Olen tajunnut että joillekin perheille

Itse vietän vapaa-aikani mieluummin muualla kuin ostoskeskuksissa.

"Tadaa, olen vihdoinkin ymmärtänyt, en olekaan mikään nolla"!

kauppaan meno on jonkinlainen "tapahtuma". Sinne pukeudutaan erilailla ja siellä vietetään tunteja.

Itse olen asunut suuren kauppakeskuksen vieressä vuosikausia ja se on lähikauppani jonne ei mennä asumaan eikä syömään paitsi lounaalle töistä.

"Tadaa, olen vihdoinkin ymmärtänyt, en olekaan mikään nolla"!

juuri näin, hyvä, että vihdoin oivalsi tämän :)

"Tadaa, olen vihdoinkin ymmärtänyt, en olekaan mikään nolla"!

Tuollainen käytös on minulle yhtä vierasta kuin että makaisin lomallani auringossa päivätolkulla.

Toteutan hedonismiani erilailla .)

kauppaan meno on jonkinlainen "tapahtuma". Sinne pukeudutaan erilailla ja siellä vietetään tunteja.

Itse olen asunut suuren kauppakeskuksen vieressä vuosikausia ja se on lähikauppani jonne ei mennä asumaan eikä syömään paitsi lounaalle töistä.

Tosin se erilailla pukeutuminen on aika pakko, kun olen kotiäiti ja normisti mulla on toppahousut ulkona ja trikoot ja toppi sisällä - ei niissä voi ostoskeskukseen mennä :D.

ja mielellään käyn sitten useammassa kaupassa kun sinne vääntäydyn ja jos 2v on mukana niin usein tarvitaan joku pieni ruokailu myös.

tosiaan on ihmisiä, jotka tekevät asioita eri tavalla kuin sinä! Kuinka pienissä ympyröissä oletkaan elänyt tähän saakka

jos käy perheineen ostoskeskuksessa=ei ole muuta elämää kuin shoppailu.



Ah tätä av-mammojen mutkat suoriksi logiikkaa : D

Meillä ainakin koko perheellä kauppaan meno on "taphtuma". Harvoin päästään minnekkään kaikki yhdessä mun ja miehen vuorotöiden takia. Normaalisti kaupassa käy se joka on hereillä/kotona siihen aikaan kun kaupat ovat auki.



Sitten kun sen 1-2x kuukaudessa osuu vapaat samaan aikaan käydään yleensä jossain isommassa ostoskeskuksessa prismassa/cittarissa ruokaostoksilla, ja saatetaan muutenkin shoppailla, koko perheen voimin. Samalla sitten käydään yleensä jossain ulkona syömässä (rosso yms.).



Toki emme koko päivää ostoskeskuksessa vietä, vaan osan päivästä ulkoilemme/olemme kotona rauhassa/touhuilemme muuta yhdessä. Koko perhe meillä kuitenkin tykkää yhdessä ostoksillä käymisestä ja syömään menemisestä joten sekin kuuluu vapaapäivän ohjelmaan. :)

Sekä aloitus että tämä alla oleva kommentti kertoo, että ollaan jotenkin tällaisten ihmisten yläpuolella. Kauppakeskuksessa lorvimista ja rannalla makoilua pidetään junttien puuhana ja ap haluaa nousta junttien yläpuolelle ilmoittamalla, että "vihdoinkin ymmärsin...". Sori vaan, mutta ei se tee sinusta sen parempaa ihmistä.

Tuollainen käytös on minulle yhtä vierasta kuin että makaisin lomallani auringossa päivätolkulla.

Toteutan hedonismiani erilailla .)

Olen yrittäjä ja teen täällä hevon kuusessa pitkiä päiviä. Lapset mellastaa pihassa räkä poskella kurahaalareissaan.



Kun päätämme lähteä kaupoille, niin yleensä sinne haluaa mukaan koko pesue, näkeehän siellä usein tuttuja ja yleensäkin ihmisiä. Kaikki kun eivät asu siinä sun ostarighettossasi.



Kun lähdemme kauppaan niin tosiaan lapset eivät lähde sinne haalareissaan, koska kun ostaa monen päivän ruoat, menee siihen vähän enemmän aikaa kun siihen, että kävisi vain pikaisesti ostamassa sen roiskeläppänsä.. Siksi on kiva laittaa siistimmät vaatteetkin.



Ja joo, retki kestää tovin, niin yleensä syödäänkin jotain ravintolassa ja lapset leikkii puuhanurkassansa.



Päivittele sä siinä ihan rauhassa. Ihmisiä ON erilaisia, eri elämäntilanteita jne..

ap haluaa nousta junttien yläpuolelle ilmoittamalla, että "vihdoinkin ymmärsin...". Sori vaan, mutta ei se tee sinusta sen parempaa ihmistä.

Ties miten kauan on asiaa pohtinut. Siis vähän hitaat hoksottimet :).

ap haluaa nousta junttien yläpuolelle ilmoittamalla, että "vihdoinkin ymmärsin...". Sori vaan, mutta ei se tee sinusta sen parempaa ihmistä.

Ties miten kauan on asiaa pohtinut. Siis vähän hitaat hoksottimet :).

Asuttiin pienessä maalaispitäjässä ja n. kerran kuussa käytiin sitten "isossa kaupungissa", ei siis todmikään iso, mutta oli pikaruokapaikkoja ja vaatekauppoja. Noi reissut oli ihan tajuttoman odotettuja, vaatteet oli ne paremmat (ei toki mitään ylipukeutumista, ei meillä maalla ollut mitään hieno-hienoja vaatteita).

Muutama vuosi sitten asuin itse isossa kaupungissa ison kauppakeskuksen naapurissa ja hommasta katosi se hohto ihan kokonaan. Nyt taas maalaistunut ja välillä tulee tarve "lähteä kaupunkiin", kun se on erikoisjuttu. :) Suhteellista, suhteellista siis.

Väitän, että jos vaihtoehtoina on esim. hauska ulkoilupäivä koko perheen kesken tai ostoskärryn perässä kulkeminen kauppakeskuksen hirveässä metelissä ja ihmispaljoudessa, yksikään _normaali_ lapsi ei valitse kauppakeskusta. Tietysti apaattisiksi oppineet ja palkinnoilla hiljaisiksi lahjotut lapset ovat eri asia.

maalla asuva lapsiperhe käy kolme, neljä kertaa vuodessa kauppakeskuksessa pyörimässä. Lapsiparat!! Tosin viis siitä, että siellä normiarjessa hiihtolatukin löytyy meiltä omasta pihasta ;-)

Minä ihan oikeasti säälin näiden perheiden lapsia. Väitän, että jos vaihtoehtoina on esim. hauska ulkoilupäivä koko perheen kesken tai ostoskärryn perässä kulkeminen kauppakeskuksen hirveässä metelissä ja ihmispaljoudessa, yksikään _normaali_ lapsi ei valitse kauppakeskusta. Tietysti apaattisiksi oppineet ja palkinnoilla hiljaisiksi lahjotut lapset ovat eri asia.

Meidänkin lapset joutuvat kauppakeskukseen vähintään 2 kertaa vuodessa. Ja liatetaan takit päälle eikä haalaria ettei tule niin kuuma. Kyllä saavat tästä ikuiset traumat!

Väitän, että jos vaihtoehtoina on esim. hauska ulkoilupäivä koko perheen kesken tai ostoskärryn perässä kulkeminen kauppakeskuksen hirveässä metelissä ja ihmispaljoudessa, yksikään _normaali_ lapsi ei valitse kauppakeskusta. Tietysti apaattisiksi oppineet ja palkinnoilla hiljaisiksi lahjotut lapset ovat eri asia.

Väitän, että jos vaihtoehtoina on esim. hauska ulkoilupäivä koko perheen kesken tai ostoskärryn perässä kulkeminen kauppakeskuksen hirveässä metelissä ja ihmispaljoudessa, yksikään _normaali_ lapsi ei valitse kauppakeskusta. Tietysti apaattisiksi oppineet ja palkinnoilla hiljaisiksi lahjotut lapset ovat eri asia.

Hyvä että joku säälii niitä meidän pikku pirpanoita jotka viemme pari kertaa kuussa ostoskeskukseen. Eihän lapsista voi mitenkään olla kivaa käydä vanhempien kanssa yhdessä ruokakaupassa, vaikka kuinka saisivat vaikuttaa siiheen mitä ostetaan, työntää omia kärryjä ja ostaa sen oman karkkipussin illaksi.

Ihan kamalaahan sekin nyt on että viemme lapset näillä reissuilla ulos syömään. Pizza on varamsti pahaa ja leikkinurkallinen ravintola ihan kamala paikka... Joskus ihan niin kamala että ei haluta poiskaan lähteä. Saati sitten se että saattaa saada jäätelöä jälkkäriksi, tai päästä viereiseen kahvilaan valitsemaan oman leivoksen.

Varmaan sekin säälittää että saatamme lapset muutmaan vaatelikkeeseenkin viedä, ihan sen mukaan jaksavatko olla mukana vai ei. Jos eivät jaksa pääsevät isän/äidin kanssa esim. mäkkäriin kahville ja leikkipaikkaan kiipeilemään... Hirvittävää! :D

Niin ja meillä koko perheen yhteiset ulkoilut on ihan osa normaalia elämää ja tapahtuvat usemman kerran viikossa. Eivät mitään harvoin tapahtuvaa luksusta. :)

Tavallisesti olen päivät kotona lapsen kanssa. Käytössä on vain yksi auto, jolla mies ajaa työmatkat. Julkisilla ei oikein pääse kulkemaan. Joskus lähdetään lapsen kanssa lähikaupunkiin humputtelemaan koko päiväksi. Aamulla viedään ensin iskä töihin, sitten hoidetaan asioita ja kauppareissu ja illansuussa haetaan iskä töistä. Kun pitää saada koko päivä kulumaan liikenteessä, on helppoa mennä jonnekin isompaan kauppaan tai ostoskeskukseen. Välillä käydään syömässä ja välipalalla, alle vuoden vanha kun tarvii suht usein ruokaa. Kaupassakin käydään pitkän kaavan mukaan, kokoilen kotona kauppalistan erikseen näille reissuille. Lähikaupasta haetaa vain pikaisesti perusruokatarvikkeita, noilla reissuilla sitten ostetaan pesuaineet, kosmetiikka, kodin tarvikkeet, vaatteet lapselle ja joskus aikuisillekin jne. jne. Joskus mielessä on käynyt, että mitäköhän noi kahvionpitäjät ajattelee, kun mennään jo toista (tai joskus peräti kolmatta!) kertaa saman päivän aikana asiakkaaksi, mutta se on heidän murheensa. Lapsikin tykkää kahvitella rauhassa, saa vähän jotakin keksinkulmaa ja voi katsella vilinää ja ehkä seurustella jonkun jutulle tulevan eläkeläismummun kanssa.

Asuttiin pienessä maalaispitäjässä ja n. kerran kuussa käytiin sitten "isossa kaupungissa", ei siis todmikään iso, mutta oli pikaruokapaikkoja ja vaatekauppoja. Noi reissut oli ihan tajuttoman odotettuja, vaatteet oli ne paremmat (ei toki mitään ylipukeutumista, ei meillä maalla ollut mitään hieno-hienoja vaatteita).

Muutama vuosi sitten asuin itse isossa kaupungissa ison kauppakeskuksen naapurissa ja hommasta katosi se hohto ihan kokonaan. Nyt taas maalaistunut ja välillä tulee tarve "lähteä kaupunkiin", kun se on erikoisjuttu. :) Suhteellista, suhteellista siis.

se nyt ihan ymmärrettävää, jos ei asu siinä kaupan vieressä, niin ei siellä normaalit ihmiset joka päivä erikseen viitsi lähteä käymään ja hoitaa yhtä asiaa kerrallaan. Jos pitää käydä kymmenessä kaupassa, apteekisssa ym. ja laiskuuttaan syökin siellä kauppakeskuksessa, niin meneehän siihen aikaa useampi tunti. Fiksumpi pukee kyllä eri vaatteet talvella ulkoiluun ja kaupoissa kiertelyyn, en viitsisi toppatakissa hikoilla kauppoja kierrellessä.

Onneksi me kuitenkin asutaan pääkaupunkiseudulla ja on useampia kauppakeskuksia lähialueella, ei tarvitse "keskittää" ostoksilla käymistä ja syödäänkin mieluiten muualla kuin ketjuravintoloissa.