Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus:onnellisimpia ovat lapsettomat
11.12.2010 |
parit. Jos lapsia enemmän kuin 2, onnellisuus vähenee selvästi.
Onnellisuus kasvaa kun lapset muuttaa pois kotoa.
Kommentit (64)
vaan kyse parisuhteesta.
Se rakastaminen siirtyy puolisosta lapsiin kuten täällä jo moni hehkutti kuinka lapsi tuo onnea.
Parisuhde kärsii kuten tutkimus sanoi.
Ei se onnettomuus johtunut lapsista vaan siitä että ei puolisoon kiinnitetä huomiota.
Kun lapset pois kotoa niin aikaa joutaa taas puolisolle ellei erottu sitä ennen.
Mies pikkujoulussa ja lapsi on nyt kaverinsa luona, kyllä minä lasta enemmän ikävöin nytkin vaikka ei miehessä vikaa.
Eli oliko tässä tutkimuksessa laitettu parisuhde keskiöön ja onnellisuus määritetään parisuhteen kautta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellisesti ja vapaaehtoisesti lapseton. Minulle on oltu ilkeitä ja kateellisia vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. On haukuttu laiskaksi, lapselliseksi, lastenvihaajaksi, jopa huoraksi jne. Vaikka olen aseksuaali ja naimisissa aseksuaali miehen kanssa. Ne, joilla on lapsia, ovat kotona lastensa kanssa. Paljon helpompaa ja laiskempaa elämää kuin minulla. Itselläni on työt, opiskelut, kuntoilut, kotityöt ja anoppini auttaminen. Ei paljon vapaa-aikaa jää. Ovat myös haukkuneet, että en varmaan osaa edes ruokaa laittaa, kun ei ole lapsiakaan. Vaikka laitan itselleni ja miehelleni ruokaa sekä anopilleni. Joskus vielä sanon niin pahasti kaikille, että menee välit lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Minä antaisin melkein mitä tahansa siitä että tulisin äidiksi.
surullinen lapseton
Oletko harkinnut adoptiota?
Saisit äitiysvietin tyydytettyä ilman, että olisit osallisena maapallon pilaamiseen liikakansoituksella.
Adoptio vaarallista, lapset lähes poikkeukdetta traumatisoituneet jo ennen kuin täyttävät vuoden.
Lapseton ei tiedä mitä menettää, joten onnellinen omassa kontekstissaan. Suvun jatkaminen normaalisti antaa monin verroin enemmän, kuin ottaa. Tätä suhdetta voi olla vaikea mitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Adoptio vaarallista, lapset lähes poikkeukdetta traumatisoituneet jo ennen kuin täyttävät vuoden.
Lähde?
Vai oliko kyseessä stetsonista löytynyt tiedonmurunen?
Vierailija kirjoitti:
Lapseton ei tiedä mitä menettää, joten onnellinen omassa kontekstissaan. Suvun jatkaminen normaalisti antaa monin verroin enemmän, kuin ottaa. Tätä suhdetta voi olla vaikea mitata.
Toisaalta lapsen/lapset hankkinutkaan ei tiedä mitä menettää, kun ei jättänyt lisääntymättä.
Sitäkin voi olla vaikea mitata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onnellinen parisuhteessaan vai elämässään? Olen lapseton oletettavasti juuri siksi, ettei minulla ole parisuhdetta...
Täällä yksi onnellinen lapseton pari. Elämä tuntuu niin vapaalta ja huolettomalta. Mutta toki ymmärrän jos nyt vaan haluaa lapsia, ei kuulu minulle muiden valinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen onnellisesti ja vapaaehtoisesti lapseton. Minulle on oltu ilkeitä ja kateellisia vapaaehtoisesta lapsettomuudesta. On haukuttu laiskaksi, lapselliseksi, lastenvihaajaksi, jopa huoraksi jne. Vaikka olen aseksuaali ja naimisissa aseksuaali miehen kanssa. Ne, joilla on lapsia, ovat kotona lastensa kanssa. Paljon helpompaa ja laiskempaa elämää kuin minulla. Itselläni on työt, opiskelut, kuntoilut, kotityöt ja anoppini auttaminen. Ei paljon vapaa-aikaa jää. Ovat myös haukkuneet, että en varmaan osaa edes ruokaa laittaa, kun ei ole lapsiakaan. Vaikka laitan itselleni ja miehelleni ruokaa sekä anopilleni. Joskus vielä sanon niin pahasti kaikille, että menee välit lopullisesti.
Miksi välität mitä muut sanoo ja yrität selitellä asioitasi? Minä en häpeä myöntää että kyllä, elämäni on vaivatonta ja joo, kyllä silti jopa sekstailen mieheni kanssa, vaikkei halutakaan lapsia. Enkä olekaan mikään hyvä kokki, ei edes kiinnosta. Jos jollakin on minun elämästästäni ongelma, niin se on sitten hänen ongelmansa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseton ei tiedä mitä menettää, joten onnellinen omassa kontekstissaan. Suvun jatkaminen normaalisti antaa monin verroin enemmän, kuin ottaa. Tätä suhdetta voi olla vaikea mitata.
Minäkin ymmärrän ihmisiä, jotka haluavat lapsia, joten toivoisin ymmärrystä myös toiseen suuntaan. Usko pois, kaikki ei ihan oikeasti koskaan halua!
Lähde tutkimukseen?
Kuka sen tehnyt ja missä maassa.
Täyttä provoilua.
Ei totuuden häivääkään, tehty nimenomaan trollaukseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähde tutkimukseen?
Kuka sen tehnyt ja missä maassa.
Täyttä provoilua.
Ei totuuden häivääkään, tehty nimenomaan trollaukseksi.
Eli jos ei ole tarjota linkkiä tutkimukseen, on automaattisesti väärässä? Kova usko "tieteeseen" kyllä joillakuilla.
Tutkimuksen voi tehdä kuka vain ja aina löytyy muutama asiantuntija, jotka rahaa vastaan ovat samaa mieltä.
Juuri tuollaisella näsäviisastelulla esim. Trumpilta vietiin kaikki mahdollisuudet saada mitään hyvää aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähde tutkimukseen?
Kuka sen tehnyt ja missä maassa.
Täyttä provoilua.
Ei totuuden häivääkään, tehty nimenomaan trollaukseksi.
Eli jos ei ole tarjota linkkiä tutkimukseen, on automaattisesti väärässä? Kova usko "tieteeseen" kyllä joillakuilla.
Tutkimuksen voi tehdä kuka vain ja aina löytyy muutama asiantuntija, jotka rahaa vastaan ovat samaa mieltä.
Juuri tuollaisella näsäviisastelulla esim. Trumpilta vietiin kaikki mahdollisuudet saada mitään hyvää aikaan.
Tuollaiset ihmiset nimenomaan ovat vaarallisia, jotka yrittävät horjuttaa uskoa tieteeseen ja levittävät omia satujaan tosina.
Vierailija kirjoitti:
Siinä oli samoja tuloksia saatu niin Suomesta, Jenkeistä kuin muualtakin. Perustelivat sitä sillä, että vaikka lapsen tuoma onni painaa vaakakupissa enemmän, lapset aiheuttavat huomattavan paljon arjen epäonnea. Sen suurin aiheuttaja oli omasta vapaudesta ja riippumattomuudesta luopuminen. Tästä kärsivät varsinkin myöhemmin lapsensa saavat.
Esim. 20v. äiti ei ole tottunut taloudelliseen ja henkiseen itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen samalla tavalla kuin 30v. Jolloin 30v luopuu enemmästä ja totuttelu vie enemmän.
Onnellisimpia oli vissiin alle 30v lapsettomat.
Mä oon oikeesti miettinyt tätä paljon. Koska tidostan kyllä, että nyt valmistuneena, velattomana ja lapsettomana lienen rikkaampi ja vapaampi kuin koskaan tulevaisuudessa.
Ja kun tästä onnellisuudesta puhutaan, niin siinä siis tarkoitettiin ennen kaikkea onnellisuutta parisuhteeseen, joka siinä kärsi. Haluanko/uskallanko pilata tämän onnen?
Minä tulin äidiksi 40+. Oli yliopistokoulutusta, uraa, matkailua, biletystä, elämänkokemuksia ja rahaa yllin kyllin. Sitäkään ei jaksa koko elämäänsä. Ihana on illalla hakea onnellinen pikkulapsi päiväkodista kun se juoksee vastaan heti kun näkee onnellisenä äidistään.
Mun elämä olisi aika tylsää ilman lasta?
Vuosien varrella kaverit kadonneet, viinakaan ei oikein maistu ja töiden jälkeen tulisi varmaan maattua sohvalla.
Nyt on askaretta pojan kanssa, krossipyöriä, mopoja, kalassa käydään, talvella kaukalolla luistelemassa, laskettelua ym.
Ikää kun tulee lisää ollaan harkittu cartingia ja sitten rallia nuorten luokkaan.
Nuortenluokan ralliauton teko ei olisi kauhean kallista.
Tuli tehtyä lapset alle kolmekymppisenä. Hyvä niin. Nyt vanhempana tuntuu siltä, että muksut oli parasta, mitä olen saanut aikaan. En nyt tiedä kuinka onnellinen olen, mutta ilman jälkikasvuani olisin onnettomampi.
Vierailija kirjoitti:
leimata huuhaaksi, jos itse on eri mieltä.. :D Luin koko tutkimuksen, tutkimusmenetelmät ja hypoteesit olivat ihan järkeviä.
Minusta on aina sydäntä lämmittävää kuulla, kun joku äiti ihan vilpittömästi kertoo, että lapset ovat rikastuttaneet hänen elämäänsä. Miten voisi olla lämmittämättä; olenhan itsekin jonkun lapsi. Monesti nämä keskustelut vain menevät turhaan jankkaamiseksi lapsettomien ja lapsellisten välillä; kuten kaikki tietävät, niin molemmissa elämissä on puolensa.
Itse olen hyvin lapsirakas, mutta en halua omaa lasta. Haluan säilyttää vapauteni, haluan olla riippumaton, haluan matkustella miehen kanssa paljon ja tarvittaessa vain hypätä koneeseen. Elämme melkoisen impulsiivista elämää, ja tämä ei olisi lasten kanssa mahdollista, koska jotain suunnitelmallisuutta olisi sitten elämässä kuitenkin oltava.. En koe, että elämäni on tylsempää ilman lapsia, päinvastoin. Mutta kaipa meillä kaikilla on erilaiset lähtökohdat, että ymmärrän hyvin senkin, jos lapset jonkun elämään ovat piristys.
Luuletko että vauva-aika on ikuista?
Vauvan kanssa voi matkustaa, myös pikkulapsen ja isommankin lapsen kanssa.
Jo teininä lapsi ei haluakaan matkoille enää.
No aika moni asia on jälkikäteen muistellessa erilaista kuin kokemishetkellä: nyt minustakin tuntuu, että ei se synnytys niin paljoa sattunut (vaikka oli oikeasti helvettiä) eikä se valvominen nyt niin kauheaa ollut (vaikka törmäilin ovenkarmeihin ja itkeä vollotin päiväkausia). Kyllä minullekin anoppi hokee että olisi tehnyt paaaaaljon lapsia jos nyt saisi valita, mutta sukulaisilta olen kuullut että oli hermoromahduksen partaalla jo kahden kanssa. Kuten itsekin sanoit, aika kultaa muistot.
Kannattaa muistaa, että pienten lasten vanhemmat eroavat USEIN. Jos elämä on niin ihanaa ja rikasta ja rakkaudentäyteistä, kuka helkutti on niin hullu että lähtee siitä autuudesta kävelemään?