Lue keskustelun säännöt.
Apua!!!!!!
13.12.2010 |
Sain tänään tietää olevani raskaana (3+5)ja olin todella shokissa, en oikeen vieläkään meinaa tajuta asiaa :) Asia on näin, että mieheni ei todellakaan halua lasta.. Siis tämä olisi ensimmäisemme.. Minä taas haluaisin lapsen pitää sillä minä olen odottanut tätä "hetkeä" jo kauan! Mitä siis teen? jätänkö mieheni ja pidän lapsen vai teen abortin ja olen mieheni kanssa? Rakastan miestäni suunnattomasti ja meillä varmasti olisi pitkä tulevaisuus edessämme :) -HP- anteeksi sekainen kirjoitus mutta vasta sain tietää raskaudestani :)
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsoi kanssani testin tuloksen.. ja kun tulos tuli hän meni samantien koneelle.. ehkä shokissa? -HP-
Jos lapsi on sinun puolestasi toivottu, et voi antaa itsellesi anteeksi, jos hänet abortoit. Näin veikkaan, en voi puolestasi tietää.
Jos miehesi on rakkautesi arvoinen, hän hyväksyy tilanteen ja yhtyy myöhemmin vähän asiaa pohdittuaan odottamisen iloosi. Jos hyvin käy, tässä on teidän perheelle uusi alku.
Jos miehesi on k*sipää, jätät hänet, koska sinä ja vauva ansaitsette parempaa.
Tälläisia ajatuksia mulla, mutta itse tiedät tilanteesi paremmin. Onnea odotukseen jos niikseen käy :)
miten ajattelit estää sen, ettet katkeroidu myöhemmin? Ja liekö mies sitten sen arvoinen ensinkään, jos on valmis jättämään sinut, koska olet raskaana... Ehkäisykin ON keksitty... (Ellet nyt sit tahallaan jättänyt vaikka pillereitä ottamatta tai jotain)
Pidä lapsi, älä tee aborttia, jota et itsekään halua tehdä. Mies sitten ottaa vastuunsa tai ei ota. Jos lähtee, niin moisen häntäheikin perään lienee sit ihan turha edes itkeä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katsoi kanssani testin tuloksen.. ja kun tulos tuli hän meni samantien koneelle.. ehkä shokissa? -HP-
Meillä esikoinen oli aikanaa hyvinkin toivottu, ihan yhdessä tekemällä tehtiin tuota lasta, jos niin voi sanoa. Positiivisen testin jälkeen oltiin silti molemmat ihan shokissa varmaan pari viikkoa ja sit vasta ruvettiin ylipäätään puhumaan koko asiasta....
rakastaako hän sinua?
Jos teille rakkaussuhteessa tulee lapsi, ei pitäisi olla mitään epäselvää.
Ehkä mies on vaan alkutilanteessa hämmentynyt ja tarvii aikaa, toivotaan niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä voi olla että mieheni tarvitsee sulattelua asialle.. ja onhan tämä minullekkin aivan uusi tilanne, en oikeen tiedä miten pitäisi olla.. Oli aika hassu yhteen sattuma, tänään mieheni sanoi "minusta tuntuu että sä olet raskaana." Siis on ollut rinnat jo ainakin viikon verran kipeät ja ollut pahoinvointia.. Noh, ehkä tämä voi olla pientä alku järkystä molemmilla :) Jos saisimme kohta asiat puhuttua halki.. -HP-
jos viikolla 2+5 on jo rinnat kipeät ja pahoinvointia.. Hyvin monilla vasta ovulaatio tulloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin pidin vaikka kaikki läheiset painostivat aborttiin nuoren ikäni takia. Älä tapa lasta! Jos tapat lapsen kadut sitä aina.
minäkin pelkään oman perheeni ja sukulaisteni reaktiota.. olen itse kumminkin todella nuori vailla ammattia... hävettää myöntää asia.. ja nyt tietenkin heti kaikki provosoi minua tämän takia eli ei kannata pitää lasta jne.. pahalta tuntuu :/ -HP-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minäkin pelkään oman perheeni ja sukulaisteni reaktiota.. olen itse kumminkin todella nuori vailla ammattia... hävettää myöntää asia.. ja nyt tietenkin heti kaikki provosoi minua tämän takia eli ei kannata pitää lasta jne.. pahalta tuntuu :/ -HP-
Jos joku niin väittää, niin toisesta korvasta vaan ulos. Ehdit ihan hyvin hankkia ammatin lapsen jälkeenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä sitä katuisit koko ikäsi!
mä olin sun ikänen ku esikoiseni sain ja hyvin pärjäsin! zemii!
jo aloitusviestistä, että pistää hymyn huulille täällä asti. :) Onnea valtavasti raskaudesta. En ole mikään aborttihörhö, kukin tilanteensa mukaan - mutta kyllä oma tilanteesi vaikuttaisi olevan sellainen, että pienen alkushokin jälkeen asiat asettuisivat uomiinsa. Kuten aiemmin kirjoitettiin; alkushokki tulee usein, vaikka lapsi olisi toivottu ja yritetty, kyllähän se sellainen radikaalin elämänmuutos on että hetki menee sulatellessa!
Pettikö teillä ehkäisy vai kuinka vahinko kävi? Joka tapauksessa, mies on tilanteesta yhtä lailla vastuussa kuin sinäkin, eikä minusta 20-vuotias ole OLLENKAAN liian nuori kantamaan vastuunsa alkaneesta raskaudesta.
Eipä tässä oikein muuta sitten kuin onnea vielä ja luottoa tulevaisuuteen... :)
jos se kestää sen muutaman viikon. Niin se oli meilläkin, ja oltiin vuosi yritetty toden teolla lasta saada. Mutta jos mies on vastahakaan koko ajan, raskauden loppuun saakka, niin se ei tiedä hyvää.
Meillä mies oli alusta saakka yhtä innoissaan, onnellinen ja mukana raskaudessa kuin minäkin..ja hyvin pyyhkii edelleen. On hieno ja osallistuva isä ja nyt odotellaan toista lasta syntyväksi.
Minulla on kavereita, joiden miehet eivät ole raskausaikana olleet innoissaan perheenlisäyksestä. Noh, vauvan syntymän jälkeen innostuivat vuodeksi ja sitten alkoi oma elämä, harrastukset, baarit ja netti kiinnostamaan. Kaverini eivät hoitoapua mieheltään saa, saatikka muutakaan nämä miespuoleiset eivät ole innokkaita hoitamaan. Nainen on surullinen..lapsi kärsii isän puutteellisesta läsnäolosta. Ja nyt näissä perheissä taistellaan, kun nainen haluisi kuitenkin lisää lapsia, esikoiselle sisaruksen ja mies sanoo, että toista lasta ei tule..
Joka tapauksessa, tee oma päätös. Älä mieti mitä mies mieltä..ja ole valmis olemaan oman päätöksen takana. Pidä lapsi, mutta varaudu siihen, että se on ns. sinun "projektisi"..kaikki mikä sitten tapahtuukin, on positiivista ja ennalta käsitelty. Mikään ei sitten sinua enää ihmetytä, kun lapsi todella syntyy..oli miehen asenne/käytös mitä tahansa.
meillä mies oli alkuun todella shokissa. sanoikin, että ero tulee, hän ei ole valmis isäksi. alkuun mies ei halunnut puhua koko asiasta, mutta sitten noin puolivälissä alkoi hieman kiinnostumaan. huolehti että minä syön hyvin ja hieroi hartioita yms. huomaavaista.
raskauden loppuvaiheessa mies todella heräsi vauvan tuloon. hän silitteli ja jutteli mahalleni ja hankki vauvantarvikkeita hysteerisesti :).
vauvan syntymästä asti on osallistunut paljon vauvan hoitoon ja pikkuinen tuntuu olevan isän silmäterä.
tällä viestilläni halusin kertoa omasta kokemuksestani ja luoda toivoa, että ap sinun miehesikin on varmasti hyvä isä, kunhan saa hetken sulatella asiaa. miehiltä vanhemmuuteen kasvaminen vie kauemmin kuin meiltä naisilta.
Nyt on tullut vuosia jo rutkasti lisää ja olen jo toisenkin pienen äiti :)
Nuorella iällä on monta hyvää puolta tulla äidiksi, ole ylpeä itsestäsi äläkä kuuntele turhia epäilyjä. Sinä et ole liian nuori!
Tuleva isä rakastaa varmasti lastaan ihan yhtä paljon kuin sinä tulet rakastamaan. Joko sinun kanssasi suhteessa tai sitten eriksen. Sinä yksin päätät kohdussa kasvavan pienen pienen elämän kohtalosta.
paljon onnea raskaudesta, toivottavasti kaikki menee hyvin!
En ole syönyt pillereitä yli puoleen vuoteen, mieheni tietää asiasta.. eikä meillä ollut ehkäisyä ollenkaan.. Olimme molemmat sitä mieltä että vauva tulee jos on tullakseen.. mutta näyttää että mieheni ei nyt oikeen ymmärrä koko asiaa.. Ja hän on tammikuussa lähdössä inttiinkin (joska on lykännyt armeijaa koulun takia) -HP-