Hyväntekeväisyyslahjojen antajat olettavat että köyhät matelevat heidän edessään.

Minusta on aivan ok, että lahjan saajaa harmittaa, jos lahja on täysin väärä: esim. väärä tavara tai väärää kokoa. Mutta kyllä se tietysti on keneltä tahansa huonoa käytöstä marista lahjasta, jos se on hiukan väärää väriä tai väärää merkkiä! Vanha sanonta kuuluu: "ei ole lahjahevosen suuhun katsomista" eli ettei lahjaa saa arvostella.



Jos lahja on ollut aivan väärä, panee miettimään sen avunannon organisointia. Jokin menee pahasti mönkään, jos avuntarvitsijoille ohjataan täysin sopimatonta tavaraa!



Sitten toinen asia. Ap, aloituksestasi kuultaa hirveä katkeruus. Mistä olet katkera? Pelkästään täällä olleesta ketjusta ja häijyistä kommenteistako?



Vai onko kenties niin, että olet katkera köyhyydestäsi ja projisoit sen "hyväosaisiin"? Onko se - mietihän - nyt kuitenkaan ihan reilua sekään? En minä ole saanut hyvää palkkaani ketään orjuuttamalla tai sortamalla, vaan opiskelemalla ja tekemällä töitä. Ei se ole sinulta pois. Ja jos olen valmis maksamaan auliisti veroja ja niiden lisäksi vielä antamaan osan palkastani avustusjärjestöille, niin eikö se nyt kuitenkin ole aivan hyvä asia? Miksi ei olisi?

Mun äiti teki ystäviensä kanssa monta joulua hyväntekeväisyyttä. He saivat eräältä isolta kaupalta leipomistarvikkeita, naisporukka leipoi ja kyseisen kaupan edessä sitten myi näitä ja rahoilla osti lahjakortteja tähän kauppaan. Saivat sosiaalitoimistosta osoitteita vähävaraisiin lapsiperheisiin ja kuvittelivat tehneensä hyvän työn. Perheitä oli n 20 joka vuosi ja tätä he tekivät 5 vuotta, eli n 100 perhettä sai pienen, ehkä nykyrahassa n 50 euron lahjakortin. Erikoista lahjakortissa oli se, että se kävi kaupan valikoimiin myös leluosastolle ja perusruokiin. Kauppias joka vuosi laittoi palautettu, yksi järjestön naisista oli kauppiaan tosi läheinen sukulainen tai tuttu, mutta siis kertoi että lahjakortilla oli yritetty ostaa tupakkaa, kaljaa, oli kovaan ääneen valitettu kun sitä ei voinut lunastaa rahaksi ja sitten sitä oli yritetty myydä kulman takana, tai kauppa oli onnistunut ja käyttäjä ei todellakaan ollut vähävarainen lapsiperheen edustaja.

Yhteistä kaikilla 5 vuodella x 20 perheellä käyttäjällä oli se, ettei yksikään ikinä jälkikäteen kiittänyt. Kyseessä on n 20 tuhannen kylän hyväntekeväisyysjärjestö, lahjakortin mukana tuli kortti, josta kävi ilmi kuka lahjan on antanut. Heillä oli tapahtumia ympäri vuoden, esim vappuna on aina iso lastentapahtuma eli jos ei olisi raaskinut korttia laittaa, olis ollut mahdollisuus edes käydä joskus näissä moikkaamassa.

Kun viidentenä vuotena kauppias sanoi lahjakorteista tuli lähes kaikista jonkinlaista harmia, hän lopetti lahjoittamisen ja se oli selvä merkki kaikille kiitos ja hei.



Se että jotain antaa ei tarvitse että saajan pitää itkeä onnesta ja vakuuttaa nimeävänsä seuraavan lapsen antajan mukaan mutta sana kiitos tuntuu olevan niin hankala juttu monelle.

Elätin lastani Kela-rahoilla 3 vuotta. Koskaan en mussuttanut mistään hyväntekeväisyysjutuista vaan elätin jälkikasvuni ihan itse.

älkää ottako tosissaan tällaisia aloituksia... provoaa vaan.

Ensimmäinen kysymys : Mihin se "köyhä" on käyttänyt rahansa ennen kuin on mennyt muilta kerjäämään?