Millainen on hyvä kätilö?

- Määrätietoinen, tietää siis mitä tekee

- Hyvä kuuntelemaan

- Neuvoo tarvittaessa, ei pakota toimimaan toisin kuin asiakas halua esim. vaikka imetysasioissa.

- Tutkiessaan osaa olla hellä ja kertoo koko ajan mitä tekee

- Ottaa myös puolison tai tukihenkilön huomioon

- On herttainen





Kohdalleni on osunut hyviä ja huonoja kätilöitä. Yksi juuri valmistunut oli kova tiuskimaan ja kovakourainen. Yksi vanha ajatteli mua laiskaksi ja komenteli.



Onneksi kokonaisuudessa on ollut paljon enemmän niitä hyviä.

Olen synnyttäny kerran, mutta vietin melko pitkän ajan synnytyssalissa, joten useamman kätilön tapasin siinä ajassa.



Yksi heistä ei ollut mieleeni. Hän onneksi ei ollut enää vuorossa, kun varsinainen ponnitaminen yms. oli käynnissä. Hän aliarvioi kipujani ja epäili minun feikkaavan supistuksia! Vain sen takia, ettei kohdunsuu auennutkaan yön aikana, supistelusta huolimatta. Pyysin jotain kipulääkettä, jotta olisin voinut nukkua hetken ja sainkin pari pilleriä joiden nimeä en tähän hätään muista. Niistä ei ollut apua ja mitään muuta tämä kätilö ei osannut sitten antaakkaan. No mitä sitä turhaan nukkumaan, kun voi parikin vuorokautta valvoa ja ryhtyä sitten ponnistamaan... Ja tämä kätilö likimain pakotti minut käyttämään 'foordia', siis semmoista kävelytukea ('kun se on niiiiin hyvä'), vaikka mielummin roikuin mieheni kaulassa :D



Se kätilö joka synnytykseni lopulta hoiti oli aivan mahtava. Sopivan rempseä ja käskytti tekemään mitä piti, muttei kannustanut kuin kilpahevosta. Ja muisti välillä kertoa miten hyvin homma on edennyt ja ymmärsi/tiesi, että ei se synnytys kivutonta ole kipulääkkeestä huolimatta.

Olen synnyttänyt kolme kertaa ja tavannut synnytyksissä yhteensä kymmenkunta kätilöä. Yhdeksän kymmenestä on ollut hyviä, kukin persoonallisella tavallaan. Hyvä kätilö osaa mielestäni arvostaa ja tukea synnyttäjää. Mitään käskijää en ole synnytyksissäni tarvinnut koskaan, mutta jos on synnytyksessä jokin nopea, hankala tilanne, niin toki tietty napakkuus varmaan on tarpeen. Jos kätilö tekee virheen, niin sitä pitäisi osata pyytää anteeksi, ihan kuten muissakin ammateissa.

Piti vielä kirjottaa, että mulla oli synnytyksessä mukana yksi miespuolinen(hui!) kandi, joka oli todella hyvänä tukena, kertoi toimenpiteistä tarkemmin, kun kätilö ei kuitenkaan kokoaikaa ehtinyt jutella. Ja lähtiessää mies vielä kiitteli kovasti, kun sai osallistua synnytykseen :)

että olisi ollut paikalla. Ennen kuin mies ehti tulemaan jouduin olemaan kauan kipuineni yksin salissa. Otti sisään ja lähti saman tien. Sammuttaen vielä valot lähtiessään. Joten yksin todella kipeänä ja pimeässä. Ei mikään hyvä kokemus.

että olisi ollut paikalla. Ennen kuin mies ehti tulemaan jouduin olemaan kauan kipuineni yksin salissa. Otti sisään ja lähti saman tien. Sammuttaen vielä valot lähtiessään. Joten yksin todella kipeänä ja pimeässä. Ei mikään hyvä kokemus.

Ei sitä henkilökuntaa määrättömästi ole ja kätilöä tarvitaan tositoimessa eikä pitämässä sinua kädestä kiinni tai muuten vain turisemassa mukavia.

Olisi edes antanut jotakin kipuun ja jättänyt valot päälle. Ennen kuin jätti minut sinne yksin oksentamaan.

että olisi ollut paikalla. Ennen kuin mies ehti tulemaan jouduin olemaan kauan kipuineni yksin salissa. Otti sisään ja lähti saman tien. Sammuttaen vielä valot lähtiessään. Joten yksin todella kipeänä ja pimeässä. Ei mikään hyvä kokemus.

Mutta siellä on se soittokello sen vuoksi että saat tarvittaessa apua. Minunkin kätilöni jätti minut ilokaasun kanssa kaksistaan mutta käski soittaa kelloa kun kipu yltyy sietämättömäksi ja niin sitten tehtiin. Sain sitten maata epiduraalin kanssa tunnin ja sitten soitin kelloa kun tuntui että lapsi syntyy :D

Mulle juuri sopivasti, olin siis kätilön kanssa max 15min neljän tunnin synnytyksestä

että olisi ollut paikalla. Ennen kuin mies ehti tulemaan jouduin olemaan kauan kipuineni yksin salissa. Otti sisään ja lähti saman tien. Sammuttaen vielä valot lähtiessään. Joten yksin todella kipeänä ja pimeässä. Ei mikään hyvä kokemus.

Ei sitä henkilökuntaa määrättömästi ole ja kätilöä tarvitaan tositoimessa eikä pitämässä sinua kädestä kiinni tai muuten vain turisemassa mukavia.

Kyllä henkilökuntaa pitäisi olla niin paljon, ettei jätetä kärsivää yksin. Valoista olisi pitänyt kysyä synnyttäjän mielipide. Jos kiire todella on sellainen, ettei kerkeä varsinaisesti jutella, voisi ainakin kysäistä, haluaako vaikka kauratyynyn alkukipuihin kokeiltavaksi tai onko jotakin kysyttävää.

enkä pystynyt nousemaan seisomaan. Mies tullessaan soitti ja kätilö tuli antamaan epiduraalin.

enkä pystynyt nousemaan seisomaan. Mies tullessaan soitti ja kätilö tuli antamaan epiduraalin.

Tässä taitaa olla kyseessä synnyttäjä, joka on rasite kätilöille ja uusavuton. Et sitten saanut sanottua edes kätilölle, että laittaa valot päälle (oletan, että olet sama kirjoittaja)??

ensimmäisessä synnytyksessä kätilö oli todella innoissaan, kun halusin hänen sanojensa mukaan "luomusynnytyksen", hoputti sitten kamalalla kiireellä ponnistamaan, kun kohdun suu oli ihan auki ja kuinka ollakaan, kun vielä ei ollut ponnistussupistuksia, kävi se ihan työstä ja veny vähän, sitten vauvan sydänkäyrä alkoi hälyttää ja sitten tulikin jo lääkäri imukupin kanssa... mutta ihmisenä ihan mukava, ärsytti vaan se iso numero mun haluttomuudesta lääkkeelliseen kivunlievitykseen, että niin reipas luomusynnyttäjä. :p



toisessa synnytyksessä kätilö taas jankkasi puudutuksesta moneen kertaan: ootko nyt oikeasti ihan varma, ettet halua puudutusta. Ja taas hoputettiin ponnistamaan ennen kuin oikeasti tuntu siltä.. muuten kätilö tarkkaili vaan ja kyseli väliin vointia tms, ei kauhistellu tai kommentoinu, selitti, mitä on tekemässä. Hyvä muisto jäi. Ainut, että tipan laittaminen ei onnistunu, siihen piti hälyttää lääkäri, tipan tarvin runsaan vuodon takia..



kolmannessa synnytyksessä kätilö ei ollu isostikaan paikalla ennen ponnistusvaihetta ja oksitosiinitipan takia, jouduin olemaan käyrällä koko ajan ja "sidottuna" sänkyyn. Ponnistusvaiheessa hän ohjasi kuitenkin todella asiantuntevasti ja selvisin tikeittä :)



neljännessä synnytyksessä oli harjoittelija mukana, ohjaaja oli aika tiukka, tosin hyvin ammattitaitoinen. Se, mikä erityisesti ilahdutti, oli, että koin, että minua kuunnellaan ja uskotaan. En edelleenkään halunnut puudutuksia, eikä siitä tehty numeroa. Pääsin liikkumaan tipasta ja käyrällä olosta huolimatta, harjoittelija kävi kysymässä muutamaan kertaan, miten menee. Lämpimimpänä muistona kuitenkin jäi, kun hän pariinkin kertaan kiitti, että sai olla mukana ja sanoi, että hänen mielestään oli todella kaunis synnytys..



Tylyin kätilö oli se, joka kysyi ivallisesti, kun kävin turhaan näytillä, että mitä sä täällä teet, tuu kun supistukset on kipeitä. Mulla on ollu ekaa synnytystä lukuunottamatta kivuttomat supistukset lukuunottamatta viimeistä 40min ja meiltä sairaalaan ajaessa menee 35min.. ehkä just ehdittäis sairaalan pihaan synnyttämään, jos odotan kipeitä supistuksia... :/

oli ekassa synnytyksessä sellainen vanhempi täti joka oli suht neutraali. Tokassa synnytyksessä olikin sitten tosi mukava kätilö, sama koko synnytyksen ajan. OLi paikalla ja tsemppas, oli rauhallinen ja asiallinen. Toinen synnytys jäi mieleeni erittäin positiivisena kokemuksena.

takana ja kätilöistä ei oikein jäänyt kovin henkilökohtaisia mielikuvia. Ehdin olla sairaalassa varmaan noin 2,5 h ennen syntymää ja vastaanotossa meni huomattava osa siitä ajasta. Vastaanottanut kätilö kyseli paljon ja sitten kun viimein tutki, kohdunsuu oli jo 9cm auki. Sitten saliin. Toinen kätilö kävi kääntymässä ja tuli sitten uudelleen, kun soitimme kelloa. Siinä sitten ponnistelin ohjeiden mukaan. Tuli siihen vielä kolmaskin ihminen sitten vauvaa vastaanottamaan. Nimiä en muista, mutta ihan hyvin kaikki toimivat. Osasivat asiansa, olivat rauhallisia ja neuvoivat ponnistamisen suunnassa ja tyylissä. Ehkä tässä minusta oleellinen, eli asiallisuus, rauhallisuus, neuvominen. Enemmän olisin kaivannut tietoa joissakin kohdissa, mutta toisaalta ne olivat hetkiä, jossa toiminta vaati varmaan kaikien huomion. Lapsi ei heti tultuaan hengittänyt ja häntä sitten heräteltiin hieromalla jalkapohjia ja räiskimällä vettä. Tässä vaiheessa minulle ei kerrottu, mikä oli homman nimi ja ehdin vähän hätääntyä. Toisaalta ihan hyvä, että kätilöt toimivat, eivätkä siinä käyttäneet aikaa minun rauhoitteluuni tms.



Olin itse synnytyksen aikana jonkinlaisessa omassa maailmassa, jossa muut ihmiset olivat jotenkin kaukana. Tein vain työtä käskettyä sitten, kun sanottiin: leuka rintaan, älä huuda, vaan pidätä hengitystä ja sitten päästä. tällaiset selkeät ohjeet minulla auttoivat eteenpäin.

Tärkein on lääketieteellinen osaaminen, että osaa auttaa synnytystä eteenpäin turvallisesti, tuli eteen mitä tuli ja saa äidin tajuamaan tilanteen, etteivät äidin fiilistelyt sittenkään ole se ykkösasia.



Rauhallinen ja jämäkkä

vaikka kolme synnytystä takana. Esikoisen kanssa ehdin synnärillä olla seitsemisen tuntia eikä kätilö kauheasti ollut paikalla ja sen verran mitä poikkesi katsomaan, kyseli aina, tarvitaanko kivunlievitystä (jota en sitten ehtinytkään saada =D).



Kakkosen kohdalla rupesin saman tien ponnistamaan kun saliin pääsin. Olin ollut osastolla nelisen päivää käynnistämisen takia. Muutenkin vähän hatarat muistikuvat, koska kipu oli suoraan helvetistä (ei taaskaan kivunlievitystä).



Esikoisen kanssa kerettiin olla vartti synnärillä kun vaaveli oli jo maailmassa. Kätilö oli rauhallinen ja muutenkin tosi mukava. Minulla oli ollut toiveissa esim. synnytysjakkara, mutta nopealla vilkaisulla vatsaani hän veikkasi, että lapsi on ainakin nelikiloinen joten jakkaraa hän ei suosittele. Kätilö kuitenkin kuunteli minua siinä, kun sanoin, ettei se puoli-istuva asento ole kahdessa aikaisemmassa tuntunut hyvältä, joten neuvoi sitten kylkiasentoa, mikä olikin huomattavasti parempi.

Ja esikoinen tosiaan oli tasan nelikiloinen =) Kätilö naureskelikin, että häntäkin alkoi vähän jännittää, pitikö arvio paikkansa (missään ultrassa ei oltu moisia painoja arvioitu).

Kunnioittaa synnyttäjän toiveita. Antaa neuvoja kun näkee, että synnyttäjä niitä tarvitsee. Hyvä kätilö neuvoo myös tukihenkilöä tarvittaessa.



Olen synnyttänyt kolme kertaa. Kätilön osuudet olleet aika pieniä mielestäni, mutta kahdessa jälkimmäisessä ollut loistavat kätilöt!

synnyttäjää hyvin huomioon ottava, eli ei kyseenalaista tai aliarvioi kipuja, antaa neuvoja ja ehdotuksia (etenkin ensisynnyttäjälle), kertoo mitä tapahtuu ja osaa olla myös jämäkkä.



Olen ollut synnyttämässä että tukihenkilönä, pitkiä reissuja kaikki ja kätilöitä sitä myöten olen nähnyt suuret määrät. Sellaiset "hiiret" eivät olleet minun ja muiden salissa olevien mieleen, mutta taas nämä todella "tomerat" jotka ovat humoristisia mutta myös todella jämäköitä tarvittaessa, ovat olleen ehdottomia suosikkeja.



Kätilön pitää uskaltaa käskeä, mutta samalla olla myös lempeä. Erittäin haastava ammatti minun mielestäni ja arvostan kätilöitä todella.

näitä kyselyitä mä vähän ihmettelen, sillä eihän sitä kätilöä juuri siellä synnytyksessä näe. Ite olin siis salin puolella alle 2 tuntia ja puolet ajasta oltiin miehen kanssa kaksin.



Mulle olis riittänyt, jos se kätilö olis ollu paikalla.