matematiikkaa hyvin osaava harrastaa sitä myös vapaa-aikanaan esim erilaisilla peleillä ja jopa tekemällä lisäharjoituksia. Näin syntyy sitten osaaminen ruokkii osaajaa. 

Harjoittelu tekee mestarin!

Taipumus matemaattiseen ajatteluun näkyy jo alle kouluikäisessä lapsessa. Kuka tahansa voi oppia mekaanisesti laskemaan jo hyvin pienenä vaikka kahteenkymmeneen, jos opetetaan. Se ei kerro matemaattisista taidoista mitään. Sen sijaan, jos lapsi on (ohjaamatta) kiinnostunut lukumääristä, pituuksien ym. vertailuista, ryhmittelee asioita (eli keksii luokitteluperusteita) jne., on lapsella ainakin taipumusta matemaattiseen ajatteluun, mikä taas saattaa ennustella että on "hyvä matikassa".

Olen luokanopettaja, ja valitettavasti toisilta vain kertakaikkiaan puuttuu matemaattinen ajattelukyky. Mekaaniset laskut saattavat sujua kuin vettä vaan (esim. 37+8=45), mutta taitoa soveltaa ei ole (esim. tähden ratkaiseminen yhtälöstä ☆+☆+7+8=45 ei onnistu millään). Esimerkit alkuopetuksen matikasta...

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 06:14"]Taipumus matemaattiseen ajatteluun näkyy jo alle kouluikäisessä lapsessa. Kuka tahansa voi oppia mekaanisesti laskemaan jo hyvin pienenä vaikka kahteenkymmeneen, jos opetetaan. Se ei kerro matemaattisista taidoista mitään. Sen sijaan, jos lapsi on (ohjaamatta) kiinnostunut lukumääristä, pituuksien ym. vertailuista, ryhmittelee asioita (eli keksii luokitteluperusteita) jne., on lapsella ainakin taipumusta matemaattiseen ajatteluun, mikä taas saattaa ennustella että on "hyvä matikassa".

Olen luokanopettaja, ja valitettavasti toisilta vain kertakaikkiaan puuttuu matemaattinen ajattelukyky. Mekaaniset laskut saattavat sujua kuin vettä vaan (esim. 37+8=45), mutta taitoa soveltaa ei ole (esim. tähden ratkaiseminen yhtälöstä ☆+☆+7+8=45 ei onnistu millään). Esimerkit alkuopetuksen matikasta...
[/quote]

Täydennän tekstiäni lisäämällä, että aivan poikkeuksellisen lahjakkaita on harvassa. Joka luokassa kuitenkin noin neljäs-/viidesosalle peruskoulun matikka on helppoa kuin heinänteko. Kiitettävää pukkaa. Itsellänikin peruskoulun päättötodistuksessa komeilee matikasta kymppi. Pitkästä matikasta M. En ole kuitenkaan erityisen lahjakas matikassa. Keskivertoa parempi ja aina kiinnostunut matikasta, mutta en mikään lahjakkuus.

Kyllä jo alle kouluikäisten matemaattiset taidot (lukujonot, vertaaminen, luokittelu, laskeminen jne) ennustavat myöhempää menestymistä matematiikassa. Teen parhaillaan aiheesta meta-analyysia, ja tähänastisen tietoni mukaan matemaattinen lahjakkuus näkyy jo varhaislapsuudessa. Lahjakkuudella tarkoitetaan tässä sitä, että oppiminen on helppoa, ja matematiikan kouluarvosanat ovat hyviä. Lisäksi tutkimuksissa on tietysti tehty erilaisia matemaattista ajattelua, ongelman ratkaisua ja loogista päättelyä mittaavia testejä, joiden tulokset osoittavat, että varhaiset matemaattiset taidot säilyvät suhteellisesti (otoksen sisällä) samalla tasolla, eli varhaislapsuudessa matemaattisesti lahjakkaat menestyvät koulun hyvin matematematiikassa ja toisin päin. Taidot kehittyvät tietysti, ja tekemällä ahkerasti töitä "heikompilahjainenkin" voi pärjätä matematiikassa, niin kuin monessa muussakin aivan yhtä hyvin kuin lahjakkaat. Vanhempien positiivinen asenne matem. kohtaan edistää muuten myöskin lapsen matemaattista kehitystä.

Kirjoitin puhelimella, ja tuli kauheasti kirjoitusvirheitä. Pahoittelut niistä! -37.-

Mä tiesin että meidän keskimmäinen olisi lahjakas matikassa, kun se laski kerto- ja jakolaskuja 5-v. Läpi peruskoulun matikka kymppi todistuksissa. Nyt on aikuisena lääkäri.

Matemaattinen lahjakkuus näkyy jo ennen kouluikää. Lapsi osaa esimerkiksi heti sanoa, montako makeista tulee jokaiselle sisarukselle, kun jaetaan karkkipussi. Opettajana huomaa suuren eron alaluokkalaisissa. Osa jahkaa alle kymmenen yhteenlaskuissa, osa taas latoo kaikki kertotaulut vaivattomasti. Kakkosluokkalaisten kertolaskukokeessa on todella selvä jako: ne joilla on oikein kaikki tai ainakin melkein kaikki ja ne, joilla ei ole edes yritystä eikä mikään konsti tunnu auttavan oppimista. Sillä välillä ovat sitten ne, jotka suurella työllä oppivat ja muistavat.

Allekirjoitan 36:n väitteen siitä, että joka luokassa on osa niitä,  joille matematiikka on helppoa. Ei se aina näy kiitettävinä numeroina, jos asenne ei ole kohdallaan. Saattaa olla, että varsinkin tytöillä on itseluottamuksen puutetta. Ei ehdi laskea kaikkea esim. pääsykokeessa vaikka osaa, kun pitää tarkistaa ja vielä kerran tarkistaa. Sitten on niitä, jotka voivat olla lahjakkaita mutta vähän hutiluksia, ja helpon laskun vastaus saattaa heittää yhdellä numerolla.

Kotiväen asenne varmaan vaikuttaa. Kun laskemista pidetään tärkeänä ja sitä arvostetaan, sen oppii ja silloin uskoo itseensä. Toiseksi annetaan lapsen toimia itse, myös päätellä ja laskea. Siinä se taito kehittyy.

Meidän lukiossa on tyttö joka sai kympin kurssista jonka teki tenttimällä ja josta yli puolet meidän luokasta sai seiskan tai huonomman. En tiedä onko hän lahjakas mutta voisinpa vaihtaa aivoni hänen kanssaan, se kymppirivistö matikassa näes kelpaisi.  

[quote author="Vierailija" time="23.12.2010 klo 12:34"]
Lapsi on myös innostunut laskuista eli hän laskee ihan oma-aloitteisesti itsekseen laskuja erilaisista arkielämän ongelmista (esim. montako lottokuponkia pitäisi täyttää, jotta saisi varmasti 7 oikein - tosin tähän me vanhemmat sitten annoimme pyydettäessä hänelle oikean kaavan).

[/quote]

Lahjakas päättelee itse eikä tarvi valmiita kaavoja.

Pakko kommentoida sukupuoliasiaa. Edellisessä PISAssa tytöt pärjäsivät matematiikan osiossa poikia paremmin. Tytöt kuitenkin luottavat omiin kykyihinsä vähemmän ja ovat vähemmän motivoituneita opiskelemaan matematiikkaa. Samalla kuitenkin veikkaan, että kuten älykkyystesteissä, miesten hajonta on suurempi. Eli miehissä on enemmän tosi fiksuja ja tosi uunoja, naisten joukko on tasapäisempää. Joka tapauksessa, keskiarvo on kuitenkin tyttöjen eduksi tässäkin oppiaineessa.

Poikani aloitti 5-vuotiaana shakin ja rakastaa matematiikkaa. Ekalla osasi kertotaulut ja teki sisaruksen matikantehtäviä. Ei opetettu, vaan kuunteli vierestä isompia. Miehen puolelta paljon matemaatikkoja. Näyttää hahmottavan ympäristöä numeroiden kautta. Esim. laskee seinätiilet, lipputankojen nupit jne. Persoonana tunteellinen ja soittaa myös selloa. Muistaa kertanäkemältä nuottien määrän. Hyvä muisti, ei tarvitse toistoja.

oma kohta 7vee laskee esim. 6 potenssiin 3 tosi nopasasti ja jo 4 vee kaupassa laski että tosta riittää hyvin kaikille aikuisille 2 ja lapsille 1 tms. kun ostettiin jotain leivoksia 4 paketeissa.

eli on ns. lahjakas

mutta. olemme myös tehneet matikasta kotona hauskaa ja sitä on harjoiteltu. kyllä se lahjakkuus on isoksi osaksi sitä, että jaksaa innostua ja tehdä töitä (tässä tapauksessa päässään).

ei kannata dissata lasten taipumuksia kuitenkaan aikaisen kyvykkyyden mukaan ja se kokeeko lapsi olevansa hyvä vaikuttaa kyllä siihen intoon. jos vaikka oma tenava olisi jatkuvasti ympyrössä jossa muut olisivat radikaalisti parempia ja hänelle sanottaisiin että "jotkut on vaan parempia", olisi hänen kehittymisensä taatusti heikompaa.

monet oppii myöhemmin, mutta pitkällä aikavälillä saavuttavat korjeamman tason.

itse opin lukemaan ekan keväällä ja silti (vakavissaan, työjuttuja) kirjoitan sujuvampaa ja parempaa tekstiä kuin monet. Koska olen myöhemmin innostunut ymmärtämään tarinan kerrontaa ja kommunikaatiota. Vähän vaivaa näkemällä keskinkertainen voi saavuttaa paljon enemmän kuin lahjakas ja epämotivoitunut.

Sama pätee tosi moneen. Opiskelin muotoilua ja kurssilla oli ihan sairaan lahjakas piirtäjä. Varmaan "lahjoja", mutta jos istui alas alkoi heti kynä lentämään. Kyllä siinäkin "mailit" ratkaisi.