Te joiden elämä tuntuu täydelliseltä: kuvatkaa sitä mahdollisimman konkreettisesti!

Ollaan oltu yhdessä kahdeksan vuotta, puolitoistavuotias lapsi. Asutaan pienessä kaupungissa Pohjois-Suomessa. Asumismuoto on oma(pankin :) ) osake.



Mies on tällä hetkellä reissutöissä, eli viikot poissa kotoa. Itse opiskelen ja käyn töissä osa-aikaisesti. Lapsi on hoidossa minun äidilläni.



Arkena työ- tai opiskelupäivän jälkeen oleillaan lapsen kanssa, tehdään mitä milloinkin. Parasta on jos tulee ystäviä kylään. Viikonloput ovat tiivistä perheaikaa, kun mieskin on kotona. Käydään kaupungilla, herkutellaan, kutsutaan ystäviä kylään, käydään saunomassa vanhemmillani, ollaan joskus yötäkin jne.



Uskoisin että monet pitävät meitä "täydellisenä perheenä", mikä pitää kyllä mielestäni paikkansa. En tarkoita tällä mitään materiaa, vaikka ihan ok tullaan toimeen. Onnellisuus tulee parisuhteesta, joka meillä on ollut hyvin tasapainoinen koko tämän kahdeksan vuoden ajan (koputtaa puuta).



Lisäksi tiivis perheyhteisö ja läheinen ystäväpiiri rikastuttavat elämäämme suunnattomasti. On helppoa ja leppoisaa, olemme useimmiten hyväntuulisia ja energisiä, koska perusasiat ovat mallillaan.

Löysimme toisemme kypsinä aikuisina, esikoinen syntyi kun oli 33v ja toka kun olin 37v. Parisuhteessa on ollut hankamuuksiakin, mutta olemme selvineet yhteisellä tahdolla.



Lapset ovat terveitä, iloisia, normaaleja lapsia. Nyt kun he ovat koululaisia, on kiva huomata että oppiminen sujuu reippaasti ja tiedonhalu lapsilla on kova.



Minä olen hyvässä duunissa ja mies on työttömänä (siis joku molli on tässäkin paratiisissa!). Onneksi mies on halukas investoimaan aikaansa meidän kaikkien hyvinvointiin eli hoitaa kodin ja lapset minun ollessani töissä. Ja lapsista on ihanaa kun ei tarvitse tulla tyhjään kotiin iltapäivällä.



Me viihdymme erittäin hyvin perheenä keskenämme ja harrastamme paljon yhdessä. Meillä on hyvin samanlainen huumori eli nauramme samoille asioille. Meille molemmille perhe on ykkönen ja vasta kakkosena tulee kaverit ja harrastukset. Kalenterit sovititaan yhdessä ja tasapainossa.



Huh, kuulostaapa tylsältä meidän elämä!

parikymppinen pariskunta joilla 1v. lapsi. Päivisin puuhailen lapsen kanssa kotona (olen hoitovapaalla) ja iltaisin vietetään koko perheen yhteistä aikaa. Asutaan vuokralla, muutettiin juuri isompaan asuntoon. Minä ja mieheni vietämme myös välillä omaa aikaa niin että toinen on lapsen kanssa kotona ja toinen voi vaikka tavata ystäviään. Silloin tällöin lapsi on yökylässä isovanhemmillaan jotka asuvat melko lähellä. Nautimme arjen pienistä iloista. Käymme ostoksilla, katsomme elokuvia kotona ja keksimme kaikenlaista yhteistä tekemistä. On ihanaa seurata kun lapsi kasvaa ja oppii uusia asioita.

asutaan rivarissa pääkaupunkiseudulla lumisen maiseman keskellä. Lapsista yhdellä on diabetes, toisella toinen pitkäaikaussairaus, kolmannella adhd, mies on alkoholisti. se kaikki on täysin toisarvoista, elämme kuitenkin suht terveinä hyvinvointivaltiossa, meille tulee lämmin vesi sisään, on sisävessa, ruokaa riittää roskiin asti ja autokin kulkee vielä hyvin vaikka on kymmenen vuotta vanha. Kun jouluaattona istun saunan lauteilla ja mietin meidän perheen elämää, en voi tuntea muuta kuin suurta kiitollisuutta, elämä on täyttä, vaikka kaukana täydellisestä.

Yli kymmenen vuotta yhdessä ollut onnellinen pariskunta, jolla nyt 4kk vauva. Itselläni (äiti) on mielenkiintoinen työ, jota voi tehdä kotona, ja jota tekisin varmaan harrastuksekseni vaikka kukaan ei maksaisikaan. Mieheni on freelancer, ja voi viettää paljon aikaa lapsemme kanssa, näin ollen isän ja lapsen suhde on jo nyt todella vahva enkä itse ole nuutunut yksin vauvan kanssa olemiseen. Asumme onnellisen sattuman oikusta edullisesti vuokralla ihanalla alueella, johon meillä ei muuten tulojemme puolesta olisi mahdollista muuttaa.



Lapsi on terve ja hyväntuulinen, ja ilmaisee tarpeensa yleensä itkun sijaan hassulla köhimisellä :D Lisäksi sekä naapurustoon että ystäväpiiriimme on syntynyt tänä vuonna paljon vauvoja, joten hiekkalaatikkoseuraa piisaa. Lapsen isovanhemmat ovat terveitä ja sukuun on muutenkin hyvät välit. Ihania ystäviä on paljon ja heidän kanssaan on ehditty viettää aikaa lapsenkin kanssa.



En oikein keksi miten elämä voisi tästä mukavammaksi muuttua – kai rahaa voisi aina saada lisää, mutta enpä sitä muuhun kaipaisi kuin ehkä matkusteluun. Joten aika mainiosti menee, toivottavasti jatkossakin näin hyvin!

ettei tähän jää toivomisen varaa enää kuin sen tavallisen lottovoiton verran. Ja koska ilman sitäkin pärjätään ja eletään unelmien elämää, niin ei sitä lottovoittoakaan tarvi kuin leikillään toivoskella.



Arki on maailman tavallisinta ja tylsintä arkea. Mutta täydellisen siitä tekee se, että se on juuri meille sopivaa ja meidän perhe nauttii siitä.



Ap kyllä pyysi konkreettista kuvailua, mutta vaikka olemme kuinka tavallinen perhe, niin en halua ihan yksityiskohtiin mennä.



Kerronpa kuitenkin vaikka, että toimimme ammatissa, joka merkitsee meille jotakin ja joka on enemmän kuin vain ammatti. Se on meidän elämäntapamme ja olemuksemme, arvomme ja tulevaisuutemme.



Asumme uudessa, riittävän suuressa talossa, joten asuminen on nyt varsin mukavalla tasolla. Lapsihaaveet ovat toteutuneet ja lapset näyttävät pärjäävän hyvin. Terveitäkin ollaan, joten elämän perusasiat ovat hyvin kunnossa.



Parisuhde on mukavaa rauhallista yhteiseloa, johon kuuluu yhteen hiileen puhaltaminen ja yhteiset haaveet ja unelmat, vaikka arkea eletäänkin sen verran erillään, että kumpikin tekee omat hommansa.

ja minulla on ihanat lapset ja mukava mies. Paljon aikaa olla lasten kanssa. Ei taloudellisia huolia, mutta ei mitään rikkauttakaan. Seksielämä miehen kanssa on hyvällä mallilla. Minulla on ystäviä. Täydelliseltä tämä kaikki tuntuu se että vähän aikaa sitten oli suuria suruja ja vaikeuksia ja nyt niistä on selvitty. Arvostan jokaista onnellista päivää ja hetkeä, koska tiedän että elämä heittelee.

Minulla ei ole ollut elämässä juurikaan vastoinkäymisiä, kaikki on mennyt aikalailla "putkeen". Miehen kanssa ollaan oltu yli 10 v yhdessä, ollaan vähän päälle 30 v. Yksi lapsi, terve, helppo ja ihana.



Molemmilla meillä vakityöt, itselläni open homma eli lyhyehköt työpäivät ja pitkät lomat. Miehellä ihan hyväpalkkainen työ, ei kuitenkaan joudu reissaamaan paljoakaan ja tekee suht lyhyttä päivää hänkin.



Talo ihana vanha puutalo. Velkaa toki on :) Molemmat olemme terveitä, samoin vanhempamme ainakin vielä toistaiseksi. Lapsellekin on paljon hoitajia, kun on virkeät isovanhemmat.



Itselläni tosi mielekkäät harrastukset, se tuntuu tällä hetkellä aivan mahtavalta.