kertokaa millaista on elämä jos lasten ikäero on n. 1v4kk?

noin ei itsellä ole. Mutta meillä 1v8kk ja uskoisin, että helpommalla olisi päässyt, jos olisi ollut pikkasen lyhyempi ikäero tai sitten pidempi. Ainakin yhteiset leikit alkaa aikaisemmin...



Mutta teeppäs se raskaustesti ensin ja katso sitten asiaa tarkemmin.

Meidän tytöillä on juuri 1v 4kk ikäeroa ja hyvin on mennyt. Ja meilläkin on 73neliöinen kolmio ja ollaan mahduttu. Mustasukkaisuutta ei juurikaan ollut ja tällä hetkellä (tytöt 11kk ja 2v 3kk) heistä on jo kovastikkin leikkiseuraa toisilleen. Vanhempi tytöistä siirrettiin n. kuukausi ennen pikkusiskon syntymää omaan huoneeseen nukkumaan, eikä ole koskaan häiriintynyt vauvan yöitkuista. Vanhempi onkin aina ollut parempi yönukkuja kuin pienempi. Kaikki jaksoivat aina kauhistella ja muistutella ennen toisen lapsen syntymää kuinka minulla tulee olemaan rankkaa kahden niin pienen kanssa. Tekemistä on joo mutta eikö niin ole vaikka lapsilla olisikin isompi ikäero. En ole kokenut elämääni mitenkään erityisemmin rankaksi vaikka toki niitäkin hetkiä on ollut mutta niistä on selvitty.

Tai oikeastaan meillä oli kahden vanhimman ikäero 1v5kk. Kieltämättä ensimmäinen vuosi oli raskas, mutta sitten rupesi helpottamaan nopeasti, kun lapset leikkivät tosi paljon keskenään. Mitään mustasukkaisuutta ei ollut aluksikaan, koska esikoinen unohti muutamassa päivässä, että hän on joskus ollut ainoa lapsi.



Kun nuorempi oli 2-vuotias, lapset saattoivat jo leikkiä päivässä tuntikausia keskenään. Tätä jatkui monta vuotta.

minusta vaan tuntuu että kun niin kovin rakastan tätä ensimmäistä ja tämä on kaikkien "lellikki" kun ainut lapsenlapsi, niin saako "nauttia" siitä sitten tarpeeksi, kun toinen tulee niin pian.

Olisin halunnut että tämä ensimmäinen saa olla vauvana niin pitkään että sitten oikeasti meille tulee vauvakuume..synnytyskin taas kauhistuttaa, eka jouduttiin käynnistämään ja en tod.ole unohtanut kuinka kamalaa se on..enkä millään haluaisi siihen taas pian uudestaan :(

mutta taidan huomenna käydä ostamassa testin niin ei tarvitse sit miettiä miten asiat on..



ja pakkohan se on sit pois punnertaa jos niin on päässyt käymään..en ikinä pystyisi tekemään aborttia.



ap

Eka vuosi oli vähän rankka, mutta esikoinen ei ollut yhtään mustis ja oli luonteeltaan muutenkin hyvin omatoiminen ja helppo.



Kuopuksen "opetin" isomman rytmiin eli vajaan parin kk:n ikäisestä herätin aamupäiväunilta, että sain esikoisen kanssa samaan aikaan iltapäiväunille. Siinä välissä syötiin. Aamupäivät oltiin siis esikoisen kanssa pihalla, jolloin nuorempi nukkui aamupäiväunet. Sitten herätin syömään ja sen jälkeen molemmat päiväunille.



Tuosta päivittäisestä omasta ajasta sain paljon voimia. Ja usein nukuin päiväunet itsekin.



Meillä nuoremmalla oli vielä koliikki, huusi kaiket illat ja joka toisen päivänkin, mutta silloin mies oli onneksi isyys- ja kesälomalla. Koliikki loppui onneksi niihin aikoihin, kun mies lähti töihin.

Ei ole omaa kokemusta, kun vasta yksi lapsi, mutta pakko kommentoida asiaa lapsen näkökulmasta. Itselläni nimittäin on 1v 3 kk nuorempi veli, ja olen asiasta ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni! Tai tässä iässähän ikäerolla enää oo niin merkitystä, mutta lapsuudessa olimme ja leikimme aina yhdessä! Turhaan ainakin sitä murehdit, että esikoinen pienestä ikäerosta jotenkin kärsisi, koska asia on aivan päin vastoin!

Meillä tytöllä ja pojalla ikäeroa vajaat 1 v 5kk ja hyviä ja huonoja puolia tuosta ikäerosta löytyy. Rankkaa on, kun on kaksi lasta vaipoissa :( Mustasukkaisuus ei niin suuri ongelma mutta vanhemmallakaan ei vielä kauheasti siis ikää eikä järkeä, joten tönii, kaataa, huitoo, ym. eikä osaa nuorempaansa varoa. Eli silmiä tarttis itselle parit lisää tuonne niskan puolelle ja itselle todella ulottuvat kädet ottamaan koppeja. Kavereille myös lapsia samoilla ikäeroilla ja odottelen kuin kuuta nousevaa sitä maagista parin vuoden jaksamista, sitten kuulemma helpottaa... No leikkivät jo nyt jonkin verran yhdessä ja selvästi ovat toisilleen todella tärkeitä, aina ovat toisiaan etsimässä ja ymmärtävät toisiaan varsin hyvin, vaikkei nuorempi vielä yksittäisiä sanoja enempää puhukaan.

Rohkeasti siis testiä tekemään! Kyllä se siitä suttaantuu. Kun nuorempikin ehtii lähemmäs parin vuoden ikää, on kuulemma paaaaaljon helpompaa kuin isommalla ikäerolla. Sitä odotellessa...

ei se nyt niiiiiiin kauheelta kuulostakaan kun mitä kuvittelin :)

Meillä esikoisella kanssa oli iltaitkuja ei lääkärin mukaan varsinaista koliikkia, mutta mahavaivoja ja itku oli koliikki-itkua.

Se oli kamalaa, mua itketti kanssa samalla kun pieni huutaa niin että meinaa tukehtua ja mitään ei pysty tekemään :( senkin takia tämä on niin rakas kun on tarvinnut pienenä paljon syliä ja lohdutusta masun takia..noh, tulen huomenna kertomaan mitä testi näytti..:)

ap

vaikka hoidin yrittäjämiehen vuoksi lapset yksin.

Vauhtia ja vipinää riittää. On aina leikkikaveri ja hyvin meneevät vieläkin samassa huoneessa. Vanhempi eskarilainen. Tosin sitä vauhtia sit piisaa kyllä -ainakin meillä. En tiedä miten sit jos on tyttö ja poika tai tytöt mut meillä on vauhtia ja paljon

Enemmän tuntuvat vanhemmat, ainakin omassa tuttavapiirissäni, joiden esikoinen on kerinnyt täyttää 2v, valittavan ettei tahdo jaksaa. Siinä vaiheessa kun alkaa yleensä uhma ja lapsi ymmärtää enemmän- ja on todennäköisesti ehkä mustasukkaisempikin.



En tiedä, omilla lapsilla 1v4kk ikäeroa ja vaikka vasta eka vuost takana, niin hyvin on mennyt, ei o ollut mustasukkasuutta tms. Ainoa, tai sanotaanko suurin harmituksen aihe on se, kun on kaksi lasta vaipoissa ja toista pitää yrittää opettaa potalla käymään...Se meinaa tuottaa hankaluuksia.. Koko ajan peset jommankumman takapuolta :)



Mulla ja siskollani on saman verran ikäeroa, joten omasta lapsuuden kokemuksestakin voin sanoa, että on vaan hyvä ku lapset on lähekkäin syntyneet. Ennen omien lasten saamista ihmettelin aina äitiäni, kuinka hän on meitä aikoinaan jaksanut, mutta hän on todennut kaiken olevan suht helppoa, kun ei ole ikinä tarvinut meidän

kanssa suuremmin leikkiä tai keksiä tekemistä, kun me on leikitty keskenämme ja keksitty itse :)



Mutta, ikinähän ei voi tietää kuinka käy, suurimmalla osalla menee varmasti hyvin, mutta on niitä poikkeuksiakin, kaikki riippuu niin lasten kuin vanhempienkin luonteista.

Heippa!



Hyvin pärjää!:) Meillä kolme tyttöä,kaikki alle 4-vuotiaita. Esikoisen ja keskimmäisen ikäero on noin 1v. 4 kk. ja keskimmäisen ja nuorimman vajaa vuosi. Kyllä minäkin alkuunsa järkytyin kun testi näytti plussaa edellisen vauvan ollessa vasta pari kuukautta,vaikka haluttiinkin mahdollisimman pieni ikäero;)

Alku-aika taisi olla melkoista rumbaa,mutta aivan ihanaa aikaa kuitenkin ja nyt kun tytöt ovat jo vähän isompia,niin leikkivät mukavasti keskenään ja niistä on seuraa toisilleen tosi paljon!



Ja tuosta asunnon koosta vielä,meillä on tilanne se,että asumme vanhassa talossa remontin keskellä,tällä hetkellä meillä on käytössä vain puolet talosta,noin 50 neliötä,eikä vielä edes juoksevaa vettä,avannosta on vesi haettava ennen kun ens kesänä saadaan vesiputket kaivettua maahan ja hyvin on pärjätty,ainoa mikä on oikeasti ongelma lapsiperheessä,niin pyykinpesu!Pesukonetta kyllä on ikävä;)



Itse pähkäilen kahden vaiheilla,että vieläköhän neljäs lapsi,itsellä alkaa ikää olla jo sen verran,että täytyisi laittaa töpinäksi,mutta toisaalta oma jaksaminen vähän arveluttaa,nyt on jo helpottanut paljon kun kaikki tytöt jo kävelevät itse ja yöheräämiset ovat jääneet...mutta silti;)



Kyllä te pärjäätte! :) Mukavaa joulun aikaa!



Katjuska

oon ihan paniikissa..



ap

nega tuli..mut mikä ihme tätä 24/7 huonoa oloa sitten pitää yllä :( ruoka ei maistu ja tuntuu koko ajan siltä että jos menis pöntölle ja antas tulla ni oksennus tulis varmasti..



mut tää oli kyllä helpotus! jospa ensyönä sais jo nukuttua :)



ap