Loukkaantuisitteko te?

pyöritettäväksi meinasin joutua ensimmäisen lapseni kanssa. Onneksi tajusin pistää välit kokonaan poikki.

paikkansa. Siinä loukkaantuisi jos loukkaantuisi, ei kuuluis mulle. Tarpeeks jos häiriköisi niin saisi porttikiellon.

Antaisin hänen häärätä asioissa joilla ei ole niin väliä kuten joulukalenteri. Miksei niitä voisi olla useampaa? En loukkaantuisi enkä loukkaisi häntä vaan olisin vain käyttämättä hammaskeijurasioita yms.

vaan kolmen lapsen kaikki tietävä mehiläiskuningatar joka puhui kovaan ääneen päälle tietäen kaiken aina paremmin ja joka halusi aina hankkia juuri "sen tietyn" tärkeimmän ja suurimman milloin minkäkin.



Otin neuvot vastaan ja sovelsin omiini. Hänen tuomat jutut otin kiitellen vastaan ja laitoin käyttöön jos itse parhaaksi niin katsoin.



Mutta sitten alkoi tulla raja vastaan kun alkoi kovaan ääneen mollata tapaani tehdä ruokaa ym muita tekemiäni juttuja. Aina jaksoi naureskella että "voi voi sä et tiedäkään miten liemessä vielä olet tuon lapsesi kanssa kun se on uhmassa/ menee kouluun/ on teini.." No eipä ole tullut ongelmia, toisin kuin itsellään lastensa kanssa. Mutta mun ei tulisi mieleenikään mennä siitä hänelle päätäni aukomaan.



Pidän häneen välimatkaa ja odotan kauhulla millainen äiti/ anoppi hän on sitten kun omansa saavat lapsia.

Ihan kuin minä olisin jonkinlainen siivoojan ja sisäkön välimuoto ja hän häärii perheessäni ja kodissani ihan miten lystää.



Kun olin flunssassa, hän marssi omilla avaimilla sisään ja alkoi järjestellä lapsille tuomaansa kukkapukettia pöydälle ja leipoa meidän keittiössä...



Minä sitten tokkurassa havahduin kuumeesta ja menin katsomaan, kuka kotini oli vallannut.

Minulla on naispuolinen sukulainen, joka minusta ei tajua paikkaansa.

Hän haluaa olla se, joka ostaa lapselle "ensihammasrasian", joulukalenterit, määrää nimen, määrää jopa lapsille kummin, vaikkemme edes kuulu kirkkoon, tekee pyytämättä muskarijuhlaan puvun, pääsiäisnoita-asut kun mennään virpomaan, määrää synttärikakkujen muodot, harrastukset, koulut...

Ja LOUKKAANTUU sydänjuuriaan myöten, kun hän ei saa hääriä kuten haluaa. Kuten nyt viimeksi, kun ilmoitusluontoisesti viestitti, milloin tulee tuomaan lasten joulukalenterit ja minä vastasin, että lapsilla on jo, isänsä osti.

Riippuu kuka on. Lapsen mummiko? Silloin vähän voisi antaa häärätäkin. Mistä se on pois? Onko ap mustasukkainen lastensa huomiosta? Yksi joulukalenteri sinne tai tänne.

Sellaista että määrää nimen (tuskinpa kuitenkaan tottelitte), harrastukset ja koulun... Noh, sellaiset jutut antaisin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Minkä ihmeen takia tuollainen ihminen on vielä elämässänne? Ja miksi sillä on avaimet teidän kotiin?

tapauksessa et voi kuin itseäsi syyttää. Eli jos henkilöllä on avaimet, niin pyydät ne takaisin. Teet niin kuin sinä haluat, mitä sinä hänen tekemisistään suutut. Sinulla on oma elämä ja hänellä oma. Sinä vedät itse sen rajan. Turhanpäiväistä jurputusta !

Hän käyttäytyy kuin minua ei olisi olemassakaan.



Avaimen oli saanut eräältä toiselta sukulaiselta, jolle se oli annettu siksi että tämä kävisi matkan aikana kastelemassa kukkia.



4

sinä päätät kuka käy ja milloin. Eli kun olet matkalla, anna avaimet sille kenen haluat kukkasi kastelevan. Jos koet että sinua ei ole olemassa, kun kyseinen henkilö on läsnä, syytä itseäsi. Sinähän se olet joka sanoo viimeisen sanan ! Minä en kyllä ikinä jäisi sivuun katsomaan, jos meille joku tulisi huseeraamaan. Minä määrään minun kodista/elämästä, ei kukaan muu. Huh-huh !

vaan sanoin, että meillä on sovittuna muuta, ohjasin ulos ja laitoin perään tekstarin, että palauttaa avaimen postilaatikkoon.



Vaihdoin lukot, kun ei avainta kuulunut.



Mutta sitä siis ihmettelen, että kun tämä ihminen ei ollenkaan tajua tehneensä mitään väärää. Minä olen kiittämätön paska, kuulemma.



ap

miksi pitää olla tyly ja sanoa, että sellainen jo on? Miksi ei voi ottaa vastaan toistakin, jos kerran joku sellaisen haluaa antaa?

Ostaa kysymättä kaikki toisen lapsille ja sitten vain ilmoittaa milloin tulee kylään (siis kun kukaan ei kutsu, niin sitten kutsuu itse itsensä) vai se että ei ota kylään ihmistä, jota ei alunperinkään ole kutsunut?



Minulla oli käsi kipsissä, kova särky kädessä emmekä me jaksaneet vieraita - ainakaan häntä.



ap

varmaankaan ole vain kalenterin tuonnista, vaan koet selvästikin,että kyseinen henkilö valtaa sinun elämäsi. Silloin paras ratkaisu on ottaa etäisyyttä. Joko hetkeksi tai pysyvästi, riippuu ymmärtääkö kyseinen henkilö vai ei. Jätä omaan arvoonsa nuo hänenarvostelut ja elät elämääsi :).

Ihan kuin minä olisin jonkinlainen siivoojan ja sisäkön välimuoto ja hän häärii perheessäni ja kodissani ihan miten lystää.

Kun olin flunssassa, hän marssi omilla avaimilla sisään ja alkoi järjestellä lapsille tuomaansa kukkapukettia pöydälle ja leipoa meidän keittiössä...

Minä sitten tokkurassa havahduin kuumeesta ja menin katsomaan, kuka kotini oli vallannut.

Jos joku tulisi auttamaan kotiini kun olen flunssassa, olisin ikikiitollinen.

Alkutarinan perusteella ymmärrän toki, että henkilö menee välillä liiallisuuksiin, mutta eiköhän kyse kuitenkin ole hyväntahtoisuudesta. Ei kaikkea tarvitse tulkita pahimmalla mahdollisella tavalla.

Elät omaa elämääsi normaalisti. Jos ette halua käyttää jotain tämän henkilön tuomaa niin sitten ette käytä. niin yksinkertaista se on.

Anoppi?

Samaa mietin. Äiti tai anoppi. Ikävä juttu.

joku tulee lupaa kysymättä, mitään sopimatta, sinun sairastaessasi järjestelemään ja siivoamaan kotiasi? Ja sinä huomaat asian vasta kun tyyppi on ryysännyt avaimien kanssa sisään?



Kyllä moni varmaan ilahtuisikin, jos tullaan auttamaan, mutta yleensä ne asiat on tapana sopia etukäteen.

kun olin siellä kotona flunssassa...



Hän tuli sisään, alkoi laitella lapsille kukkia pöytään ja leipoa lapsille.



Minulla jää sitten siitä se siivoaminen. Koko keittiö sotkussa ja koko kämppä myllerrettynä ylösalaisin - ja tietenkin hänelle pitää laittaa kahvit ja ruoat jne.



Hän kun ei ikinä siivoa jälkiään.





ap

Olen joskus miettinyt, mahtaako hänellä olla narsistinen persoonallisuushäiriö. Ainoa tapa tulla toimeen on pitää mahdollisimman hyvin etäisyyttä.

Ei kai kukaan aikuinen ihminen voi olla noin avuton?? Nyt otat sen avaimen takasin itelles ihan ensimmäiseks! Jos mun kotiavain pyöris jossain yleisessä jakelussa, niin pikkusen ko. henkilöt sais kuulla siitä..!