Nimistä ja perinteistä

Aiemmin oli niin helppoa, jos lapsi nimettiin suvun nimen tai vaikka katolisissa piireissä pyhimyksen mukaan, Mikko oli Mikko, sukupolvesta toiseen.



Nykyään tuntuu, että halu erottua massasta on suuri, ei tunnu enää tavalliselta jos lapsen luokalla on seitsemän Mikkoa.



Sama pätee kaikkiin kokemiini kulttuuureihin, täällä enkuissa lapseni luokalla on 4 likkaa joiden nimi äännetään "Ellie". Kaikki kirjoitusasut ovat erilaisia.



Aiemmin nimi oli osa suurempaa, suvun tai uskonnon identiteettiä, nykyään suuntaus vaikuttaa päinvastaiselta, haetaan erilaisuutta ja eriytyvyyttä (usein kuitenkin perinteet tunnustaen esim. toisessa nimessä).



Ajatuksia?