Miten lasten pienestä ikäerosta selviää, kun on tavallaan kaks vauvaa?
Meillä on jo useampi lapsi, mutta he ovat ns. isoilla ikäeroilla, ihan tarkoituksella, koska jo esikoisen jälkeen totesin, etten jaksa sitä vauva-aikaa montaa vuotta putkeen.
Nyt sitten ehkäisystä huolimatta plussasin ja nuorin on vasta 4kk ikäinen. Kaiken lisäksi aiemmat lapset ovat syntyneet kaikki noin kuukauden etuajassa (synnytys käynnistynyt itsestään) ja jos niin käy tämänkin raskauden kanssa niin ikäero on vieläkin pienempi.
Nuorin on melko vaativa vauva tai ei muuten, mutta melkeen syntymästään saakka ei juuri muualla ole viihtynyt kun sylissä. Lattialla viihtyy parhaimmillaan vartin, jos aikuinen on siinä vieressä viihdyttämässä. Jossain vaiheessa päivää saattaa viihtyä lattialla kyllä tunninkin ja harjoitella liikkeelle lähtöä, mutta tätä ihanuutta ei ole joka päivä. Tämän lisäksi vauva ei nuku kun 30-45min kerrallaan eli kauheasti en saa tuossakaan lepotaukoa.
Olen yrittänyt lohduttautua sillä, ettei tämä vauva-aika kauaa kestä, mutta nyt kun plussasin niin tähän vauva-arkeen ei tulekaan taukoa vaan se jatkuu ennen kun edellinen edes loppuu.
Kaikki vinkit otetaan enemmän kun kiitollisena vastaan miten selviää järjissä lasten pienestä ikäerosta.
Kommentit (9)
ja ukko auttamaan- jos ukko ei auta palkkaa lastenhoitopua
t. 1 v 2 kk ikäeroa
ei välttämättä ole täysi eikä tuo sterilisaatio ees enää auttais kun olen jo raskaana.
ap
steriloimalla joko ukko tai sinut...
Ensinnä laskisin sen varaan, että vauva alkaa viihtyä paremmin itsekseen, kunhan pääsee liikkeelle. Yksikään minun vauvoista ei ole istunut kiltisti sitterissä killittämässä, kun äiti tekee hommia. Vapautta on tullut, kun vauva on alkanut ryömiä.
Toiseksi 6-9kk iässä unikoulu ja oma huone vauvalle. Voi tuntua kurjalta, mutta antaa paljon. Tunnen monta "noidankehässä" elänyttä perhettä, jossa valvottava vauva tekee äidistä äreän, äidin äreys tekee vauvasta pelokkaan ja takertuvan, kierre valmis. Isä hoitamaan unikoulu.
Alusta asti uusi vauva väännetään talon tavoille. Jos muu ei auta, niin vauva "asumaan" kantoliinassa päivät. Siis jos ei muuten tunnu sujuvan. Jos vauva nukkuu paljon omassa kopassa, niin eihän siinä sitten ole mitään.
Ei liikaa kunnianhimoisia suunnitelmia. Kahdelle pienelle sopii hyvin elämä kodin sisällä ja kotipihalla, vaikka äiti siinä saattaa seinähulluksi tulla.
Minä plussasin kun vauva oli 8kk. Tsemppiä.
Yöllä vauva nukkuu ekan pätkän 3-4tuntia ja herää syömään ja seuraavan kerran herää syömään 5-6tunnin päästä ja sitten kyllä jo herääkin uuteen päivään. Päivällä siis ei nuku kun vaan 30-45min ja on muutenkin vaativa.
ap
Ensinnä laskisin sen varaan, että vauva alkaa viihtyä paremmin itsekseen, kunhan pääsee liikkeelle. Yksikään minun vauvoista ei ole istunut kiltisti sitterissä killittämässä, kun äiti tekee hommia. Vapautta on tullut, kun vauva on alkanut ryömiä.
Toiseksi 6-9kk iässä unikoulu ja oma huone vauvalle. Voi tuntua kurjalta, mutta antaa paljon. Tunnen monta "noidankehässä" elänyttä perhettä, jossa valvottava vauva tekee äidistä äreän, äidin äreys tekee vauvasta pelokkaan ja takertuvan, kierre valmis. Isä hoitamaan unikoulu.
Alusta asti uusi vauva väännetään talon tavoille. Jos muu ei auta, niin vauva "asumaan" kantoliinassa päivät. Siis jos ei muuten tunnu sujuvan. Jos vauva nukkuu paljon omassa kopassa, niin eihän siinä sitten ole mitään.
Ei liikaa kunnianhimoisia suunnitelmia. Kahdelle pienelle sopii hyvin elämä kodin sisällä ja kotipihalla, vaikka äiti siinä saattaa seinähulluksi tulla.
Minä plussasin kun vauva oli 8kk. Tsemppiä.
eli ei stressaa tekemättömistä kotitöistä, nukkuu aina kun mahdollista ja myös mies osallistuu lastenhoitoon.
lapsilla on alle vuoden ikäero, nuorin on nyt 5kk ja esikoinen 1v4kk. Tosi hyvin on mennyt, kun synnytyksen jälkeen kaksi kuukautta vauvan mummi oli meillä kotona apuna ja leikittässä esikoista. Kun mummi lähti, hyvin ollaan pärjätty vaikkei mies mitenkään hirveesti osallistukaan hoitoon. kaikki kotityötkin ehtii tehdä. oen tosi yllättynyt, että näin helposti on mennyt. vai liekö kaikki vaikea vasta edessäpäin? elä hetkessä, äläkä stressaa turhaan asioita etukäteen. kaikki lutviutuu kyllä, ihminen on soputuvainen eläin. tsemppiä!
Meillä nyt yhdeksänkuinen vauva ja uuden tulokkaan laskettu aika kesäkuussa. Jos raskaus sujuu hyvin, niin ikäeroa lapsille 1 v 3 kk.
Meillä esikoinen ollut hyvin helppo tapaus, nukkunut, syönyt hyvin ja kehittynyt nopeasti.
Meillä ei ole isovanhempia lähellä, joten apua emme oikein saa. Uskon kuitenkin, että selviämme kahdesta pienestä lapsesta ja vaikka tulisi haastavampi vauva, niin hänkin kehittyy ja jossain vaiheessa asiat helpottuvat.
Nyt toista odottaessa tietää jo vanhemmuudesta jotain ja on itsevarmempi. Tiedän myös, että mieheni on erittäin osallistuva ja voimme todella jakaa lapsien hoitoa.
Toivon, että teidän uusi vauva onkin helppo!
Päikkärit oli meilläkin lyhkäset tuossa iässä ja vauva oli tavallaan vaativa. Tavallaan ei. Se vain helpottui kun ikää tuli lisää. Toisaalta sitten itsekin suhtauduin jo eri tavoin, siis ihan pienen vauvan en halua oikein antaa kitistä, mutta iän karttuessa sääli vähenee...
Teillä kun on isompia, niin eivätkö he leikitä vauvaa? Sisarukset on usein pelastavia enkeleitä siinä suhteessa ja yli puolivuotias voi innoissaan seurata heidän temppujaan.
Meillä työllistävä vauva muuttui liikkumisen ja istumisen tultua kuvioon mitä helpoimmaksi tapaukseksi. On aina ollut ketterä eli perässä ei ole tarvinnut juosta kaatumista pelkäämässä. Lisäksi hihkuu ilosta aina isommat sisarukset nähdessään, vaikka ihan vastasyntyneenä melkein heitäkin pelkäsi.
Niin ja liikkuminen on meillä väsyttänyt ja päikkäreitä pidentänyt.
Itse koettaisin pitkään pitää tulokasta liinassa senkin takia, että se on helppo tapa tarjota lämpöä ja läheisyyttä niin ettei isompi tunne niin kovaa kilpailun tarvetta. Reilu vuotias osaa olla mustis mutta se ei näy niin radikaalisti vielä kuin uhmiksella.
Itse asiassa huomattavasti helpommin kuin seuraava 1v7kk! Esikoinen ei ollut lainkaan mustasukkainen sisaruksestaan :) Asiaa helpotti kuitenkin se, että esikoinen oppi aikaisin kävelemään ja puhumaan, eli osasi kävellä vauvan syntyessä myös ulkona (oli kesä) ja puhua ymmärrettävästi useita sanoja/asioita.
Tsemppiä - nykyinen vauvasi on jo aivan erilainen lapsi kun seuraava syntyy! Mutta avuntarpeeseen kannattaa varautua etukäteen :)