Perhekeskeisyys

"mutta se että ketään ei koksaan voi tavata sen takia kun on pakko olla vain ja ainoastaan perheen kesken."

mutta oletan että puhut perheistä, joissa lapset ovat tarhassa ja vanhemmat töissä 8h.



Lapset ovat työn ja tarhan takia poissa kotoa noin 10 tuntia. Kun lasten valveillaoloaika kuluu tarhassa oloon, aamiaiseen, iltaruokaan, iltapesuihin ja nukkumaanmenoon, ei vapaata lasten kanssa (heidän hereillä ollessaan) taida jäädä tuntiakaan päivässä.



Viisi tuntia maanantaista perjantaihin- välillä on aika vähän perheelle. Minusta siitä ei voi moittia.



Viikonloppuisin sitten kun on mahdollisuus käydä porukalla vaikka uimahallissa, pulkkamäessä tai ulkoilla yhdessä, niin kummasti se aikuisen mieli vetää sinne lastensa pariin tekemään jotain mukavaa yhdessä.

Ja siitä viikonlopusta menee vielä toinen päivä perushuoltoon: kaupassa käynti, siivous, pyykkihuolto.

Minulla ainakin sosiaalinen elämä väheni huomattavan paljon, kun me molemmat vanhemmat palasimme työelämään. Työ ja arjen pyöritys vie kaikki mehut niin hyvin, että se yksi päivä viikossa, jolloin voi vain levätä, on ihana viettää kotona perheen kanssa.

Kun jompikumpi vanhempi oli kotona, yhtä sun toista pystyi hoitamaan lastenhoidon ohella, ja näkemään kavereitakin. Nyt kun yrittää nähdä kauempana (>5 km) asuvia, myös työssäkäyviä lapsiperheitä, niin se ottaa useamman viikon suunnittelun. Arki-iltaisin kun ei millään ehdi.

mutta oletan että puhut perheistä, joissa lapset ovat tarhassa ja vanhemmat töissä 8h.

Lapset ovat työn ja tarhan takia poissa kotoa noin 10 tuntia. Kun lasten valveillaoloaika kuluu tarhassa oloon, aamiaiseen, iltaruokaan, iltapesuihin ja nukkumaanmenoon, ei vapaata lasten kanssa (heidän hereillä ollessaan) taida jäädä tuntiakaan päivässä.

Viisi tuntia maanantaista perjantaihin- välillä on aika vähän perheelle. Minusta siitä ei voi moittia.

Viikonloppuisin sitten kun on mahdollisuus käydä porukalla vaikka uimahallissa, pulkkamäessä tai ulkoilla yhdessä, niin kummasti se aikuisen mieli vetää sinne lastensa pariin tekemään jotain mukavaa yhdessä.

ne jotka haluavat tavata jatkuvasti ystäviään, tehköön niin.

Mä tapailen harvakseltaan parasta ystävääni, hänellä omat juttunsa töinensä ja talon rakentamisen kanssa.

Silti olemme parhaat ystävät toiselle pitkän ajan takaa ja aina autetaan niin hyvässä kuin hädäddäkin toista.

Myönnän, olen perhekeskeinen ja oma on valintani.

Jos aikaa jää ylimääräistä niin ihan ensimmäiseksi haluan sen viettää perheeni kanssa.



Tätä ei vaan kaikki tunnu ymmärtävän, mut mitä väliä.

Kun sitä ihan tosissaan tahtois viettä joskus aikaa ihan vain perheen kesken, mutta ikinä ei ole mahdollisuutta, kun kaikki repivät meitä kilpaa joka saatanan ilmansuuntaan.



Että se siitä. Älä saatana tule mulle valittamaan, jos joskus jonkun menon perun siksi, kun tahdon olla perheen kanssa keskenään. Johtuu ehkä siitä, että ei olla taas vietetty rauhassa aikaa yhdessä kolmeen kuukauteen! Nyt tää aloitus sai kyllä höyryn nouseen korvista ulos.

yhteisen ajan lasten kanssa, mieheni ylityöt ja työmatkat, harrastukset, oman työni, ystävät, mummot, kummit, sisarukset, kodinhoidon jne jne..



Yritin tehdä kaikkeni että kaikki olisi tyytyväisiä. Kolmenkympin ylitettyäni vedin jarruhanaa täysillä kiinni. Tein mitä pystyin ja jos joku jaksoi vain jatkaa v*uilua siitä kuinka olen vain perheen kesken ja kuinka voinkaan olla nykyään niiiiin tylsä, niin annoin sen valua käsittelemättömänä toisesta korvasta ulos.



Ne jotka elämääni eniten kritisoivat olivat joko lapsettomia, niillä oli suht suppea ystäväpiiri tai muuten hyvin erilainen elämäntilanne.

Kun sitä ihan tosissaan tahtois viettä joskus aikaa ihan vain perheen kesken, mutta ikinä ei ole mahdollisuutta, kun kaikki repivät meitä kilpaa joka saatanan ilmansuuntaan.

Että se siitä. Älä saatana tule mulle valittamaan, jos joskus jonkun menon perun siksi, kun tahdon olla perheen kanssa keskenään. Johtuu ehkä siitä, että ei olla taas vietetty rauhassa aikaa yhdessä kolmeen kuukauteen! Nyt tää aloitus sai kyllä höyryn nouseen korvista ulos.

se vaan on siitä kysymys että te järjestätte yhteistä aikaa.

ja aina sanon ei ja ei ja vielä kerran ei.

Meillä remontoidaan, lapsella terapiat, omat harrastukset ym. ym. lisäksi kodinhoito ruuanlaittoineen ja vielä pitäisi ruokakaupassakin käydä ja levätä jossakin vaiheessa.



Kaapit pursuaa tavaraa, kaikki on sekaisin ja vielä pitäisi ystäviäkin huomioida.

ONNEKSI meillä ystävät vierailevat harvoin ja saamme olla vain oman perheen kesken. Aika nimittäin on tiukalla.



Toista se on niillä ketkä asuvat kerros tai rivareissa missä ei edes lumia tarvitse kolata tai nurmikkoa ajella.

Ei ole toisin sanoen mitään ylimääräistä pyykinpesun ja ruuanlaiton lisäksi.



Tälläiset ihmiset ovat piina ainakin meille, soittavat tai tulevat kylään juuri yhteisen ruokahetkemme aikana tai juuri silloin kun meillä on edes pienen pieni hetki hengähtää.



Niin silloin nämä itsekeskeiset ihmiset häiritsevät juuri meidän perhekeskeisten kiireistä arkea!



Ja huom.minulla on ystäviä todella hyviä mutta ovat samoilla linjoilla tässä asiassa. He ovatkin myös perhekeskeisiä ihania ihmisiä.

toiset tykää toisesta ja toiset toisesta,miks



pitäis kaikkien samanlaisia olla. ei ymmärrä....



ei sen puoleen, mäkin oon perheeni kanssa aina ensisijaisesti ja nykyään harvoin ystävien kanssa. Ei ne ystävät mulla ole ainakaan mihinkään kadonneet.



Ja en tod tykkää, että soittelevat tai tunkevat ruokailuaikana meille. Eivät sitä tee kun tietävät tasan tarkkaan meidän päivärytmit ja vauva arjen.



onko ap:lla tekemisen puutetta kun ei kunnioita toisten perhekeskeisyyttä? Vaiko muuten vaan pakollinen tarve hakea oman perheen ulkopuolelta juttukaveria?

ketkä soittelee joka päivä jollekin maratoonipuheluita, eikä huomioi toisten elämänkuvioita, lisäksi ap työntyy kylään vaikka ystävällä ei olisi aikaakaan.

Silloinkin viipyy koko päivän ihan kiusaksi. Ap:lla ei ole kovin paljon tekemistä, siksi käyttäytyy niin. Lisäksi tyypillisesti tämän tyypin mammat ovat vielä niitä "tietotoimistojakin". Tietävät kaiken ja kaikista kaiken.



Tälläinen on ap.

Ja ihan siksi, että olemme mieheni kanssa saaneet kaksi ihanaa lasta ja haluamme viettää heidän kanssaan vapaa-aikamme. Molemmilla on antoisa työ, jossa tapaamme paljon erilaisia ihmisiä, joten vapaa-ajalla ei ole tarve tapailla muita kuin omia perheenjäseniä. Tosin tapaamme usein myös siskojamme ja vanhempiamme, mutta heitä voikin tavata lasten kanssa. Ja ystäviäni tapaan, mutta jos en voi ottaa lapsiani mukaan, niin sitten ollaan tapaamatta. Pari kertaa vuodessa riittää kun pääsen parhaimman ystäväni kanssa ihan kahden istumaan iltaa. Molemmat perheellisiä, joten tavataan mieluummin lasten kera.

Kyllä se aika vielä tulee, kun voi mennä vapaammin. Mutta nyt on perhe etusijalla....

En jaksa tavata juuri ketään. Mulla on hyvä työkaveri, jonka kanssa voin jakaa paljon omia asioitani, yksi kiva kaveri, jonka kanssa käyn kerran viikossa harrastamassa. Yksi ihan bestis, jonka kanssa ollaan tunnettu 7-vuotiaasta asti, tavataan vain kerran tai kaksi vuodessa. Kirjotiellaan sähköposteja.