Mitä tekisit: 3,5-vuotias ei suostu pukemaan päällysvaatteita eikä anna myöskään pukea niitä.

Tajuaa joku aamu pukea sisällä. Poika?

mutta voisit kokeilla tarrasysteemiä. Jokaisesta onnistuneesta pukemiskerrasta saa tarran ja kymmenen kerran jälkeen seuraa palkinto, lelu uiminen tms. Ja seuraavaksi pitää kerätä 20 tarraa.

Laittaa vaan.



Mutta pysyy itse rauhallisena!

aina tai kauan. Ei käy itsenäisesti vessassa, haluaa autettavan syödessä ym. PK:ssa omatoiminen paitsi vessan suhteen.



ap

ap

laittaisin ne vaatteet tai sitten lähdetään ilman niitä, en usko, että kovin montaa päivää viitsii palella.

mitä se rimpuilu estää? EI mitään, hiki voi tulla.

Tuossa iässä löytyy jo toiminnalle joku syykin. Ehkä ei halua ulos? Pipo pistelee? Ulkonan joutuu olemaan yksin? Pukeminen sattuu, kun äiti retuuttaa?



jos kyse puhtaasta "minä itte" -syndroomasta niin antaisin vaihtoehdot eli joko pukee ne vaatteet /puetaan tai sitten (vaihtoehto, jonka kokee järkeväksi ja jonka oikeasti toteuttaa tyyliin menet ulos ilman vaatteita, olemme kaikki sisällä tms. heti tapahtuva juttu, ei mitään "illalla kun isä tulee kotiin" - ajatus)



Lapset oppivat aika pian , että aikuiset ovat tosissaan. Mutta vain silloin, kun aikuinen on tosissaan.

Ei siinä sen kummempaa.



Ei lapsi siitä kärsi.



Vaattett päälle vaan ja ulos.



Mutta on siis todella tärkeätä, että on itse rauhallinen eikä osoita minkäänlaisia hermostumisen merkkejä.



Päiväkodissa on aina välillä tälölaisia tilanteita.



Lto.

ne vaatteet laitetaan vaikka pienellä painilla jos lahjonta ja kiristys ei tehoa...pakkohan se on jos on meno jonnekkin,,, päiväkodissakin tädit pukee väkisin jos ei muu auta... en tarkoita mitään väkivaltaista...

Pukeminen on vain "oire". Paha olla hoitopaikassa, koska lapsi ei sinne halua (ja sinnehän ei ilman ulkokampetta mennä...).



Ja jos muutenkin "vaikea" niin kyse on usein aikuisen tavasta suhtautua lapseen. Vaadit liikaa ja toisaalta olet liian lepsu, lapsi ei voi luottaa siihen, että olet jondonmukainen.

sisälle ei voi jäädä. Menee mielellään päiväkotiin, on osapäivähoidossa. Uhmaa ja uhmaa, olen yrittänyt välillä olla pehmeämpikin, mutta en oikeasti enää tiedä, mikä voisi auttaa, että arki olisi mukavampaa.



ap

Seinälle järjestys miten vaatteet laitetaan päälle. Jos ei auta niin vaatteet kainaloon.



Onnistuneesta suorituksesta tarrapalkinto

"Väkisin" täsmennyksenä, että rauhallisesti ja lempeästi, samalla kun kerron ettei äiti anna sinun mennä ulos ilman vaatteita, koska ulkona on ihan kauhean kylmä, eikä äiti halua että äidin rakkaalle tulee vilu.



Jos menisi hermot :), keksisin jotain muuta.



Toinen vaihtoehto, jota meillä on käytetty hitaiden pukijoiden kanssa: lapselle vaatteet puettavaksi _erittäin hyvissä ajoin_. Eli hänen ulkovaatteisiin pukeutumiseensa varataan aikaa niin paljon kuin siihen tarvitaan. Jos siihen tarvitaan puoli tuntia, annetaan lapselle vaatteet puettavaksi puoli tuntia ennen lähtöä. Näin meillä on toimittu useankin hitaan pukijan kanssa :), pukevat sitten hittaasti ja muutakin touhuten, aina välillä muistutellaan, että niitä vaatteita päälle hei. Sittemmin nopeammat pukijat ryhtyvät pukemaan myös :).

sisälle ei voi jäädä. Menee mielellään päiväkotiin, on osapäivähoidossa. Uhmaa ja uhmaa, olen yrittänyt välillä olla pehmeämpikin, mutta en oikeasti enää tiedä, mikä voisi auttaa, että arki olisi mukavampaa. ap

Kyllä se siitä asettuu taas jossain kohtaa.

Onko jotain muutoksia tullut, eli jotain "taustaa" uhmalle? Pikkusisarus? Jotain muuta?

Kolme ja puolivuotias on vielä todella pieni :), vaikka tuntuukin melko isolta. Kaipaa isosti hellyyttä ja huomiointi ja varmuutta siitä, että on rakas. Vaikka uhmaakin :)

Laitoin vaatteet olohuoneesta eteiseen pitkäksi letkaksi siinä järjestyksessä kuin ne piti pukea päälle. Sitten lapsi itse puki kaikki vaatteet pikkareista rukkasiin - ei siis tehty eroa sisävaatteiden ja ulkovaatteiden välillä, vaan kaikki puettiin kerralla.



Lapsi on edelleen koululaisena erittäin suoristuskeskeinen ja kilpailuhenkinen, joten meillä tuli vaaterataan hänen ehdotuksestaan mukaan "paikoillenne - valmiit - nyt" -lähdöt ja ajanotot, aina piti saada uusi enkka syntymään.

Pitäisin rimpuilevaa lasta kiinni vaikka kahden aikuisen voimin ja pukisin. En ehdi ja jaksa ruveta odottamaan lasten oma-aloitteista inspiroitumista.

Kyllä minä pieni ja hento nainen yhdelle kolmevuotiaalle pärjäisin. En todellakaan antaisi tahtoa läpi pukemisasiassa.

Meillä näin on harvoin tarvinnut tehä, mutta kuitenkin.

Voisin kokeilla myös sitä, että mennään sitte pakkaseen ilman vaatetta.

pukisin mieluummin väkisin kuin että veisin näillä pakkasilla ulos ilman vaatetta. Ihan liian iso 'päätös' noin pienelle, että meneekö ulos ilman vaatteita vai vaatteet päällä. Tavallaanhan äiti silloin siirtää vastuun asiasta lapselle, pyytääkö sitten ulkona vaatteet päälleen vai ei.



Ensin yrittäisin lempeästi mutta päättäväisesti selittää, miksi ne vaatteet puetaan, enkä antaisi lapsen liian kauaa vetkutella asian kanssa. Tarralahjomista voisin myös suositella. Meillä on nyt juuri 3 v. täyttäneen kanssa toiminut yllättävän hyvin, kun sanoo oikein tiukalla äänellä, että NYT äiti on tosissaan, NYT pitää totella. Siis on toiminut ihan yllättävän hyvin ottaen huomioon miten kovapäinen tuo meidänkin tapaus välillä on ja tosiaan on itsekin tullut välillä menetettyä hermoa ja huudettua. Jotenkin kai olen nyt löytänyt sellaisen äänensävyn joka tepsii, tai sitten uhma alkaa olla ohi.