Lue keskustelun säännöt.
Tyttö 6v alkanut eskarissa ja kotona puhumaan kuolemasta, normaalia?
17.12.2010 |
Tyttö on alkanut siis puhumaan ja pohtimaan kuolemaa, saattaa joskus itkeäkin. Minun oma äitini kuoli kesällä, kerroin tytölle että mummi on nyt pilven reunalla ja katsoo ettei meillä ole hätää. Sain myös myöhään syksyllä keskenmenon. Selitin tytölle, että vauva ei jaksanut ja on nyt mummin kanssa taivaassa. Nyt yhtäkkiä, lapsi on alkanut kyselemään kuolemasta. Tyttö saattaa itkeä eskarissa ikäväänsä ja on sanonut minulle, että mitä jos minulle sattuu jotakin. Pelkää menettävänsä minut. Isänsä kohdalla tällaista ei satu. Mistähän tämä johtuu? Onko joku eskarissa ottanut asian puheeksi? En usko, että tyttö näin myöhään alkaisi surra esimerkiksi mummiaan. Eskarissa vain jaarittelevat, että mielikuvitus laukkaa plaaplaaplaa.
Kommentit (7)
sen tajuaminen voi viedä vuosia. Jutelkaa (siis myös isä) tytön kanssa kun hän itkee ja suree. Kertokaa miten itse lapsina opitte että kuolema on. Pohdinta ja sureminen on normaalia, tervettä suorastaan!
Uskon että itse selviätte tästä, mutta jos ette osaa oman lapsenne kanssa käsitellä itsestäänselvästi elämään kuuluvaa asiaa - sitä kuolema ja suru ovat - niin menkää toki perheneuvolaan (kuten joku ehdotti). Uskon kyllä, että osaatte, olette osanneet jo puhua tytöllenne äitisi kuolemasta ja keskenmenostasi. Kaikkea hyvää teille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lopullisuutta. Meillä kuusi vuotias jo suree meidän vanhaa koiraa että kun se kuolee niin tule ikävä. Sanoi myös minulle eilen että on hyvä että minulla on äiti. Mistähän sekin tuli mieleen.
lapset pohtivat vakavia asioita ja saattavat olla hyvinkin itkuisia.
Sellaista 6v. ei ole, joka ei kiukkuaisi.
Eli tässä 6v. kehitys. Vaikea uhmaikä ja vakavista asioista keskustelu ja pohtiminen.
Joskus en tiedä miten vastaisin 'hellästi' vaikeisiin kysymyksiin. Lapsi miettii varsinkin meidän vanhempien kuolemaa ja mitä hänelle ja pikku sisarukselle sitten kävisi, laskee, että on varmaan jo iso sitten kun äiti/ isä kuolee jne.
Miettii mitä ihmisille käy kun he kuolevat, kyselee maatumisesta, luista jne. Onhan ihan normaalia? Vähän kyllä välillä ihmettelen kun aihe kiinnostaa niin kovasti ja on vielä kuitenkin niin pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paljon kuolemasta. Kysyy, että milloin mummu ja pappa kuolevat, ja eihän äiti vain kuole. Melkein päivittäin on asia esillä. En ole ollut huolestunut, koska tuntuu vain pohdiskelevan aihetta, eikä siihen liity mitään kovin dramaattista. Yhtä lailla mietiskelee muitakin asioita, kuten dinosauruksia, syntymää, elämää yleensä.
Meillä on samanikäinen tyttö. Itkee kaksi vuotta sitten kuollutta isovanhempien koiraa. Ja kertoo jopa haluavansa hänen luokseen.
Kyselee meiltä että ettehän te kuole.
Olemme maininneet tutulle psykologille. Minun mielestäni hän sanoi jotain siihen suuntaan että kuuluu ikään ja jos ei ole isommassa mittakaavassa, päivittäistä jne. niin ei olisi kauhean huolestuttavaa.
Mutta kysy neuvolassa mitä he ovat mieltä. Tuon ikäinen ehkä jo mietiskelee että ikuisesti täällä ei olla ja mitä sitten tapahtuu? Ja mitä jos äidille ja isälle tapahtuu joitain?