Outo juttu. Miksi jotkut salaa eronsa jopa sukulaisilta?

ja puoli vuotta myöhemmin perutaan koko juttu.

Saahan sen selville joka tapauksessa jossain vaiheessa eikä asia ole mulle tärkeä kun ei ole omasta veljestä kyse.

Itse kun erosin (olin lähtevä osapuoli), en kyllä kuullutellut eroani. Asia tuli esiin tai jäi tulematta, riippuen miten läheisestä sukulaisesta kyse. Osa laittaa edelleen joulukortin vanhalla sukunimellä, vaikka erosta on jo yli kuusi vuotta. Meillä ei ole kovin läheinen suku.

kyllähän jotkut salaavat myös esim. toisen vanhemman työttömyyden kaikilta (suku, päiväkoti, koulu, ystävät), mutta kai eroa nyt on hankala pitää kauaa salassa. Tietty,jos ei ole suvun kanssa tekemisissä (kukaan ei kyläile heillä kotona), niin aika helppoahan se on. Varmaan taustalla pelko suvun suhtautumisesta ja häpeä tunnustaa epäonnistuneensa parisuhteessaan.

salaisuus ollut.Mitä ihmeellistä koko asiassa nyt on.Harmi vaan että joutui olemaan yksin kotona,kun eivät edes lapsia saaneet.

Lapsilta kun asiaa kysyin,tokaisivat että täti oli kuulema töissä eikä siksi päässyt synttäreille mukaan.

meidän sukulaispariskunta on eronnut ja mies on muuttanut uuteen asuntoon. He eivät itse ole asiaa kertoneet, mutta kuulin tämän isoäidiltäni (yli 90 v) joka halusi jollekin purkaa pahaa oloaan, koska otti asian todella raskaasti. Tämän eronneen pariskunnan mies oli isoäidilleni kertonut asiasta, mutta oli vannottanut tätä olla kertomatta asiasta kenellekään.

Mitä sitä asiaa turhaan salailemaan.. tuleehan se esiin joskus kuitenkin!

Siis ihan tietoisesti peitellään vai että ei kerrota? Itse ainakin oletan, että tietyt asiat leviävät, jos ei niiden kertomista erikseen kielletä. Siis tyyliin avio-ongelmat eivät kuulu muille kuin niille kenelle niistä haluaa puhua, mutta jos virallisesti eroaa ja muuttaa pois, niin eiköhän sen esim. äitini kertoisi sisaruksilleen eli tädeilleni. Ei tulisi mieleen alkaa KAIKILLE sukulaisille asioikseen soitella.



Ystävien kanssa meillä on sähköpostirinki, johon on helppo kirjoittaa joku kipeä asia tyyliin, haluan kertoa teille että näin on käynyt, mutta en jaksa juuri nyt soittaa kaikille. Pidetään yhteyttä kun jaksamiseni parantuu. Sitten on muutamat erityisen tärkeät ystävät, jotka ovat tienneet asioiden kulusta koko ajan.



Itse en ole eronnut, mutta eräs toinen itselle kipeä asia mielessä.

että kaikki asiat kannattaa kertoa vasta viime tipassa. Sitten kun on "pakko". Kun erosin kuutisen vuotta sitten kerroin äidilleni vasta kun uusi asunto oli jo hankittu ja muutto käynnissä. Sen vuoksi, että hän olisi alkanut stressaamaan valtavasti, että jään asunnottomaksi/mies heittää pihalle tms. Hän on todella mielikuvitusrikas ja siten alkaa kehittelemään päässään vaikka mitä kauhukuvia, jotka ovat täysin tuulesta temmattuja eikä lainkaan realistisia.



Kun saimme lapsen nykyisen mieheni kanssa, kerroimme miehen suvulle raskaudesta lähes heti. Omalle suvulleni kerroin vasta kun oli pakko, koska en jaksa kuunnella sitä voivottelua, kuinka raskaus voi mennä kesken jne.



Jos asioihin suhtautumistapa on poikkeuksetta negatiivinen (on asia iloinen tai surullinen), niin kyllähän se vaikuttaa moneen asiaan. Jos kyseessä on suurempi muutos, hyvä tai huono sellainen, joudun tarkasti miettimään miten sen mm äidilleni esitän.



Eihän se mukavaa ole.

läheinen mieheni sukulaisille mutta silti tuntuu oudolta että joku salaa eron.

mutta monta vuotta sen jälkeenkin törmäsin ihmisiin, jotka selvästikään eivät asiasta tienneet.



Ehkei tuttavapiirimme ole kova juoruamaan eli tieto ei sillä tavalla levinnyt, emme itse järjestäneet asiasta virallista tiedotustilaisuutta, emme olleet mitenkään valtavan sosiaalisia ihmisiä (eli kavereita/sukulaisia ei tavattu säännöllisesti) eikä se nyt yksinkertaisesti ole sellainen asia, joka tulee ensimmäisenä mainittua kun tapaa jonkun (jos jutellaan vain pintapuolisesti eikä ajan kanssa syvällisiä). Pidin myös avioliiton kautta ottamani sukunimen.



Olen edelleen exäni, ja nykyisin myös hänen uuden puolisonsa, kanssa hyvät ystävät - ehkä yksi syy olikin myös se, että kävimme pitkään kaikissa (ja edelleenkin toisinaan) lasten yms. tilaisuuksissa kaksin. Jos joku oli kuullut juoruja erosta, hän ei ehkä uskonut niitä kun näki meidät vanhempainillassa istumassa vierekkäin? Eiväthän eronneet käyttäydy niin?? ;)

mutta monta vuotta sen jälkeenkin törmäsin ihmisiin, jotka selvästikään eivät asiasta tienneet.

Ehkei tuttavapiirimme ole kova juoruamaan eli tieto ei sillä tavalla levinnyt, emme itse järjestäneet asiasta virallista tiedotustilaisuutta, emme olleet mitenkään valtavan sosiaalisia ihmisiä (eli kavereita/sukulaisia ei tavattu säännöllisesti) eikä se nyt yksinkertaisesti ole sellainen asia, joka tulee ensimmäisenä mainittua kun tapaa jonkun (jos jutellaan vain pintapuolisesti eikä ajan kanssa syvällisiä). Pidin myös avioliiton kautta ottamani sukunimen.

Olen edelleen exäni, ja nykyisin myös hänen uuden puolisonsa, kanssa hyvät ystävät - ehkä yksi syy olikin myös se, että kävimme pitkään kaikissa (ja edelleenkin toisinaan) lasten yms. tilaisuuksissa kaksin. Jos joku oli kuullut juoruja erosta, hän ei ehkä uskonut niitä kun näki meidät vanhempainillassa istumassa vierekkäin? Eiväthän eronneet käyttäydy niin?? ;)