Lapsi 7v ei halua kokeilla soittotunteja, pitäisikö "pakottaa"?
Ekaluokkalainen poikani ei vaikuta kiinnostuneelta mistään soittimesta eikä soittotunneista. On äidin mielestä kyllä ihan musikaalinen, mutta kysyttäessä mikään soitin ei kiinnosta eikä halua soittotunneille.
Pitäisikö poika kuitenkin ilmoittaa joillekin tunneille kokeeksi (esim. puoli vuotta)? Haluaisin että poika kokeilisi kuitenkin monenlaista harrastusta, ettei suoralta kädeltä tyrmää.
Voikohan soittokipinä syttyä myöhemmin, parin kolmen vuoden sisällä, onko kokemuksia?
Kommentit (38)
mielestäni silläl varmistaisi sen, että inhoaisi soittamista loppuelämänsä.
ei missään nimessä soittotunneille väkisin, siitä kärsii kaikki.
Sen sijaan kuuntelette musiikkia yhdessä, käytte ehkä konserteissa, joissa lapset soittavat, kyllä se kipinä sieltä syttyy itsestään kun aika kypsä.
Tässä iässä (oikeastaan 6v iästä lähtien) on ollut vähän sellainen kausi, ettei mikään kiinnosta eikä mihinkään haluttaisi lähteä eikä mitään tehdä...sellainen pikkumurrosikäinen, vetelä, haluton olemus ;) t. ap
9-vuotiaana laulamisesta, kun paras kaveri lauloi kuorossa. Harjoittelivat jonkun biisin yhdessä ja nyt molemmat kuorolaisia, innokkaita sellaisia.
kuuluu yleissivistykseen, mutta uinka paljon luulet tarttuvan haluttoman 7-vuotiaan päähän? Lapsi on aika nuori vielä ja jos kiinnostusta soitonopetteluun ei ole, niin en kyllä tuossa iässä pakottaisi. Monia soittimia ei oikein tuonikäisenä vielä voi aloittaakaan (tai siis on ainakin varsin nuori aloittamaan), joten hyvin voi odotella muutaman vuoden. Jos siis ei ole tavoitteena takoa lapsesta mestaripianistia tai viulistia, noiden soitinten aloittamisen 7-vuotias on tietysti jo aika vanha... :) Itse noudattaisin jonkun aikaisemman vastaajan ohjetta: veisin lasta konsertteihin ja tutustumaan erilaisiin soittimiin. Samoin muiden harrastusten kanssa. Eihän se lapsi telkkaria katsomalla ja karkkia syömällä opi, mitä mielenkiinotisia harrastuksia olisi tarjolla. Ja ihan turha kysyä 7-vuotiaalta, että kiinnostaisiko vaikka klarinetin soitto, jos lapsella ei ole mitään käsitystä koko soittimiesta tai ylipäänsä musiikin opiskelusta. Ja kaveriporukan voima on aika iso: jos kaverit soittavat, niin kannattaa jutella heidän kanssaan ja kysyä saisiko lapsi joskus seurata vaikka kaverinsa harjoittelua tms. Jos taas kukaan tuttu ei soita, niin ei ehkä tunnu lapsestakaan houkuttelevalta.
Kohta 9-vuotias tyttö on kotona innostunut pimputtamaan pianoa ja soittaa jo monenlaista korvakuulolta.
Pianotunneille hän ei kuitenkaan halua millään. En tiedä, mitä tyttö niissä aristelee. Itselleni pianonsoittotaito on ollut erittäin mieluista asia ja hyvä pohja muullekin musiikkiharrastukselle. Kuitenkin tiedän senkin, että pakottaminen ei kannata. Minuakin pakotettiin lapsena erääseen toiseen harrastukseen, josta jäi elinikäinen kammo.
Kysymys kuuluukin: miten rohkaista ilman painostusta? Täytyykö lapsen antaa valita sataprosenttisesti, vai voiko aikuinen valita hänen puolestaan edes osittain?
Ei ole hyvä pakottaa harrastukseen, menkää sen sijaan vaikka konsertteihin tutustumaan musiikkiin.
Meidän pojat eivät halunneet tuossa iässä mitään. Uimakouluunkaan eivät olisi lähteneet, mutta kun siellä olivat pari kertaa käyneet niin jopa oli mukavaa. Sama juttu monen muun harrastuksen kanssa. Olen sitä mieltä että hyvä että monia asioita kokeiltiin, osa jäi heti mutta muutama harrastus jatkui pitkään.
Kuopus on erilainen. Hän haluaa kaikkea niin että pitää rajoittaa harrastusten määrää.
Lapset ovat erilaisia. Jotkut ovat arkoja lähtemään mihinkään ja silloin on hyvä jos vain lähdetään. Kokeillaan ja jos ei ole kivaa niin lopetateaan.
Voisitko kokeilla soittotunteja kaksi tai kolme kertaa? Sen jälkeen lapsi saisi itse päättää, jatkaako.
Eli minusta voisitte kyllä kokeilla.
Perustan tämän ihan vaan omakohtaisiin kokemuksiini. Itselleni vanhemmat antoivat aikanaan sen vaihtoehdon, että tunnit aloitetaan, jos haluan. Minua pelotti kamalasti että entä jos olenkin huono. Tunteja ei sitten aloitettu, kun pelkäsin kovasti tehdä itse tuota isoa ratkaisua. Nyt on harmittanut aika paljon, että en osaa mitään soittaa, etteivät vanhempani patistaneet yhtään enemää vaan antoivat tuollaisen ison päätöksen minulle itselleni.
Minusta siis kannattaisi kokeilla. Lapsi ei edes tiedä millaista on käydä soittotunneilla. Ei hän voi vihata sitä ennen kuin tietää. Justiinsa tuo puoli vuotta voisi olla ihan hyvä, kyllä siinä ajassa huomaa jos lapsi ei oikeasti haluakaan.
tapa aloittaa musiikkiharrastus. Lapset saavat kokeilla eri instrumentteja esim. vuoden ajan, eivät ehkä opi aivan hirmuisesti, mutta hauskaa bänditunneilla on. Oppivat muutamat riffit, muutamat perusjutskat rummuissa, bassossa jne.
Mistä sen tietää, jos se soittoinnostus vaikka alkaisi sieltä?
Helsingissä ruotsinkielisessä Sandelsin musiikkiopistossa on myös nk. musiikkikaruselli, jossa 7-8 v. lapset saavat kokeilla eri klassisia soittimia ensimmäisen syyslukukauden ajan. Soitinvalinta tehdään vasta tämän jälkeen. Lyhyeksi soittimeen tutustumiset jäävät, mutta parempi kuin ei mitään... Olisiko teidän paikkakunnallanne vastaavaa?
se, että olis hyvä harrastaa jotain, eikä maata sohvalla pelaamassa, niin aloittaisin vaikka jostain temppujumppakerhosta... Vaikka kerran viikossa.
Soittamiseen tarvitaan se kipinä ja into. Soittamisen oppimiseen on tehtävä töitä kotonakin. Jos se kaikki on yhtä pakkopullaa, niin sitä kipinää ei ehkä tule koskaan... Ihan sama kuinka musikaalinen lapsi on kyseessä.
ap:n poika ei ole edes kiinnostunut mistään soittimesta. Ymmärtäisin lievän painostuksen, jos olisi kiinnostunut vaikkapa pianosta mutta rohkeus tunteihin puuttuu.
Ilmeisesti siis ap:n tapauksessa mitään kiinnostusta mihinkään soittimeen ei ole.
Minusta voisi ainakin odottaa sen verran, että edes joku soitin herättäisi mielenkiintoa ihan oma-aloitteisesti.
Olisi kiinnostavaa tietää myös, että millä perusteella ap arvelee pojan olevan musikaalinen?
ja poika innostui ihan älyttömästi. Isoveljen kanssa pakotimme pikkuveljen ja hänkin innostui. Isompi poika sanoi myöhemmin, että luuli sn olevan tylsää eikä siksi halunnut mennä. Onneksi soittotunteja voi käydä myös vain kokeilemassa, jos ei innostuisikkaan.
soitinkaruselleja ja vaikka mitä, ei kerralla tunneille tai pyrkimään vaan pehmeää tutustuttamista, tarjoa, älä tuputa, se yleensä toimii.
Minut pakotettiin pienenä soittamaan viulua ja sen jälkeen kun lopetin, en ikinä ole viuluun koskenutkaan, enkä tule koskemaankaan. Sain viulut itselleni ja myin ne välittömästi.
Mina "pakotan" lapset harrastamaan. Ovat jotenkin arkoja ja poika varsinkin peruslaiska :) eli eivät lähde mihinkään uuten tilanteseen helpolla.
Olen samaa mielta apn kanssa että soittotaito on kyllä ihan yleissivistystä. Ja eri lajien kokeilu on hyvä että se omin juttu loytyy.
Just vein poikaa jääkiekko kouluun ja siellä sit ilmoitin tyttärelle että hänetkin on muuten ilmoitettu :O Protestoi jonkin aikaa, mutta tunnin jälkeen oli ihan innoissaan ja odottaa kovasti sinne menoa.
Itse olin vahan samanlainen, että piti potkia persuuksiin.
Ihan normaalista harrastamisesta puhumme kerta pari viikossa maksimissaan. Ei todellakaan mitään huippu-urheilija koulua. En istu piiska kädessä, että tulosta pitää tulla vaan -> tärkeintä on se kokeilu ja itsensä voittaminen.
että eivät lapset tiedä mitä musiikinopettelu tai joku laji oikeasti pitää sisällään. Siksi pitää kokeilla.
vastaan, että jonkin tason pakotus on ok. Kokeilla kannattaa aina ja jos tosiaan ei innostustusta tule niin sitten antaa kuitenkin lopettaa.
Minun äitini raahasi minua pienenä ties minne, kuoroon, kanteletunneille, uimaan, jumppaan ja pianotunneille yms. Ainut missä pakotti käymään oli pienotunnit ja vihasin sitä. Melkein 4-5v. jouduin väksin käymään kunnes kasvoin sen verran,että äitini joutui tahtooni taipumaan. Ihan kamalaa oli, ei kiinnostanut ja opettajakin sen jo tietenkin huomasi ja tajusi. Se oli molemmille todella raskasta.
Nyt kuitenkin vanhemmiten olen ollut aina kiinnostunut musiikista, tykkään laulaa ja soittaa ja olen myös omat muksuni vienyt muskariin heti 3kk iässä..soitetaan musiikkia paljon ja lauletaan yhdessä. Jotain siis noista musiikkiharrastuksista on kuitenkin jäänyt takaraivoon, vaikka en liiemmin halunnut itse niitä kamalasti tosi mielessä harrastaa.
Eli mielestäni jonkinlainen töytäisy lasta harrastamaan on hyvä asia. Lapsi ei välttämättä itse osaa vaatia tai innostu ennenkuin pääsee kokeilemaan. Mutta älä missään nimessä vuosia pakota lasta menemään harrastukseen, joka ei kiinnosta yhtään. Minä kammoksun pienonsoittoa vieläkin ja omat lapseni ei sitä peliä tule ikinä soittamaan :) ( elleivät itse innostu )
kuin katsoo tv:tä ja pelaa,niin miksi se pitäisi pakottaa just soittotunneile???
Eikö esim. joku urheiluharrastus käy???
Mun isäni on aikoinaan pakotettu soittaan pianoa 6-vuotta, mutta aikuisiällä ei ole koskenutkaan pianoon. Pahimmillaan lapsesi saa vain traumat soittamisesta!