Köyhyyslasten määrä on samalla tasolla nyt kuin 70-luvulla, sitten tajusin, että

Minäkin olen kuulunut lapsena noihin köyhiin lapsiin.

Meillä näin. Kotina oli varsinainen luukku vinttikomerossa, yhteisvessa jne... Alivuokralaisasunto.

Äiti oli yksinhuoltaja, faijalta perittiin elarit sit ulosoton kautta, kun mä olin jo 17v... Että ei meillä varmaan liikaa sitä rahaa ollut...

TOsin köyhyys lasketaan aina suhteellisena, siis keskitulosta. Tämän päivän köyhä on keskimäärin paljon paremin toimeentuleva kuin 70-luvun köyhä.



Meilläkään ei ollut rahaa tuhlattavaksi, kun isä kävi töissä (opettaja) ja äiti oli kotona 8 vuotta. Kyllä siinä tehtiin itse mehut ja sämpylät, enkä muista meidän käyneen koskaan esim. ravintolassa syömässä. Mutta ei me varmaan köyhiä varsinaisesti oltu sen ajan standardeilla, nykymaailmassa tulotaso olisi surkea.

isä sairaseläkkeellä, äiti kotona, ei säännöllisiä tuloja. Myytiin pääomaa, että saatiin lapset koulutettua. Mutta ei meitä kukaan pitänyt köyhänä niin kuin nyt pidetään 200 neliön omakotitaloissa asuvia lapsiperheitä.

jaettiin jotain tukea tarvitseville. Yksi tyttö sai saappaat. Minä sain talvitakin. Siitä takista tykkäsin se oli nätti punainen villakankainen, vähän a-mallinen. Kuvia ei ole, mutta muistan elävästi tuon takin.