Te jotka ette kuulu kirkkoon ja lapsennekaan eivät kuulu!

Ihan sama minkä uskontokunnan edustaja on, kristitty, muslimi, ateisti, juutalainen, hindu, jos minut kutsutaan häihin, hautajaisiin tms. niin menen.



Outo kysymys.

Laulamme virsiä, saatan osallistua rukouksiin jos satun jonkun osaamaan, mutta ehtoollisella en kastamattomana tietenkään käy. Olen myös kannustanut lapsiani osallistumaan uskonnollisiin tilaisuuksiiin, jos sellaisia esim jouluisin on järjestetty. Mielestäni on tärkeää, että lapsi tuntee edes päällisin puolin kulttuurihistoriallisia perinteitä. Olemme täys ateisteja, joten en usko, että lapsille mitään haittaa tuollaisesta olisi. Ovat sen verran ajattelevia ja tiedostavia.

Siellä oli kiva pitää hauskaa kavereiden kanssa.

Sittemmin taas erosin kirkosta. Mulle nämä asiat ovat tapoja, suomalaisia tapoja. Ihan sama mitä muut ajattelee. Minä ajattelen näin.

Lapseni osallistuu uskonnon tunnille koska mielestäni se tarina kuuluu suomalaiseen perinteeseen joka siellä tunneilla kerrotaan.

Virret on lauluja siinä missä muutkin, en näe niissä mitään korkeampaa sanomaa. Pappi on ammatti jossa työskentelee empatia kykyisiä ihmisisä kutsumusammattissaan auttamassa ihmisiä elämän suurien tilanteiden hetkellä (ristiäiset, häät, hautajaiset).

En vaan rukoile mukana tms. lausu isämeidänjuttuja. Mutta läsnä olen kohteliaisuudesta.

Menen ristiäisiin, häihin ja konfirmaatioon, jos kutsutaan. Olen jopa liittynyt (ja sitten eronnut uudelleen) kirkkoon koska ystäväni halusi minut kummiksi, mutta en usko jumalaan. Ulkomailla olen uteliaisuudesta osallistunut mm. hindujen seremonioihin, koska sellaiseen erikseen kutsuttiin. Pidän uskontoa vaikkapa Intiassa niin tärkeänä juttuna kulttuurin ymmärtämiselle että siksi oli mielenkiintoista osallistua.



En rukoile tai sano uskontunnustusta vaikka sen osaankin. Mutta virsiä laulan jos sellaisessa tilaisuudessa olen, sanoista piittaamatta, koska pidän laulamisesta.

Mun mielestä jonkun ihmisen henkilökohtainen juhla ja valtion laitoksen yleinen juhla ovat ihan eri asioita. Yksilötasolla jokainen saa tietysti juhlia merkkipäiviään miten haluaa ja vieraat kunnioittavat sitä. Koulun juhlan tulisi kuitenkin edustaa tasapuolisesti kaikkia oppilaita.

Vaikken itse kuulu mihinkään kirkkoon, olen ollut vieraana kristillisissä, juutalaisissa ja islamilaissa juhlissa. Ja ihan mielelläni.

Koulun juhlat on taas ihan eri juttu.

Raamattu opettaa aivan muuta.

Kuten olemaan heittämättä ensimmäistä kiveä, ylentämättä itseään ja kertomatta väärää todistusta lähimmäisestä. Sekä mm. luovuttamaan koko omaisuus köyhille, jotta voi oikeasti seurata vapahtajaa. Eivät nämä opinkohdat tunnu tehneen kovin suurta vaikutusta suurimpaan osaan ns. kristityistä.

Miksipä en kävisi. Ei minua toisten vakaumukset tai tavat häiritse. Osallistun mielelläni muistamisiin ja juhliin.

ja mitähän se asia sulle kuuluu?