Lue keskustelun säännöt.
Noin 4-kymppiset, kuinka monelle teillä on nyt vasta välähtänyt, mitä sittenkin
17.12.2010 |
olisi pitänyt alkaa tehdä työkseen?
Miksen sittenkään lähtenyt ensin sairaanhoitajaksi ja sieltä Afrikkaan kehitysapuun, vaikka kukaan muu ei olisi moista arvostanut. Ja nyt voisin olla iäkkäämpänä poliklinikalla vastaanotossa. Tykkäisin vähän räväkämmästä hommasta, ja olen valmis ns. sotkemaan käteni! Mutta ei olen hienohelmana valtion toimistohommissa ja en tee mitään tärkeää. Joka päivä pakko pynttäytyä meikkeihin (ei sovi mulle) ja olla hiljaa ja kohtelias. Tämä on jotenkin ihan luontoni vastaista.
Muita väärin valinneita?
Kommentit (24)
että elämä on lyhyt. Ei tässä paljon kerkiä mitään.
Joten, mitä sitä ihmeemmin rehaamaan, tekee vain sitä mikä siedettävältä tuntuu ja minkä helpolla saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ekalla yrittämällä jäin Hesassa oliko 0,3 pisteen päähän rajasta tms. (vähän) katsoin etten ole tarpeeksi hyvä :(
Nyt tietää että se on paljon myös kysymystuurista ja uskosta itseen kiinni.
Ja maaimalle olisi kannattanut oikeasti lähteä eikä vaan haaveilla, nyt se on myöhäistä. Enkä mennyt naimisiin palavasta rakkaudesta vaan hyvästä ystävyydestä; intohimo on aina puuttunut.
Eikä olisi kannattanut suostua miehen vonkunaan lapsista -niin ihania kuin ovatkin-; nyt olen jumissa täällä Suomessa.
Eli about kaikki valinnat päin metsää... :( Omille lapsille tulen painottamaan että seuratkaa haaveitanne, uskokaa että kaikki on mahdollista ja tehkää vain sydämen valintoja, ei järjen.
Se alkoi siitä, että lähdin miehen perässä pikkupaikkakunnalle ja jätin kaikki opiskeluhaaveeni. Myöhemmin kyllä opiskelin, mutten sellaista opiskelurupeamaa.
Neuvoni nuoremmille on, ettei ikinä, ei missään tilanteessa,kannata uhrata unelmiaan miehen, ei kenekään miehen vuoksi. Ei ikinä.
räväkkä kuin mitä olet nyt. Ihminen muuttuu ja haaveet sen mukana.