Loukkaannutko, jos et saa mieheltäsi joululahjaa? (ev)

Mies on niin kranttu että en osaisi ostaa hänelle oikein mitään... Aikasemmin ostin joskus dvd-elokuvan jonka tiesin haluavan mutta nyt ostetaan nekin latauspalvelun kautta kerran katsottaviksi.



me molemmat ollaan ostettu joulukuussa ihan riittävästi tavaroita itsellemme :) Joku yhteislahja täytyy paketoida sen takia ettei lapsi ihmettele miksi aikuiset ei saa mitään.



Käytetään ns lahjarahat aleostoksiin tammikuussa

En mä kyl pettyis jollen sais lahjaa. :P Mulla ei oo oikeestaa tarvetta millekkää ja ei se lahjan saaminen nykyään ole sellainen että on pakko saada. Kyllä mä enemmän arvostan mieheltä niitä aamiaisia sänkyyn tuomisia ja hemmotteluja kuin itse lahjaa :) Tavara ei tee onnelliseks. Ainakaa mun kohdalla.

Kun mies toissajouluna ei muka "ehtinyt" hankkia lahjaa vaikka hyvin selvästi olin pyytänyt että ostaisi mulle kaulaketjuun jonkun riipuksen. Kävi sitten hätäpäissään tapaninpäivänä sen hankkimassa.



Nyt olen ehkä oppinut että ei voi liikaa vaatia/odottaa. Mä toivoisin että mies itse keksisi jotain lahjaksi, mutta koska tiedän ettei hän todennäköisesti keksi, pyydän suoraan jotain. Nyt hän on ostanut kirjan jota toivoin. Ei ihan sama asia kuin joku yllärilahja, mutta ei mun nyt enää tarvi loukkaantuakaan. :)

Me ollaan mieheni kanssa kasvettu hyvin erilaisissa perheissä. Meillä ostettiin aina paljon lahjoja niin syntymäpäivillä kuin joulunakin. Mieheni perhe taas ei turhia ostellut. Heillä taloudellinen tilanne oli sen verran huonompi.



Nyt sitten vuosien varrella ollaan hitsattu yhteen tottumuksiamme ja muodostettu omia käytäntöjä. Lapsille tulee hommattua paljonkin lahjoja, aikuisille maltillisemmin.



Mieheni tuskailee tänä vuonna kovin, kun ei kuulemma lainkaan tiedä mitä minulle ostaisi. Siinäpä miettii. Minusta voi sen verran kyllä nähdä vaivaa ja osoittaa arvostusta että ihan itse keksii sen lahjan.



Yleensä olen jouluna ollut lahjaani erittäin tyytyväinen.

Mies ei vietä joulua perinteiseen tapaan ja kammoaa kaupallisuutta. Teemme kuitenkin kynttilöitä yhdessä joulun jälkeen kun tapaamme ja käymme romanntisilla kävelyillä.

En mä kyl pettyis jollen sais lahjaa. :P Mulla ei oo oikeestaa tarvetta millekkää ja ei se lahjan saaminen nykyään ole sellainen että on pakko saada. Kyllä mä enemmän arvostan mieheltä niitä aamiaisia sänkyyn tuomisia ja hemmotteluja kuin itse lahjaa :) Tavara ei tee onnelliseks. Ainakaa mun kohdalla.

että on vain joko tai.

Meillä mies haluaa tuoda minulle aamiaista, tuo kukkia, lahjoja, siivoaa ja hoitaa lapsia. Ja ihan vapaaehtoisesti. Ei ole koskaan tarvinnut vaatia ja itkeä tällaisten perään.

Minua aina ihmetyttää mammat, jotka huokailee, että en minä mitään tavaraa tarvi. Onneksi mies osaa imuroida, se on tärkeämpää.

Toiset osaa imuroida ja tuoda lahjojakin.

meillä on sopimus ettei osteta.. ja toisaalta mies on niin onneton lahjojen hankkija, että olen ihan mieleläni ilman :)

yksinkertaisuudessaan haluaa heti materialistiksi leimata.



Mulle lahja merkitsee ajatusta. En osta kenellekään lahjoja vain siksi, että saisin tunkea tavaraa toiselle. Vaan siksi, että haluan muistaa toista. Lahjan kautta kertoa, että "Hei. Olet minulle tärkeä. Ajattelen sinua ja ajattelin, että ilahtuisit tästä."

Tottakai asian voi sanoa ihan suullisestikin - ja on sanottukin. Mutta lahja on vielä erityinen muistaminen.



Vietän joulua keskitalven juhlana ja ajattelen lahjan olevan myös kiitos lähimmäisilleni koko vuodesta. Kiitos siitä, että he ovat olemassa ja ovat sellaisia kuin ovat.



Lahja siis symboloi paljon, eikä ole vain pelkkää materiaa.

yksinkertaisuudessaan haluaa heti materialistiksi leimata.

Mulle lahja merkitsee ajatusta. En osta kenellekään lahjoja vain siksi, että saisin tunkea tavaraa toiselle. Vaan siksi, että haluan muistaa toista. Lahjan kautta kertoa, että "Hei. Olet minulle tärkeä. Ajattelen sinua ja ajattelin, että ilahtuisit tästä."

Tottakai asian voi sanoa ihan suullisestikin - ja on sanottukin. Mutta lahja on vielä erityinen muistaminen.

Vietän joulua keskitalven juhlana ja ajattelen lahjan olevan myös kiitos lähimmäisilleni koko vuodesta. Kiitos siitä, että he ovat olemassa ja ovat sellaisia kuin ovat.

Lahja siis symboloi paljon, eikä ole vain pelkkää materiaa.

Lisäksi esim. joulu- tai merkkipäivälahjaksi saatu vaikka koru on merkityksellisempi: aina kun sen laittaa, muistaa antajan ja kyseisen juhlan.

Mutta joo, minä en tällaisia saa. Olen sanonut usein, että se merkitsisi minulle paljon , mutta ei.

Olen kuulemma kauhea materialisti ja niin tavaran perään, että. Mies kuitenkin kysyy lahjatoveita, sanon aina, että ne samat kuin viimevuonnakin, koska en ikinä saa mitä pyydän.

En ymmärrä miksi hän ei halua ilahduttaa minua.

Kyllä puristaisi pahasti rinnasta, jos mieheni viestisi minulle että en ole lahjan arvoinen.



Vuosia sitten mieheni ei ostanut minulle syntymäpäivä lahjaa, koska olimme tekemässä eroa ja syvässä kriisissä. Silloin en mitään odottanutkaan. Mutta jos nyt jäisin ilman lahjaa, olisi se aika kolkko juttu.



Lahjan arvolla ei ole merkitystä, eikä sen tarvitse olla tavara tms. Jutun idea piilee siinä merkityksessä.



Yllättävän moni ostelee lahjoja miehelle, niellen itse pettymystä kun ei saa mitään. En ymmärrä sellaista suhdetta. Eikö mies välitä?

Yllättävän moni ostelee lahjoja miehelle, niellen itse pettymystä kun ei saa mitään. En ymmärrä sellaista suhdetta. Eikö mies välitä?

Jotkut miehet vain eivät käsitä sitä lahjan merkitystä naiselle. Uskon kyllä että mieheni rakastaa minua ja välitttää musta vaikkei tajuakaan antaa lahjaa mulle, vaikka toivoisinkin sitä. Ehkä ne lahjat ei ole miehelle tärkeitä. Tai hmm. Tajuaiskohan mies, jos itse jäisi jonain jouluna ilman lahjaa kokonaan...? Jos hankkisi lapsille ja itselle jotain mutta miehelle ei...? Tuntuiskohan se miehestä yhtään kurjalta vai huomaisikohan tuo edes?

Vähän omituinen ajatus kyllä, että mies olisi lahja...

Ylläri, että joku nyt ei taas tajunnut kuvainnollista kieltä. Tarkoitus oli vain viestiä, että yhdessä vietetty tunnelmallinen joulun laatuaika kelpaa meille lahjoja paremmin.

Mitä joku sanoi taas lahjasta eleenä, niin mielestäni se kyllä edellyttää sitä, ettei lahjojen ostelu ole antajalle pakkopullaa. Itselleni se sellaista ja monille tutuilleni on, siksi on helpompaa nauttia yksinkertaisesta joulusta ilman krääsää, jota suurin osa lahjoista vääjäämättä on. Mikseivät muut eleet kuin konkreettiset lahjat kelpaa enää ihmisille?

sitten silloiselta avomieheltäni.



Sen jälkeen en ole krääsää saanut. Joten jos teillä suurin osa lahjoista on krääsää, niin älä ihmeessä yleistä sitä kaikkiin perheisiin.

koska taloudellinen tilanteemme on surkea. Mutta tiedän et on ostanut ainakin kolme :(



Eli en loukkaantuisi, mutta ilmeisesti pitää koittaa ilahtua noista lahjoista.

Jos siis mies ei tajua että nainen salaa haluaisi lahjan, niin luulisi olevan aika yksinkertaista ihan sopia että "ostetaan toisillemmekin tänä jouluna lahjat, ei vain lapsille".



Miksi ei?

Joten jos teillä suurin osa lahjoista on krääsää, niin älä ihmeessä yleistä sitä kaikkiin perheisiin.

Lähes kaikki tavara mitä lahjoiksi ostetaan, on krääsää eli tarpeetonta, ja sitä ilman voisi aivan hyvin elää. En esim. ymmärrä mihin ihminen tarvitsee viittä yöpaitaa (yleinen lahjaidea), joka vuosi uuden korun jne.

Koko joululahjarumba on osa isompaa kulutusyhteiskuntahärdelliä, jossa ihmiset voisivat oikeasti miettiä tarvitsevatko mitä hankkivat itselleen ja vielä paremmin tarvitsevatko muut mitä hankin heille. Mikään ei ole epäitsekkäämpää kuin antaa lapsilleen lahjaksi maapallo, jolla he pystyvät vielä elämää, kymmenennen myrkyllisen muovilelun sijaan.

Loukkaantuisin niin että heittäisin miehen pihalle.

Jos siis mies ei tajua että nainen salaa haluaisi lahjan, niin luulisi olevan aika yksinkertaista ihan sopia että "ostetaan toisillemmekin tänä jouluna lahjat, ei vain lapsille".

Miksi ei?

Siis minä luulin että me oltiin sovittu kun oli kyselty lahjatoiveita jne. En vain ymmärtänyt että olis pitänyt olla kirjallinen sopimus kahtena kappaleena. :) Mutta olen siitä joulusta viisastunut (toivottavasti) ja nyt tosiaan tiedän että yhden lahjan ainakin saa. Mutta ymmärrättekö sitä, että olis kiva saada joku ylläri?!? Kun onhan se aika tylsää tilata lahja kun sehän on sama käydä itse ostamassa. Mua ainakin lämmittäis ajatus siitä, että mieheni on miettinyt mistä tykkäisin ja valinnut mulle lahjan itse. Samoin kuin itse teen. Kyl mä tuolla kaupoissa liikkuessani olen katsellut sillä silmällä että tykkäisköhän mies tosta vai tosta. Samalla tavalla kuin lapsille. Eikä se ole ollenkaan pakkopullaa, minulle. Miehelle ehkä on.

t. 24 ja 34

Tosin tänä vuonna en kuulemma saa lahjaani vielä aattona vaan vasta myöhemmin. En yhtään tiedä mistä on kyse, mies on ollut tosi salaperäinen. :) Mutta hyvä että on varoittanut etukäteen, että en sitten jouluna pety. (Toivottavasti edes paljastaa sen lahjansa aattona, vaikka kyllä vähän epäilen sitä.)

vaan anneta krääsää. Mitään yöpaitoja en ole saanut vuosikausiin, kun kaikki tietävät etten niitä tarvitse. Sen sijaan olen saanut paljon mieluisia ja tarpeellisia lahjoja.

Joten jos teillä suurin osa lahjoista on krääsää, niin älä ihmeessä yleistä sitä kaikkiin perheisiin.

Lähes kaikki tavara mitä lahjoiksi ostetaan, on krääsää eli tarpeetonta, ja sitä ilman voisi aivan hyvin elää. En esim. ymmärrä mihin ihminen tarvitsee viittä yöpaitaa (yleinen lahjaidea), joka vuosi uuden korun jne.

Koko joululahjarumba on osa isompaa kulutusyhteiskuntahärdelliä, jossa ihmiset voisivat oikeasti miettiä tarvitsevatko mitä hankkivat itselleen ja vielä paremmin tarvitsevatko muut mitä hankin heille. Mikään ei ole epäitsekkäämpää kuin antaa lapsilleen lahjaksi maapallo, jolla he pystyvät vielä elämää, kymmenennen myrkyllisen muovilelun sijaan.