Miltä tuntuu olla itseään nuoremman esimiehen alainen?

hä

asetelmaa edes synny.



Tässä juuri töissä pohdittiin että kuinka moni esimies tekee lomamatkoja yhden alaisensa kanssa, käy konsertissa toisen kanssa. Me ollaan kaikki samaa joukkuetta ja jokaisella on oma tehtävänsä.



Fiksut aikuiset jotka kantavat vastuunsa eivät tarvitse tuollaista auktoritääristä esimiestä.

Hyvä esimiestehtävän hoitaminen ei katso ikää.

ihan kuten siihenkin, että esim. lääkäriin mennessään lääkäri on itseään nuorempi yms.

mutta kylläkin on ollut itseni ikäisiä. Nykyinen esimieheni on vuoden vanhempi ja hänellä on sama koulutus. Pidän häntä erittäin hyvänä esimiehenä - suhteemme on kaverillinen mutta silti ehdottomasti niin että hän on pomo ja minä alainen. Jos olemme eri mieltä jostain asiasta niin keskustelemme siitä rakentavaan ja tasa-arvoiseen sävyyn, mutta ellei yhteistä näkemystä synny niin hän ilman muuta päättää miten asiassa lopulta toimitaan. Samoin minulla on täysin oikeus odottaa häneltä "esimiespalveluja": aikaa, apua ja osallistumista, toisin kuin kollegoiltani joilla ei ole minua kohtaan mitään velvollisuuksia.



Ikäkysymys ei ole koskaan ollut välillämme olennainen. Esimieheni oli alle 30-vuotiaana jo toimitusjohtaja, joten hänellä on vankka kokemus johtamisesta, toisin kuin minulla. Ei auktoriteettiongelmaa.



Minulla on sen sijaan kyllä ollut auktoriteettiongelmia sellaisen esimiehen kanssa, joka on minua selvästi vanhempi mutta minun nähdäkseni vähempään pystyvä.

On jotenkin tosi kummallista olla itseään paljon nuoremman lääkärin puheilla, musta tuntuu silloin melkein kuin oltaisiin kaikki lapsia jotka esittävät näytelmää siitä miten aikuiset tekevät työtään...

Eihän sille mitään voi, mutta tuntuu silti tosi oudolta.

ihan kuten siihenkin, että esim. lääkäriin mennessään lääkäri on itseään nuorempi yms.

Kaikki lähiesimiehet ovat olleet fiksuja ja osanneet myös kuunnella kokeneempaa. Miestutuilla on ollut enemmän onglemia, koska nuoret DI-kollit ovat tulleet suoraan koulusta esimieheksi ja käyttäytyneet kuin maailmanvaltiaat...kun nillä parilla esimies/johtamiskursssilla ei oikeasti tule hyväksi esimieheksi...ainoastaan ajalla ja kokemuksella..

sitten pomoni oli 5 vuotta nuorempi - meistä tuli lopulta pari:D Nykyiset pomoni ovat 2v ja 6v nuorempia mutta miehet vanhenee nopeammin joten tuskin sitä kukaan ihmettelee. Eri asia jos nyt tulisi joku parikymppinen pomottamaan, ei ihan onnistuisi

Mulla on esimies jolla on vähemman ikää kuin itselläni työkokemusta.



Turhaahan siinä tilanteessa on alkaa mitään kättä vääntämään. Hän hyväksyy ylivoimaisen ammatitaitoni ja kunnioittaa sitä, kun taas minun tulee olla avoin uusille ideoille, toimitatavoille ja haasteille.

Jopa uusi suuri pomo on pari vuotta nuorempi, entinen ammattiliittoaktiivi kaveri:-). Lähin esimieheni oli 28 v kun valittiin virkaansa joku vuosi sitten. Kiitteli mua kerran siitä, ettei mulla näytä olevan ongelmia sen suhteen, että määräyksiä antaa nuorempi. Niin kauan kun pomo tekee työnsö hyvin ja kantaa asemansnsa tuomat vasttut, niin iällä ei ole merkitystä. Ryhmänvetäjäkin meillä on nuori, en haluaisi sen hommia. Siis osaamme samat hommat ja tuuraankin häntä joskus. Onneksi mun ei tarvitse vastata kehittämisestä, siis sen teknisestä puolesta ja etsiä ongelmaratkaisuja. Arvostan hänen tietotaitoaan ja vastuunkantoaan.

ja meillä on samantasoinen koulutus, työkokemuksenkin määrä on aika sama.



Ei mua mitenkään haittaa, että esimies on mua nuorempi. En mä kyllä häntä minään "auktoriteettina" pidä (vähän vanhanaikainen ajattelutapa ap:lla)....me jutellaan asioista ja mä saan vaikuttaa ratkaisuihin. Voin sanoa, jos olen jostain eri mieltä.



Esimies vastaa kokonaisuudesta ja hänellä on työnjohtovastuu ja -oikeus.