Lue keskustelun säännöt.
Tyytyminen yhteen lapseen
17.12.2010 |
Te joilla on vain yksi lapsi. Onko se teidän molempien toive, että lapsia on vain yksi? Mitä tekisitte jos toinen teistä haluaisi lisää lapsia? Meillä on se tilanne että meillä on ihana 5-vuotias tyttö ja minä en halua lisää lapsia, mutta mies haluaisi. Tästä tapellaan aina välillä.
Kommentit (27)
on vain yksi lapsi ja molempien päätöksellä. Siihen vaikuttavat paljon myös vaikea raskaus ja synnytys.
Sisarusasiasta täällä on paljon keskusteltu, puolesta ja vastaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai nyt perheen muilta lapsilta kysytä, että tehdäänkö teille sisarus :D Kaikenlaista olen kuullut lasten saavan päättää, mutten tällaista... No toki sisaruksista on iloa ja hyötyä kehitykselle, mutta jos ihminen tuollaisen syyn takia kasvaisi jotenkin kieroon, niin eiköhän me kaikki olisi kasvettu kieroon jonkin syyn takia. Tilanne sinänsä on tietysti vaikea. Meillä minä olen se vauvakuumeileva ja mies ei tosiaan. Lapsia on nyt kaksi. Toista ei voi lapseen pakottaa, mutta toisaalta taas itse tiedän, kuinka valtavan syvä se toive lapsesta voi olla.
Mutta miten teillä vaikea raskaus ja synnytys ovat vaikuttaneet MOLEMPIEN päätökseen? Kokeeko miehesi niin paljon sympatiaa sinua kohtaan että ei halua sinun käyvän läpi samaa uudelleen?
ap
Meillä on vain yksi lapsi ja molempien päätöksellä. Siihen vaikuttavat paljon myös vaikea raskaus ja synnytys.
Kun olet vanha, mieti kuinka yksin tyttäresi on sinun ja höyrähtäneen miehesi kanssa. Siinä elämänvaiheessa viimeistään sisaruus on suuri rikkaus, jos sitä ei aiemmin ole osannut arvostaa.
Minä olen se ainoa tytär. Aineellinen puoli on kyllä aina ollut kunnossa, mutta vaihtaisin sen kaiken siihen, että mulla olisi sisarus.
Kun olet vanha, mieti kuinka yksin tyttäresi on sinun ja höyrähtäneen miehesi kanssa. Siinä elämänvaiheessa viimeistään sisaruus on suuri rikkaus, jos sitä ei aiemmin ole osannut arvostaa.
Minä olen se ainoa tytär. Aineellinen puoli on kyllä aina ollut kunnossa, mutta vaihtaisin sen kaiken siihen, että mulla olisi sisarus.
Ei se sisarus tee ketään autuaaksi. Ja tutkimukset osoittavat, että ainoat lapset ovat yhtä sosiaalisia, kuin sisarusperheessä kasvaneet. On kavereita, naapureita, serkkuja jne.
Minulla siis sisaruksia ja joka asiasta saanut taistella heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kysyy aina välillä, että onko mulla mieli muuttunut (eli suostuisi toiseen, jos olisi minulle elintärkeä asia). No, molemmat olemme päätyneet siihen, että yksi lapsi on meille oikea määrä. Olemme hurjan onnellisia tästä ainokaisestamme, mutta toinen tuntuu jotenkin tarpeettomalta. Ja kun lapsella on paljon kavereita, serkkuja ja vaikuttaa onnelliselta, en halua "vain" sisaruksen antamisen vuoksi toista tehdä. Tuntuu, että pitäisi olla itsellä sisäinen halu toiseen. Tämä riittää.
Jos mieheni haluaisi kauheasti toista lasta, niin luulen, että myöntyisin.
lapsen oikeus sisaruksiin??
jos tekee lapsen, ei ole velvollisuutta tehdä toista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut asutaan syrjäkylällä jossa ei muita lapsia, tai edes nuoria asu. Ollaan ajateltu lapselle kaveria, ettei ole niin yksinäinen.
Et näin voi olosuhteetkin vaikuttaa...
Kun olet vanha, mieti kuinka yksin tyttäresi on sinun ja höyrähtäneen miehesi kanssa. Siinä elämänvaiheessa viimeistään sisaruus on suuri rikkaus, jos sitä ei aiemmin ole osannut arvostaa.
Minä olen se ainoa tytär. Aineellinen puoli on kyllä aina ollut kunnossa, mutta vaihtaisin sen kaiken siihen, että mulla olisi sisarus.
yksi veli on kuollut ja toinen on aina rahaa pummaamassa. Saan siis huolehtia YKSIN vanhemmistani JA veljestäni. Onnellisempi varmasti olisin ainokaisena, onhan minulla oma mies ja oma lapsikin, omat ystävät jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olet vanha, mieti kuinka yksin tyttäresi on sinun ja höyrähtäneen miehesi kanssa. Siinä elämänvaiheessa viimeistään sisaruus on suuri rikkaus, jos sitä ei aiemmin ole osannut arvostaa.
Minä olen se ainoa tytär. Aineellinen puoli on kyllä aina ollut kunnossa, mutta vaihtaisin sen kaiken siihen, että mulla olisi sisarus.
Ei se sisarus tee ketään autuaaksi. Ja tutkimukset osoittavat, että ainoat lapset ovat yhtä sosiaalisia, kuin sisarusperheessä kasvaneet. On kavereita, naapureita, serkkuja jne.
Minulla siis sisaruksia ja joka asiasta saanut taistella heidän kanssaan.
serkutkin asuivat hyvin kaukana. Ei niitä nähnyt kuin muutaman kerran vuodessa. Miten toivonkaan koko lapsuuteni nuoruuteni asti sisarusta. Salaa tiesin äidin kierron vaiheenkin aina, kun jo asioista ymmärsin. Koskaan en äidille moista kuitenkaan puhunut.
Nyt itselläni on neljä lasta, onneksi!
Halusin alunperin kolme, mutta kuumeilu senkun jatkui...
itse olen toivonut toista jo 5 vuotta, mutta mies ei lämepene ajatukselle. Pikku hiljaa alkaa tuntuun siltä, että ehkä se on sit hyvä näin. Mitä kauemmin aikaa menee tuon nykyisen lapsen vauva-ajasta, sitä vähemmän jaksaisin alkaa hoitaan uutta vauvaa..kait sitä tulee ajanmyötä mukavuuden haluiseksi, kun arki rullaa hyvin ja saa omaakin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinä ap, kun en olen tutultani kehdannut kysyä, että jos esim. sinun 5v. tyttö on ihana, eikö sitten tee mieli katsoa, josko se seuraavakin on ihana ja sitten olisi tuplaten ihanuutta?
Itse tein itsekkäästi näin ja nyt on jo triplaten ihanuutta.
Mulla on tuttu, jolla on 1 lapsi ja ainoaksi jää, monta vuotta jahkasivat, että olisipa, olisiko, ehkä olisi ihanaa saada toinen. Eivät saaneet tehtyä vaikka enimmäkseen halusivat (ei lapsettomuusongelmaa, vaan ei seksiä). Nyt ikä tuli äidille vastaan ja mietin, että oliko perimmäinen syy sittenkin joku muu? En kehtaa kysyä, mutta uteliaana ihmisenä mietityttää.
Heillä myös mies toivoi toista lasta, mutta ajoittaisen riitojen ja työmatkojen ja sairauksien vuoksi yrityskerrat olivat noin kerta vuodessa. Näin tuttuja olemme siis, mutta nyt kun on myöhäistä, en enää kehtaa kysyä, että mikä on fiilis nyt kun se on naiselle myöhäistä. Miehelle ei.
En siis kehota ap:ta tekemään lisää lapsia vaan hän ehkä ymmärtää tätä tuttuani paremmin kuin minä.
(viikonloppua edeltävää suurta pohdintaa, kiitos kuka nyt lukea jaksoi)
paitsi haluaisin sijaislapsen, johon mieheni ei sitten taas suostu..
En muuten ymmärrä, tuota kommenttia, että sisarusten tärkeyden huomaa vanhempien kuoltua? Itse olen ainakin törmännyt hirveisiin perintöriitatapauksiin sisarusten kesken kun vanhemmat ovat kuolleet, ei niissä ole paljon tukea ja rakkautta näkynyt:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla myös sisarus ja AINA ollaan tapeltu, pienestä lähtien. Nyt aikuisina on asialliset välit, asutaan 400 km päässä toisistamme,joten nähdään harvoin.
Ei se sisarus tee ketään autuaaksi. Ja tutkimukset osoittavat, että ainoat lapset ovat yhtä sosiaalisia, kuin sisarusperheessä kasvaneet. On kavereita, naapureita, serkkuja jne. Minulla siis sisaruksia ja joka asiasta saanut taistella heidän kanssaan.
sinä ap, kun en olen tutultani kehdannut kysyä, että jos esim. sinun 5v. tyttö on ihana, eikö sitten tee mieli katsoa, josko se seuraavakin on ihana ja sitten olisi tuplaten ihanuutta?
Itse tein itsekkäästi näin ja nyt on jo triplaten ihanuutta.Mulla on tuttu, jolla on 1 lapsi ja ainoaksi jää, monta vuotta jahkasivat, että olisipa, olisiko, ehkä olisi ihanaa saada toinen. Eivät saaneet tehtyä vaikka enimmäkseen halusivat (ei lapsettomuusongelmaa, vaan ei seksiä). Nyt ikä tuli äidille vastaan ja mietin, että oliko perimmäinen syy sittenkin joku muu? En kehtaa kysyä, mutta uteliaana ihmisenä mietityttää.
Heillä myös mies toivoi toista lasta, mutta ajoittaisen riitojen ja työmatkojen ja sairauksien vuoksi yrityskerrat olivat noin kerta vuodessa. Näin tuttuja olemme siis, mutta nyt kun on myöhäistä, en enää kehtaa kysyä, että mikä on fiilis nyt kun se on naiselle myöhäistä. Miehelle ei.
En siis kehota ap:ta tekemään lisää lapsia vaan hän ehkä ymmärtää tätä tuttuani paremmin kuin minä.
(viikonloppua edeltävää suurta pohdintaa, kiitos kuka nyt lukea jaksoi)
Minä olen aina tiennyt että haluan vain yhden lapsen. Yhden lapsen kanssa arki on helppoa. Pikkuvauva-aikaa en kaipaa uudelleen.
Kertomasi perusteella tuttusi parisuhde ei ole ollut kovin vakaalla pohjalla. Ehkä se on heidän syynsä sille että he eivät ole tehneet lisää lapsia.
ap
tai se oli lähinnä sellainen ideaalikäsitys perheestä. Toisaalta asialla ei ollut niin suurta merkitystä, mutta jos häneltä kysyi että montako haluaisi, niin sanoi että kaksi voisi olla hyvä. Terveydellisten syiden vuoksi lapsilukumäärä on jäämässä yhteen. Ekan lapsen synnyttyä mies ei ole missään vaiheessa edes ehdottanut että pitäisi alkaa toista väsäämään, kun tietää että miten riskialtista se olisi. Hänelle ainokaisemme on tosi tärkeä.
En painottaisi lainkaan lapsen oikeutta sisaruksiin. Sehän on hullua, eikö lapsi selviä elämästä ilman sisaruksia? Ovatko kaikki yhden lapsen perheet sitten onnettomia? Tuskin. Yksilapsisuuteen on varsin järkeviä syitä tänä päivänä. Meillä on 3 lasta perheessä, ja kun katsoo tätä maailman menoa ja kurjuutta ja uhkia, niin ei tänne enempää lapsia kannata tehdäkään. Liikaa ihmisiä muutenkin maapallolla eikä nytkään voida kaikkia ravita. Tulevaisuus näyttää sen suhteen aina vaan huonommalta. Kunnioitan yksilapsisia perheitä ja heidän päätöstään olla tekemättä enempää lapsia. Se on eräänlainen vakaumus, kuten moni muukin asia. Tarjotkaamme kotia niille, joilla sitä ei nyt ole. Esimerkiksi naapurimaassamme on lapsia, joilla ei ole ketään joka välittää. Miksi pitäisi aina olla biologinen sisarus lapselle.
Laki määrää että jos päättää lisääntyä, syntyneellä esikoisella on lakisääteinen oikeus vähintään yhteen sisareen. Vastaavasti kuopuksella on veto-oikeus, jonka perusteella hän voi kieltää uusien sisarusten syntymisen.
Onko tämä jokin lakipykälä?
lapsen oikeus sisaruksiin??