Lue keskustelun säännöt.
Mahtoi Herttoniemen kotisairaanhoidon henkilökunta
16.12.2010 |
pitää minua huonona tyttärenä :(
Äitini sairastui syöpään ja viime keväänä/alkukesänä oli kotihoidossa. Äiti antoi minun ymmärtää, että hoidot olivat tehonneet ja hän tervehtyy.
Kertaakaan ei sanonut, että viimeisiä viikkoja/päiviä viedään.
Kysyin sairaanhoitajalta ja lääkäriltä tilanteesta mutta eivät kertoneet missä mennään, koska äitini oli kieltänyt. Äitini oli päivisin tunteja yksin ja niin ei olisi saanut tapahtua. Minulle tuli täysin yllätyksenä mitä viimeisinä päivinä tapahtui. Tunsin/ja tunnen itseni tyhmäksi. Jäi hyvästit sanomatta, tuskin ääsen tästä koskaan yli.
Kommentit (12)
niin uskon, että henkilökunta on siitä voinut jopa aistia, että sinulle ei kaikkea kerrota. Näitä vastaavia tapauksia on paljon. Ja siten henkilökuntakin kohdannut vastaavaa.
Älä surusi keskellä mieti mitä henkilökunta ajattelee - ei sillä ole merkitystä. Äitisi on asian näin halunnut, et ole voinut siihen itse vaikuttaa. Ymmärrän surusi, mutta älä ajattele, että olisit toiminut itse väärin.
Äidillesi on voinut olla "helpompaa" kun et ole hänen sairaudesta kaikkea tiennyt. Jäähyväiset on kenties ollut hänelle todella rankka ajatus.
Itse olen läheisen yllättävän poismenon johdosta jättänyt jäähyväiset sytyttämällä kynttilän ja lähettämällä jäähyväiset hiljaa mielessäni. Kuulee hän tai ei - se helpotti minun mieltäni.
Voimia Sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siihen liittyvät asiat todella raskaaksi, voisitko ajatella keskustelevasi jonkun kanssa asiasta?
Voisitko ajatella puhuvasi asiasta esimerkiksi jonkun seurakunnan henkilön kanssa? Sinun ei tarvitse olla uskonnollinen, voit heti keskustelun alussa sanoa ettet ole (mikäli näin on) etkä halua kuulla "Jumalan sanaa", mutta siksi rohkenin tätä sinulle ehdottaa, koska seurakunnassa on ihmisiä jotka ovat kohdanneet vastaavia tilanteita ja siten osaavat käsitellä asia. Seurakunnan henkilöiden kanssa voit keskustella täysin luottamuksellisesti.
En usko että se sinulle ainakaan pahaa tekisi?
Minun siskoni menetti miehensä äkillisesti ja haki seurakunnasta keskusteluapua. Hän kuuluu kyllä kirkkoon, mutta oli ajatuksiltaan ateisti. Siskoni koki keskustelun hyväksi, sai puhua luottamuksella ja tuoda esiin kaikki ajatuksensa ja tuntemuksensa.
Mikäli et halua lähestyä seurakuntaa niin onko sinulla ystäviä tai muita läheisiä, joidenka kanssa voisit puhua?
Ei syöpäsairas noin vaan kuole. Kyllä se kunto heikkenee aika lailla pikku hiljaa ja kyllä sen sivullinen huomaa.
Tiedän tämän itsekin syöpää sairastaneena ja monen vertaisen ystävänä.
Onkohan asia ihan noin kuin ap kertoo?
Osanottoni joka tapauksessa.
riippuu täysin syövästä, ihmisen peruskunnosta ja muista sairauksista jne. Eli asia voi olla niin miten ap kertoi.
toipunut siitä, mutta paljon sairaalassa maanneena, niin voin kertoa, et ei syöpä potilas kyl ihan noin vain kuole, ylleensä hiipuu ja heikkenee
eli etkö ap käynyt äitisi luona päivittäin ?
kyllä sen näkee jos käy potilasta katsomassa
ja mitä väliä on sillä mitä hoitajat ajattelee ?
jos äitisi toivoi et sulle ei kerrota, niin toiveensa toteútui
mutta ihmiset käykää katsomassa sairaita omaisianne, ja soittakaa tai tekstatkaa päivittäin, jos ei voi joka päivä nähdä
sairas kaipaa kyllä tukea ja apua vaikka ei sitä itse pyydä
mieltä lämmittää, kun tulee tekstari, vaikka aina ei jaksaisi puhua, niin tekstari tuo lohtua ja siihen voi vastata sit kun jaksaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä me hoitajat tiedetään ettei asiat ole niin yksioikoisia, miltä ne joskus näyttää.Äidilläsi oli varmasti syynsä, ehkä kertominen oli liian raskasta sinulle, ei ehkä jaksanut sinun suruasi koska olet hänelle rakas, ehkä halusi että muistat hänet muuten kuin terminaalivaiheen hoidoissa, ehkä ajatteli säästävänsä sinua turhalta ennenaikaiselta suremiselta (monet potilaat oikeasti ajattelevat näin vaikka kuullostaa ehkä oudolta).
Voimia suruusi.
oma ystäväni oli 30-vuotias työssäkäyvä äiti, jonka oireina haimasyövästä ei ollut mitään muuta kuin ajoittaista heikotusta ja vatsan alueen kipua. Hän oli viimeiset viikkonsakin iloinen, puhelias ja vieraista huolehtiva emäntä, en voinut edes käsittää että hänellä oli syöpä. Kaksi viikkoa viimeisestä tapaamisesta hän sitten menehtyi.
Syöpiä on erilaisia ja osa niistä vie hyvinkin nopeasti ja salakavalasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeisen viikon aikana ei enää noussut sängystä, ei syönyt, juonut tai käynyt vessassa.
Ei kuitenkaan halunnut särkylääkkeitä ja puhui ihan normaalisti.
Tajusin noi kaikki. Kyselin sairaanhoitajalta, lääkäriltä ja soitin johonkin neuvontapuhelimeen.
Oli tosi sekava viikko :(
Vaistosin mitä on tulossa mutta kuitenkin äiti puhui tulevaisuudesta niin aidon luottavasti, että epäilin epäilyksiäni. En ole koskaan aiemmin tavannut kuolevaa ihmistä.
ap
Kyllä sen syövän edistymisen huomaa. Kuvaamasi oireethan ovat jo todella vakavia. Kirjoitit "ei enää noussut sängystä, ei syönyt, juonut tai käynyt vessassa" viimeisen viikon aikana.
Kun sanoit, ettet "ehtinyt" hyvästellä äitiäsi, niin käytännössä se kai tarkoittaa, ettet uskaltanut ottaa asiaa puheeksi äitisi kanssa, muualta vaan kyselit tilanteesta.
Älä tästä itseäsi soimaa. Kirjoitat myös, ettet ole koskaan aiemmin tavannut kuolevaa ihmistä. Näinhän se nykyään useimmiten onkin.
Olit kuitenkin äitisi kanssa, loppuun asti. Se riittää. Ole armollinen itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minä voi kysyä kuoletko sinä.Ääneen ihmetteli (minun takiani) voimatonta oloaan ja kun ei ruoka maistu. Luulin että voi vaan hetkellisesti huonosti koska oli niin vakuuttava. ap
oma ystäväni oli 30-vuotias työssäkäyvä äiti, jonka oireina haimasyövästä ei ollut mitään muuta kuin ajoittaista heikotusta ja vatsan alueen kipua. Hän oli viimeiset viikkonsakin iloinen, puhelias ja vieraista huolehtiva emäntä, en voinut edes käsittää että hänellä oli syöpä. Kaksi viikkoa viimeisestä tapaamisesta hän sitten menehtyi.
Syöpiä on erilaisia ja osa niistä vie hyvinkin nopeasti ja salakavalasti.
Minulla ihan samoja kokemuksia mm. oman isäni kohdalla. Sairauden merkit olivat aluksi vain silloin tällöin vatsakipu - eivät lääkäritkään epäilleet mitään. Kun kipu yltyi yht'äkkisesti ja hän joutui sairaalaan, niin ei ollutkaan elossa enää kuin 4 päivää. Ja edellisenä päivänä ennen kuolemaansa istui sairaalan kanttiinissa ja kertoi hauskoja juttuja.
että kaikki meni äitisi tahdon mukaan.