Muutin Helsinkiin -ja en oikein pidä tästä kaupungista :/
Ehkä olen vielä ns. alkushokissa ja totun myöhemmin, mutta toistaiseki pidän Helsinkiä vanhanaikaisena, yliarvostettuna, takapajuisena ja huonosti organisoituna kaupunkina, jossa osa asukkaista tuntuu elävän kuin jonkun kuplan sisällä -osoituksena tästä air head-ilme kasvoilla ja ärsyttävä puhetyyli.
Miten tähän kaupunkiin oikein pääsee sisälle? Niin, että pystyisin nauttimaan helsinkiläisyydestä ja löytää se viehätys ja nostalgia, josta riittää kirjoitettavaksi asti (just selasin kirjastossa muistelmia Helsingissä asumisesta eri vuosikymmenillä).
Asumme kauniissa ja avarassa asunnossa kantakaupungissa puistojen vieressä, ja tämä on nyt toistaiseksi ainoa iloni. Ulkona rahtaan vaunuja onnettomasti auratuilla jalkakäytävillä ja juutun lumisohjoon. Taapero on paras ystäväni ja välilä tuntuu aika yksinäiseltä.
Vali vali ;)
Kommentit (94)
Pidätkö esim. MLL:n toiminnasta, saisiko sitä kautta uusia tuttavuuksia? Sitten kun tulee kesä niin mene toreille ja puistoihin, kirjastoihin, missä nyt ihmisiä on ja mihin on helppo lapsen kanssa mennä.
Me asuimme 7 vuotta Helsingissä töiden takia ja lopulta otimme molemmat lopputilit ja muutimme pois. En viihtynyt päivääkään, kaikki maksaa, kaikki kestää, ihmiset todellakin tyhmimpiä Suomessa, harrastaminen vaikeaa kuten nyt vaikka golf kun aina piti varata matkoihin se 2 tuntia jne. Muuttaminen on helppoa.
ja kuinka kauas sukulaisesi jäivät?
Varmaan nopeiten kotiutuu opiskelijana -> bileitä, sinkkuna ja kokeilun haluisena.
Työelämässä tutustuu työkavereihin, mutta vapaa-aikana harvemmin tapaillaan.
Koti-äitinä käyt vauvoille tarkoitetuissa kerhoissa, siellä tutustuu sosiaalisesti vilkkaat äidit toisiinsa. Hitaasti kypsyvällä luonteella saa hyvän päivän tuttuja.
Ja itse kaupunkiin. Helsinki on aivan mahtava kaupunki turistille. Kesä ja talvi näyttäytyvät eri tavoilla kaupungissa käväisevälle. Asukkaalle ja muualta muuttaneelle alkaa löytämään pinnan alta niitä ikäviäkin puolia.
Ap:lle ehdottaisin päiväkirjan tekoa ja kun aika on kypsä, kirjoitat Helsingistä sen ei niin mairittelevan teoksen!
Kun jo pelkkä puhetyyli ärsyttää..
sinne en muuttaisi koskaan. Ei ole vain minun juttuni. En tykkää ilkeistä ihmisistä mitä Helsingistä löytyy ja kaikilla aina kiire.
Rakastan luontoa, rauhaa, puutarhanhoitoa.
En siis ainakaan minä tottuisi koskaan, vaan kärsisin siellä.
Toki muuttaessani osaan tehdä oikeat valinnat.
romanttinen kuva Itämeren helmestä, ei suinkaan vastenmielinen.
-ei ap
jos täältä lähtisin, niin maalle muuttaisin.
T.7
että ne tyhmimmät, tylsimmät ja ärsyttävimmät on muuttanut Helsinkiin jostain muualta. Luulin että nimenomaan helsinkiläiset on niitä tyhmiä, mutta tässä kymmenen vuoden aikana oon tajunnut, että ne alkuperäiset helsinkiläiset on harvoin niitä jotka puhuu ärsyttävästi ja on muutenkin ärsyttäviä. Aidot helsinkiläiset on ihan tavallisia ja mukavia ihmisiä, he eivät luule olevansa jotain vaikka ovat helsinkiläisiä. Ne jotka ovat niitä ärsyttäviä helsinkiläisiä, ovat niitä jotka ovat sinne muuttaneet ja yrittävät olla aitoja kaupunkilaisia...
että ne tyhmimmät, tylsimmät ja ärsyttävimmät on muuttanut Helsinkiin jostain muualta. Luulin että nimenomaan helsinkiläiset on niitä tyhmiä, mutta tässä kymmenen vuoden aikana oon tajunnut, että ne alkuperäiset helsinkiläiset on harvoin niitä jotka puhuu ärsyttävästi ja on muutenkin ärsyttäviä. Aidot helsinkiläiset on ihan tavallisia ja mukavia ihmisiä, he eivät luule olevansa jotain vaikka ovat helsinkiläisiä. Ne jotka ovat niitä ärsyttäviä helsinkiläisiä, ovat niitä jotka ovat sinne muuttaneet ja yrittävät olla aitoja kaupunkilaisia...
Meitä muualta muuttaneita on koko kaupunki täysi. Ja todellakin ne ärsyttävimmät on yleensä niitä joille on "iso" kaupunki noussut hattuun. Ollaan niin kaupunkilaista että:)
Itse ainakin olen positiivisesti yllättynyt koko kaupungista ja sen asukkaista. Muutin rovaniemeltä helsinkiin 8v sitten, ja voin sanoa että mulkkuja löytyy ihan joka paikasta, ja ihan joka paikassa on kiire ihmisillä.
En muutenkaan ymmärrä tota kiirettä, en ainakaan huomaa mitään eroa muihin kaupunkeihin muualla suomessa, ihan samanlaista menoa jokaisella.
Omasta asenteesta on kiinni kotiutuminen, mutta jos haluat olla ulkopuolinen ja vaan valittaa, niin tylsä elämä varmasti tuleekin.
Uudella paikkakunnalla se alku on aina vaikeaa, kun ei tunne ketään. Aivan sama, miten avoimella asenteella muuttaa. Joskus voi käydä näinkin, että iso helsinki näyttäytyy vain tylynä ja ns. huonona paikkana.
En tiedä mitä kohtaamispaikkoja on kantakaupungissa, katso netistä.
Mutta luulisi sielläkin olevan puistoja, avoimia päiväkerhoja ja seurakunnan äiti-lapsi kerhoja.
Luminen talvi eristää, kun helsingissä ei nyt mikään toimi, ei auraus, ei julkiset, ei omalla autolla liikkuminen.. mutta kesään kun jaksat, sieltä avautuu kaivarin rannat, espan puistot, ruttopuiston leikkipuisto jne ym. näitä paikkoja riittää, missä tavata muita ihmisiä.
Itse pidän isossa paikkakunnassa siitä, että sielä ihmispaljoudessa voi olla ihan yksin tuntematta itseään yksinäiseksi.
Toista on pikkukaupungissa. Kun olet yksin, myös olet yksin.
Viehätys ja nostalgia tulevat siitä, että on asunut täällä aina, toisin sanoen syntyperäiset sitä pystyvät parhaiten kokemaan, muut ovat vain turisteja.
sinne en muuttaisi koskaan. Ei ole vain minun juttuni. En tykkää ilkeistä ihmisistä mitä Helsingistä löytyy ja kaikilla aina kiire. Rakastan luontoa, rauhaa, puutarhanhoitoa. En siis ainakaan minä tottuisi koskaan, vaan kärsisin siellä. Toki muuttaessani osaan tehdä oikeat valinnat.
Toi on varmaan se vaikutelma, jos vain käy täällä. Jos on ystvät ja sukulaiset täällä, tuntee paikat ja on itselläänkin historiaa, niin ei osaisi muuttaa ikinä pois. Ja miten ihanaa on kun ei tunne jokaista joka tulee vastaan! Voi kävellä rauhassa ja olla miettimättä naapureita ja pihapiirin lapsia. Se vasta on henkistä rauhaa. Kaikki puistot, kahvilat meri kivenheiton päässä!
Itse olen muuttanut elokuussa Lapin sisällä korvesta kaupunkiin. Minulla on täällä tuttuja ja en ole yksinäinen, mutta koti-ikävä on kova. En oikeastaan suunnittele jääväni tänne jos ei pakko ole, vaikka se oikea kotin on 200 km päässä.
Ja tätä isompaan kaupunkiin minua ei ihan heti sais muuta ko turistiksi. On rikkaus rakastaa kotiseutuaan.
eikä niinkään Helsinki. Jos miettisit miten siitä pääsisit eroon?
En kyllä ymmärrä miten juuri Helsingissä olisi Suomen tyhmimmän ihmiset, kun siellä niitä ihmisiä Suomen mittakaavassa riittää. Tilastollinen mahdottomuus!
kaupungissa ja kyllä Helsinki on aivan yliarvostettu. En viihtynyt siellä tippaakaan.
Kun taas Tukholma oli ihan eri maailmasta. Ihmiset ystävällisiä, kaikki toimi ja paljon avarakatseisempaa porukkaa.
Olemme asuneet 8.lla eri paikkakunnalla, joista 5 kaupunkia ja Helsingissä viihdyin huonoiten.
Kun puhutte Helsingistä tylynä ja huonona kaupunkina? Me ollaan nyt asuttu täällä kuutisen vuotta. Ennen tänne muuttoa en tuntenut täältä ketään. Nyt meillä on laaja ja mukava ystävä- ja tuttavapiiri, kivat työpaikat, loistava hoitopaikka lapsella. Nautimme toimivasta joukkoliikenteestä, kauniista luonnosta ja mukavista ja avuliaista ihmisistä. Onko Suomessa kaksi Helsinki-nimistä kaupunkia!?!?
Kun puhutte Helsingistä tylynä ja huonona kaupunkina? Me ollaan nyt asuttu täällä kuutisen vuotta. Ennen tänne muuttoa en tuntenut täältä ketään. Nyt meillä on laaja ja mukava ystävä- ja tuttavapiiri, kivat työpaikat, loistava hoitopaikka lapsella. Nautimme toimivasta joukkoliikenteestä, kauniista luonnosta ja mukavista ja avuliaista ihmisistä. Onko Suomessa kaksi Helsinki-nimistä kaupunkia!?!?
"suurkaupunki" missä on asunut, eikä ole vertailukohdetta.
Mikä täällä mättää? Itsekin asun kantakaupungissa, ja ehkä ärsyttävin ilmiö (anteeksi vaan) on muualta tänne muutaneista pieni marginaalinen ryhmä, joka luulee tulleensa vähintään Lontooseen.
Hei, me ollaan yhä Suomessa.
Kesämökkipaikkakuntamme ei ole sen suvaitsevaisempi tai vastaanottavampi meitä "muualta" tulleita kohtaan kuin mekään täällä, ei se kunnasta tai kaupungista ole kiinni. Mutta lähes kaikkien kanssa voi tulla toimeen.
Tuntuu, että sinulla ap on nyt vaan joku kynnys tähän täällä asumiseen. Kantakaupungissa tietysti asuu paljon useamman polven helsinkiläisiä, joten jutut voivat olla sen mukaisia. Mutta ei me mitään k***päitä olla ;) Rohkeasti vaan juttusille!
Jos alku on jo noin vastenmielistä, niin vaikea sitä on enää saada parannettua.
Itse olen muuttanut monen kaupungin väliä nyt aikuisiällä ja täytyy sanoa että kun menee uuteen paikkaan avoimin mielin ja ilman ennakkoasenteita, käy kotiutuminenkin helpommin.
Myöskään en ikinä ajattele, että olen vaan käymässä, vaan heti teen kodista kodin, ihan kuin loppu elämäks.