Miksi tehdä lapsia 18-vuotiaana? En tajua

Antaa toisten tehdä jos haluavat.

mutta mitäs tuosta.

jokainen saa elää niin kuin itse kokee parhaaksi, menemättä laittomuuksiin tietysti. Mikä minä olen sanomaan mikä on oikein kenenkään toisen kohdalla kuin itseni?

vaikka ihan siksi.



Miksi tehdä lapsia 40vuotiaana?



En tajua, miksi ihmeessä?!?

Sain esikoisen, kun olin 19. Ei ihan suunniteltu, mutta kun ilmoitti tulostaan, ei maailma kaatunut siihen. Yllätys toki oli, koska söin pillereitä..

Nuorena elimistö jaksaa paremmin raskauden ja synnytyksen, riskit on pienemmät ja mahdolliset yövalvomiset jaksaa paremmin.

Töitä ja opiskeluja voi aina laittaa tauolle ja jatkaa myöhemmin.

sanopa miksei sukulaistyttöni 19 vuotias saa lapsia? Kovasti haluasi kyllä. Yrittäneet vasta puoli vuotta, joten kait toivoa on.

Miksi tehdä lapset yli 35-vuotiaana?

kumppania, joiden kanssa niitä lapsia tehdä, ei ole aiemmin ollut sitä mieltä, että haluaisi lapsia, on halunnut opiskella tai olla töissä tai on kärsinyt lapsettomuudesta.

Sain esikoisen, kun olin 19. Ei ihan suunniteltu, mutta kun ilmoitti tulostaan, ei maailma kaatunut siihen. Yllätys toki oli, koska söin pillereitä..

Nuorena elimistö jaksaa paremmin raskauden ja synnytyksen, riskit on pienemmät ja mahdolliset yövalvomiset jaksaa paremmin.

Töitä ja opiskeluja voi aina laittaa tauolle ja jatkaa myöhemmin.

Kohta tänne ryntää joukko av-mammoja sanomaan että he eivät jaksaneet nuorena, vaan he jaksoivat vanhempana koska kärsivällisyyttä oli erilailla :)

Niin, ja sitten ei uskota että ihmiset ovat erilaisia ;)

t: toinen 19v iässä lapsen saanut. Tulin kyllä raskaaksi 18v iässä.

sanopa miksei sukulaistyttöni 19 vuotias saa lapsia? Kovasti haluasi kyllä. Yrittäneet vasta puoli vuotta, joten kait toivoa on.

Jos yhtään "helpottaa". Esikoista kyllä moni yrittää pitkään. Itsellänikin meni 8kk ennen kuin tärppäsi.

15v ja synnytin 16v ja nyt mulla on ihana pikkuinen tyttö tässä sylissä. Vaikka juuri siksi.

Lapsi tekee lapsen, surullista

sai esikoisensa 24-vuotiaana, ja sille sanottiin ihan samaa, joten eiköhän ole parasta jättää tuollaiset kommentit aivan omaan arvoonsa.

on niin itsekäs, että hankkii lapset yli 30v.

Surullisempaa mielestäni on, että on niin itsekäs, että hankkii lapset yli 30v.

Tämä on aivan yhtä kypsästi sanottu kuin se, ettei lapsia pitäisi tehdä teini-ikäisenä

Terv. nainen, 30-vuotias, tavannut miehensä 27-vuotiaana, yrittänyt nyt vuoden lasta tuloksetta

Minä taas en ymmärrä, miksi se on nin kauhea asia, jos joku 18- vuotias haluaa ja saa lapsia.

Itse sain 19- vuotiaana esikoiseni ja 20- vuotiaana kuopukseni. Välillä tietty on tullut mietittyä, että mihin ihmeeseen olen pääni tunkenut, mutta luulen, että sama ajatus tulee kenelle tahansa vanhemmalle, ikää katsomatta.

En ymmärrä sitäkään, että miksi minua pidetään huonompana äitinä kuin esimerkisi 30- vuotiasta.

Tietysti heillä on elämänkokemusta enemmän kuin itselläni, rahaa ja koulutusta myöskin. Mutta mielestäni tämä ei ole mittari äitiydelle, lapsiltani ei ole ikinä puuttunu mitään vaikka nettotuloni eivät ole hiponeet 2000 euroa kuukaudessa. Nyt palasin työelämään osa-aikaiseksi, koska avomieheni vaihtoi työpaikkaa ja hänen tulonsa pienenivät. Kuitenkaan lapsemme eivät joutuneet päiväkotiin, vaan mummi hoitaa heitä pari tuntia niinä päivinä kuin avopuolisoni ja minun työajat menevät päällekäin. Tietysti maksamme mummille, emme käytä häntä törkeästi hyväksi ;)

Nuoria äitejä kohtaan on paljon ennakkoluuloja ja stereotypioita. Itse rikon niitä sen verran, että sossun luukulla emme ole ikinä käyneet, emmekä muutenkaan lainanneet rahaa keneltäkään. Itse en juo alkoholia tai polta tupakkaa, joten baareissakaan ei tule juostua. En käy oikeastaan missään ilman poikiani, nyt joulun alla kyllä käyn ostamassa heille joululahjat ja he saavat sen aikaa olla isänsä kanssa.

Mielestäni elämämme on aika mukavaa, huolimatta siitä että olen lapseni saanut nuorena.

koska silloin kuvittelee vielä tiettävänsä kaikesta kaiken ja olevansa maailman paras äiti eikä vielä tuossa iässä ymmärrä tai osaa huolehtia maailman menosta liikaa. 18-vuotiaat ovat juuri sopivan naiiveja tekemään muksuja.

Ja jotta ei tulisi haukkuja elämämme kaunistelusta niin myönnän, että mieheni ei ole vielä kasvanut täysin aikuseksi ja isyyteen ja hän ryyppää liikaa ja tekee liian vähän kotitöitä.

Ja itse voisin tehdä enemmän lasteni kanssa, yleensä katselen heidän leikkejään enkä itse osallistu niihin. Voisin lukea heille ja askarrella heidän kanssaan. Minulla on myös lyhyt pinna tiettyyn aikaan kuukaudesta, tosin yritän etten pojilleni kiukuttelisi, aina en sitä muista.

Olen välillä niin katkera miehelleni hänen menoistaan ja harrastuksistaan, lähinnä silloin kun olen rättiväsynyt huonosti nukutun yön jälkeen. Kuopukseni harvinainen sairaus imee minusta myöskin energiaa, vaikka kaikille sanon, ettei sairaus haittaa ja se pysyy lääkkeillä kurissa. Silti pelottaa, että poika sairastuukin vakavammin ja kuolee.

Joskus pojat saavat ruoaksi ranskalaisia ja nugetteja tai lihapiirakkaa, jos en kerkeä tehdä ruokaa ennen töihin lähtöä.

En kiellä poikiani pää punaisena, he saavat olla lapsia ja uteliaita. Jos jotain menee rikki, uusia saa tarvittaessa kaupasta. Tietty nuhtelen rikkojaa, mutta rangaistusta siitä ei tule. En myöskään stressaa kaikesta mikä heissä on "epänormaalia". Esikoiseni ei vielä puhu kunnolla eikä syö ruokaa lähes koskaan, uskon silti, että hyvä hänestä tulee. Annan lapsilleni lääkkeitä hyvin harvoin, lukuunottamatta kuopukseni pakollisia lääkkeitä.

En osta pojilleni 100€:n haalareita vain siksi, että leikkikentällä kaikki näkisivät, että meillä on rahaa. Molempien talvitamineisiin on mennyt noin 100 euroa ja olen tyytyväinen ja myös pojat näyttää niissä viihtyvän. Ostan kirpputoreilta paljon vaatteita ja leluja.

Olen huono pyytämään apua ja omaa aikaa.

olen 23 vuotias. Istun tässä vauva sylissä ja esikoiseni (2-vuotias) lähti juuri ulkoilemaan isänsä kanssa. olemme olleet mieheni kanssa naimisissa yli neljä vuotta ja varsinkin lasten syntymien jälkeen rakastamme vain enemmän toisiamme!! mieheni opiskelee ja minulla on ammatti.. tosin en ole tehnyt päivääkään töitä tällä alalla.. ja totta puhuen olen mieluummin kotiäiti (tällä hetkellä tuntuu että vaikka loppuelämäni).

Minusta on hienoa että miehelläni on niin paljon aikaa lapsillemme!! paljon enemmän kuin jos hän olisi töissä! ja mielestäni se onkin paljon tärkeämpää kuin se että meillä olisi paljon rahaa!

ja todellakaan ei meillä ole paljon rahaa.. joku voisi ajatella ettei eläisi edes yksinään meidän tuloillamme.. mutta koskaan ei ole tarvinut miettiä ostaako pelkkää kaurapuuroa.. vaan aina on katto pään päällä ollut ja sangen hyvää ruokaa pöydässä..



siis olen erittäin onnellinen kun olen SAANUT lapseni näinkin nuorena.. mutta toisaalta ymmärrän niitä joilla ei vain käy mielessä aikaisemmin, että miten ihanaa lasten saaminen on..

jokainen tyylillään..:)