Jaksatteko te pitää kotinne aina siistinä?

kaikelle oma paikka ja VÄHÄN tavaraa honekaluja

vaikka yritän pitää tavaramäärän kurissa. Lauantaisin yleensä siivoan, mutta maanantaina jo villakoirat juoksee tietyissä nurkissa.

en ole mikään hoarding-hirviö, mutta tykkään sisustaa ja koristella ympäristöäni.



Haluaisin tietää miten paljon te muut naiset teette töitä siistin kotinne eteen.Eli olenko vain laiska.

Koko ajanhan sitä pitää olla noukkimassa ja kehottamassa, jos ihan siistiä haluaa olevan. Tavaroilla pitää olla omat paikkansa, sanomalehtien ei saa yhtään kerääntyä jne.



Usein minullakin kyllä ote herpaantuu, enkä jaksa piitata. Kerran viikossa teen vain "raivauksen" olohuone -keittiö - eteinen linjalla. Ja silloinkin vielä ainoastaan suljen apukeittiön ja talon perällä olevan takkahuoneen ovet... ja unohdan niiden kaaoksen :D

että tavaraa ei ole paljoa ylimääräistä ja kaikella on oma paikkansa.

Lapsen lelut saa olla ihan vapaasti pitkin poikin mutta illalla ne siivotaan yhdessä pois. Niitäkään ei paljon ylimääräisiä ole joten ei ole iso vaiva.

kova komento?



Ei ihme ettei siivoaminen nappaa jos se on tylsää.

Sinkkuna ja entisessä liitossa kotini oli minimalistinen ja tip top. Nykyisessä liitossa jaksoin aikani, mutta en enää. Miehellä taito ja vimma kerätä kamaa, roinaa ... :( Ja nalkuttamalla saa aikaan vain riitaa. Nykyään tyyliin potkin kamoja sivummalle, että sopii kävelemään. Ja meillä käy viikkosiivous,muuten menisi kaikki vapaa-aika toisten jälkien siivoamisessa. Ei kiitos. Ja en jaksa kasvattaa miestä ja riidellä. Lapselle pitää vaan opettaa kohtuulliset siisteystavat.

Ennen siivosin aina. Nyt tuo taapero vie kaiken ajan, silloin kun nukkuu niin haluan tehdä jotain muutakin kuin siivota. Ja laiska olen nykyään =)

kova komento?

Ei ihme ettei siivoaminen nappaa jos se on tylsää.

Onkos sulla joitain vinkkejä jotta minä tai kakarat voisimme rakastaa enemmän siivousta?

Mä en vain jaksa enää.

Ei täällä nyt tosiaan likaista ole, sotkuista vain. Tavaroille ei löydy paikkoja vähäisen säilytystilan takia eikä oikein ole enää mitään, mitä voisi karsia. Varastokoppikin on ihan täynnä.

Nykyään siivoan ja luuttuan kerran viikossa jos ei ihan pakottavaa tarvetta tule tehdä useammin.

Ei nyt silti ihan kaikki aina kunnossa. Yläkerrassa on lasten huoneet ja siellä on välillä lelut levällään, niihin en puutu päivittäin. Laitan aina silloin tällöin lapset siivoamaan.



Alakerrassa pidän paikat aika siistinä. Tai siis mies on myös siisti ja lapsetkin on opetettu korjaamaan omia jälkiään. Tosin aina välillä joutuu muistuttamaan ;)

tykkään siisteydestä ja minulle tulee paha mieli jos joudun olla kaoksen keskellä. Mutta siivoamiseen ei vaadita hirveästi energiaa jos vaan laittaa tavarat heti paikoilleen ja sillee.. pölyjen pyyhintä ja imurointi vie aikaa yhteensä 15 min.. tiskaan noin 3 kertaa päivässä..



Mutta ymmärrän kyllä ihmisiä jotka eivät jaksa. eikä aina tarviikkaan :)

mä en halua elää kaaoksen keskellä ja voin hyvin, kun on paikat kunnossa. Kun on pieni asunto eikä liikaa tavaraa, niin siivous onnistuu alle puoleen tuntiin, tavaroilla on oma paikkansa ja onneksi mies on samanlainen, eli kumpikin huolehtii kodin siisteydestä.



Ei me tunteja siivota ja joku vessan pesu pari kertaa viikossa vie kerralla 10min, niin kyllä sen jaksaa vaivautua. Pölyt pyyhin myös kerran viikossa, imuroidaan kun on tarvetta, samoin lattiat pestään kun tuntuu siltä. Ei me oteta stressiä siivouksesta, se on osa meidän elämää. Eikä lainkaan vastenmielistä.



Lapsen lelut kerätään iltaisin kasaan ja kuhan on tarpeeksi vanha, niin saa kerätä itse. Kun ei niitä leluja ihan mielin määrin hanki, niin ei oo kaikki levällään.. Ja helppohan noita on tässä kotona ollessa keräillä koriin kulkiessaan.



En mä ymmärrä miksi siisteydestä pitäis ottaa stressiä tai nähdä se vaativana ja aikaa vievänä... No, jokainen elää tavallaan ..



Mut niinkuin mä olen huomannut, jos sitä tavaraa kerää nurkkiin eikä jokaisella tavaralla ole omaa paikkaa , niin äkkiä niitä lehtipinoja ym. roinaa rupeaa nurkkiin kertymään, näemmä.. Mitä siis näen kun käyn jossain kylässä, meillä ei sellaista tosiaan ole. Jotenkin mä voin henkisesti pahoin ja ahdistun, jos on epäsiistiä ja likaista.

Tsemppaan noin kerran viikossa, silloin raivaan keittiön, olohuoneen ja yläkerran aulan lasten leluista. Päivittäin pesen koneellisen tiskiä ja koneellisen pyykkiä.



Meillä on aina sotkuista. Pahin kauhuskenaariokin toteutunut: anoppi tuli yllärivisiitille, kun tiskiallas ja tiskipöytä täynnä tiskejä, keittiön pöydällä likaiset ruokalautaset korjaamatta, leluja ja pölyä kaikkialla, sängyt petaamatta ja minulla ja lapsilla vielä yöpaidat päällä, vaikka oli jo iltapäivä... :)



Selvittiin siitäkin. Tosin en ole varma, selvisikö anoppi. Varmaan säälii lapsia ja valittaa sukulaisille niiden kurjaa kohtaloa, kun äiti on tällainen. Ei takuulla usko, että meillä yleensä ollaan ihan pukeutuneita ja että ihan aina ei ole kaaostakaan.

Kerran kävin töiden jälkeen kaupassa, ostin monta kassillista ruokaa. Kotona pistin vain jääkaappiin kuuluvat tavarat paikoilleen. Syönnin jälkeen astiat oli pöydällä, puhtaat asiat koneessa ja tiskipöydällä edellisen illan ja aamut likaiset astiat. Eteisen lattialla oli kasa pyykkiä, joka oli tarkoitus pestä illemmalla. Olin luvannut lapsille suklaakakkua, jonka aioin leipoa ekana.



Kakku oli uuniin menossa, kun meille tupsahti naapurin rouva, sellainen hyvin innokas siivooja. Voi luoja, miten häpesin, kun katse kulki kasasta toiseen! Eka kommentti oli "ai sä rupesit leipomaan..." - joo, olisi vissiin pitänyt siivota eka. Käynnin jälkeen kuurasin kaiken puhtaaksi, normaalisti olisin antanut kaiken olla lauantaihin.