Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
epätoivoinen ihastus, mitä tehdä?
20.12.2010 |
En tiedä yhtään mitä nyt ajattelisi, saatisi tekisi. Tilanne on siis se, että olen ihastunut naapurin 17v. poikaan. Olen itse 20v. yh. lapsi 2v.
Tässä teille sepustus tilanteesta...
Tutustuin tähän poikaan tuossa kesällä, sitä ennen olimme olleet kuin ketä tahansa naapureita. Se oli sellaista kevyttä jutustelua vain, silloin tällöin kun nähtiin pihalla ja lähipuistossa, enkä osannut aavistaa että tästä kehkeytyisi mitään kummempaa. En ole koskaan ollut kiinnostunut itseäni nuoremmista, ja tuo poika oli minulle kuin pikkuveli. Pikkuhiljaa aloimme kuitenkin nähdä aina useammin. Poika paljastui todella fiksuksi, ja lopulta meistä on tullut todella hyviä ystäviä. Olemme keskustelleet myös todella henkilökohtaisista ja syvällisistä asioista ja hänestä on tullut minulle todella tärkeä...
Noh, huomasin sitten alkavani ihastua tähän poikaan, mutta koska hän on niin nuori, päätin haudata kaikki romanttiset ajatukset, koska tiedän että ne ovat väärin.
En ole myöskään halunnut pilata ystävyyttämme.
Kaikki on ollut hyvin tähän asti. Tänään sitten pojan äiti pysäytti minut ja alkoi tenttaamaan, että mitä oikein haluan hänen pojastaan ja onko meillä jotain menneillään. Asiallisesti sitten selitin, että ollaan ihan vaan kavereita, samassa pihapiirissä kun liikutaan, niin ollaan tutustuttu. Tämä äiti sanoi, että poika on ihastunut minuun, ja että sellaiselta ihastukselta täytyy katkaista siivet heti alkuunsa. Hän kielsi minua tapaamasta poikaa, ja koska olen fiksu jne. ymmärrän tämän kuulema varsin hyvin.
Mitä ihmettä mun pitäisi nyt ajatella tästä kaikesta? Mitä mun pitäisi tehdä? Vatsan pohjassa lentelee perhosia, kun ajattelenkin että poika voisi myös olla ihastunut minuun.. mutta kun se ei vain käy! (vai käykö?) äääääh. Mä niin toivon, että tämä äitee on keksinyt pojan ihastumiset ihan omasta päästään, ja voitaisiin jatkaa ystävinä niin kuin ennenkin..
Kommentit (9)
en haluaisi mitään sellaista.. mutta miten ihmeessä edes ottaisin tämän asian puheeksi pojan itsensä kanssa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olisin onnellinen jos minun 16,5v poika ihastuisi vähän kypsempään tyttöön, tyttöystävät olleet 14v ja hyvin epäkypsiä seurusteluun eli olleet vähän ajan päästä kiinnostuneita jo muista. Poikani taas on sen tyyppinen että kaipaa pysyvämpää suhdetta, ei ole kiinnostunut vaihtamaan tyttöystävää jatkuvasti.
Eihän teillä niin iso ikäero ole, mutta jonkinlainen elämänkokemusero kylläkin. Mutta on sitä vähän vanhemmillakin, minä olin 24v kahden lapsen äiti ja mies 22v melkein suoraan äidin luota muuttanut eikä aiemmin seurustellut kun alettiin olla yhdessä.
ikäeroa ei ole, ilman lasta en tätä asiaa varmasti miettisikään.. juuri tuo elämänkokemus puoli mietityttää. tuntuisi kohtuuttomalta vaatia häneltä sitoutumista perhe-elämään. vaikka ihan hyvin hän on nytkin tullut lapseni kanssa toimeen. Hänellä on kuitenkin vielä kirjoitukset edessä.. opiskelut ja kaikki. Tuntuu kuin riistäisin häneltä jotain, vaikka toisaalta en koe itsekään menettäneeni mitään lapsen myötä.. on vain vaikea uskoa että hän olisi todella valmis.. tunnen tästä nyt niin paljon syyllisyyttä. ihan kuin olisin jotenkin sairas ja viallinen.
Antakaa rakkaudelle tila, mutta yritä aloittaa niin ettei lapsesi rakastu mieheen jos ette sovikaan yhteen niin ei lapsi joudu kokemaan uutta eroa.
Antakaa rakkaudelle tila, mutta yritä aloittaa niin ettei lapsesi rakastu mieheen jos ette sovikaan yhteen niin ei lapsi joudu kokemaan uutta eroa.
Ei tuo ikäerokaan nyt paljoa ole, eihän kukaan katsoisi kieroon jos tyttö olisi 17v. ja mies 20v.
Toki tuon pojan äiti on hieman kinkkinen tapaus. Ilmeisesti poika asuu vielä vanhempiensa luona? Ehkä kannattaisi odottaa, että poika on 18v. jolloin ei ole enää vanhempiensa määräysvallan alaisena. Tai sitten pidätte suhteen visusti piilossa, mikä ei välttämättä ole helppoa.
Tietysti ongelmia voi tulla juurikin kypsyyden takia. Onko poika varmasti valmis sitoutumaan perhe-elämään? Sillä kaupanpäällisenä tulee lapsi, halusi hän tai ei.
Mutta kannattaa ihan oikeasti yrittää. Ei sitä koskaan tiedä, vaikka teillä synkkaisi ihan parisuhteen tasollakin hyvin =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos rohkaisevista kommenteista :)
ehkä tämä ei sitten olekaan niin väärin mitä olen ajatellut..
Alkuperäinen suunnitelmani oli odottaa tunteitteni kanssa siihen että poika on 18v. mutta nyt kun tuo hänen äitinsä puuttui tilanteeseen, tuntuu kuin kaikki olisi mennyt sekaisin.
Poika on todella fiksu ja kypsä. En normaalisti edes mieti hänen ikäänsä. Pelkään vain, että hän alkaisi katua jossain vaiheessa jos alkaisimme seurustella. Hän tulee vielä taapaamaan vaikka kuinka monta ihanaa tyttöä.. Ja minun on tosiaan otettava ne lapsenkin tunteet huomioon, joten mitään epävarmoja pika juttuja en haluaisi.
Nyt pitäisi kai jotenkin ottaa tämä asia puheeksi pojan kanssa, ja miettiä sitten mitä tehdään.. onko hän edes ihastunut minuun oikeasti. Olen kyllä tuntenut kipinää välillämme, mutta olen vain yrittänyt pyyhkiä ne ajatukset pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kiitos rohkaisevista kommenteista :)
ehkä tämä ei sitten olekaan niin väärin mitä olen ajatellut..Alkuperäinen suunnitelmani oli odottaa tunteitteni kanssa siihen että poika on 18v. mutta nyt kun tuo hänen äitinsä puuttui tilanteeseen, tuntuu kuin kaikki olisi mennyt sekaisin.
Poika on todella fiksu ja kypsä. En normaalisti edes mieti hänen ikäänsä. Pelkään vain, että hän alkaisi katua jossain vaiheessa jos alkaisimme seurustella. Hän tulee vielä taapaamaan vaikka kuinka monta ihanaa tyttöä.. Ja minun on tosiaan otettava ne lapsenkin tunteet huomioon, joten mitään epävarmoja pika juttuja en haluaisi.
Nyt pitäisi kai jotenkin ottaa tämä asia puheeksi pojan kanssa, ja miettiä sitten mitä tehdään.. onko hän edes ihastunut minuun oikeasti. Olen kyllä tuntenut kipinää välillämme, mutta olen vain yrittänyt pyyhkiä ne ajatukset pois.
On väärin! Unohda tuo fiksu poika. Älä pilaa hänen elämää!
Alue: Aihe vapaa
sitten sekaantua naapurinpoikaan, jonka vanhemmat inhoaisi sinua syvästi jos alkaisitte seurustella (varmastikin lapsesi takia, jota eivät halua poikansa riesaksi) ja tekisivät aina kaikkensa, ettei jutusta tulisi mitään?