Ei olisi pitänyt ikinä päästää miestä vanhempainvapaalle!
Joulusiivoja pitäisi tehdä, mutta kaikki aika menee päivän sotkujen siivoamiseen. Paikka on niin kuin mikäkin läävä: puuronjämät tiskialtaassa, vaatteet pitkin lattiaa, kaikkien kengät suoraan oven edessä jne. En tajua, mitä tuo koko päivän täällä tekee, kun ei kuulemma ehdi laittaa ruokaa eikä mitään muutakaan. Lapsia edes ei vahdi kunnolla. Toivottavasti mitään ei satu näitten viimeisten päivien aikana...
Eilen eivät olleet ehtineet edes kauppaan, kun vauva oli oksentanut aamulla! Siis herttinen aika, miten siinä voi tuntitolkulla mennä? Lapsi oksentaa, sille vaihdetaan vaatteet ja siivotaan muut jäljet. Aikaa menee normaalisti korkeintaan vartti ja sen jälkeen ehtii hyvin kauppaan. Ja tosiaan muutamaa perunaakaan ei ehdi keittää, vaan syöttää lapselle purkkiruokaa ja vetää itse vaan leipää ja makkaraa. Tästä seuraa tietenkin se, että minullekaan ei ole mitään ruokaa, kun tulen töistä. :(
Hermot menee justiinsa! Onneksi on enää kymmenen työpäivää ja sitten on vaihto taas...
Meillä mies on myös sitä mieltä että makailen vaan kaiket päivät lasten kanssa lattialla ja leikin legoilla :D Että mulla on leppoisat oltavat ja hän rasittaa itsensä puhki työssä jossa istutaan melkein kokoajan, kerkiää netissä surffailla, nukahta melkein tuoliin hommia odottaessa jne.
nkä yhtään ihmettele että ajattelee kotona olemisesta niin, koska aina kun itse olen poissa ja mies hoitaa lapsia, on se ollut juurikin tuota lattialla makoilemista ja piirrettyjen katsomista.
Ihan pakko on ollut lähteä siihen, että kerron miehelle mitä olen päivän aikana tehnyt. Hän kun ei voi mitenkään tietää että olen esim pessyt, silittänyt ja kaappiin viikannut neljä koneellista vaatteita. Kun ei koskaan sitä pyykkikoria edes nää, heittää vaan aukosta pyykit sinne.
Mitä jos olisitte sopineet alun alkaenkin, että mikä on työnjako? Jos mies olisi silloin jo tajunnut ettei pysty siihen.