Haluan rikastua! Vinkkejä talousuunolle: mistä liikkeelle? Sääst., sij., liikeidea, ura?

esim. vasta kuollut Ponssen perustaja rakensi itse ensimmäisen metsäkoneensa ja rikkaana miehenä kuoli.



Pitäisi osata lukea talouden ennusmerkkejä ja muotivirtauksia jotta voisi iskeä oikeassan raossa.



Nyt esim. olisi markkinarako teollisuuden päästöjä vähentäville tuotteille.



Itsekin haaveilen, että voisin alkaa mammonaa keräämään, mutta työttömänä ei oikein tuota aloituspääomaa ole.

Pientä rahastosäästämistä olen kyllä harrastanut ja ehkä siihen voisi enemmän alkaa perehtymään jossain vaiheessa.



Entinen naapurini oli kuulemma varakas mies, vaikkei sitä olisi uskonut. Keräsi yöt pulloja ja penkoi roskiksia, autotallissa oli upouusi Volvo.



Yksi nainen tulee tekemään kohta isot rahat. Jäi eläkkeelle jostain maanmittaustoimiston hommista ja osti valtavan metsäpalstan, yllättäin sinne kaavoitetaan nyt omakotitaloaluetta.

Samoin yksi tuttu osti markka-aikana miljoonalla ison maa-alueen nyt moninkertaistaa sijoituksensa kun myy alueen omakotitalotonteiksi. Tältä alueelta 1000m2 tontista on maksettu 70.000€. 10 tonttia myy, niin saa jo 700.000€ ja silti maata jää jäljelle vielä kymmeniä hehtaareja.

Itsellä asiantuntija-ammatti ja nuori ikä. Koulutus sellainen, etten tästä nyt lähde mitään monen peräänkuuluttamaa TAVARAA keksimään/yrittämään/myymään.



Homma olisi ennen kaikkea oltava asiantuntijuutta ja oman osaamisen myymistä. Konsulttihommia siis.



MELBALLE:

Muistelisin, että AV-mammat täällä parjasivat sua vuokralle muuttamisesta ja itse tätä puolustelit. Nyt puhut asuntonne vuokralle laittamisesta??

on oikeasti onnellinen, rakastaa miestään (joka vaikka levyseppähitsaaja) ja lapsiaan?



Onko nykyihmisen suurin tarve saada mahdollisimman paljon mammonaa, vaatteita, koruja, meikkejä, silikonitissin, botokseja puhumattakaan sijoitusasunnoista, ökymatkoista ulkomaille tms.?



Mä olen varmaan vanhanaikainen, kun se oikea onni löytyy mielestäni jostakin muusta eli ehjästä perheestä, luonnosta, perusasioista ihan.



Tulee mieleen, että kyllä on epävarmoja kusetettu kaikilla mainoskanavien ohjelmilla ja läpi on mennyt??



Surullista!

että pienistä yksiyttäisistä jutuista saisi ison omaisuuden kerättyä, ei mitää yksittäistä isoa vaan paljon yksittäisiä lyhyitä projekteja.



Esim. aluksi keksisi jonkun kivan käsityö/askartelujutun. Tyyliin kivat vanttuut, kutoisi vaikka yhdet per viikko ja myisi joulumyyjäisissä 52 paria vanttuita a´15€ 600-700€

voiton käyttäisi vaikka osakkeiden ostamiseen.

Osakkeet myisi sitten voitolla pois ja ostaisi vaikka jotain vanhoja huonekaluja, kunnostaisi ne ja myisi voitolla ja taas käyttäisi rahat johonkin uuteen projektiin.

on oikeasti onnellinen, rakastaa miestään (joka vaikka levyseppähitsaaja) ja lapsiaan?

Onko nykyihmisen suurin tarve saada mahdollisimman paljon mammonaa, vaatteita, koruja, meikkejä, silikonitissin, botokseja puhumattakaan sijoitusasunnoista, ökymatkoista ulkomaille tms.?

kuka on sanonut, ettei rikas voisi rakasta miestään ja lapsiaan? Kuka on sanonut, että rahoilla ostaisi silikonitissejä ja botoksia? Rahalla kuule voi asua mukavammin kuin vuokrayksiössä, sillä voi ostaa terveyttä (ei tarvitse jonottaa puolta vuotta esim. syöpäleikkaukseen tai ensin terveyskeskukseen ennen kuin syöpä edes todetaan, tai joku muu vamma), sitä voi lahjoittaa hyväntekeväisyyteen, voi syödä terveellisemmin, pääsee vaihtamaan maisemaa välillä jne jne. Ihmissuhteitakin on vähän helpompi luoda ja pitää yllä jos ainoa ajanviete ei ole teen juonti ja kävelylenkit. Voi harrastaa mitä haluaa, myös lapset.

Miehelläni on ollut oma firma ja mitä sen toimia olen seurannut, niin oma firma kyllä ei hirvittävän helposti tuota hirveästi ellei tee pitkää päivää. Toki jos omalle työlleen ei oikein laske hintaa, mutta muuten... Konsulttihommista voi saada 100 e tunti, mutta rajansa on silläkin, että kuinka paljon niitä tunteja voi laskuttaa ja monella alalla on aikaimoisesti kilpailutettu ne asiat. Lisäksi omassa firmassa (pienessä siis) tulee ne kaikki firman muut jutut siihen päälle eli joutuu taatusti tekemään muutakin kuin laskutettavaa työtä.



Niin, mutta siis myytiin siis vuosi sitten asuntomme (johon muuten jo tullut yksi mittava remontti ja se oli varmasti tyyliin ensimmäinen osa ties kuinka monesta) ja asumme nyt vuokralla. Meillä on kuitenkin edelleen meidän kakkosasuntomme (eli nyt ainut omistamamme asunto), joka sinällään palvelee nyt meidän vaihtelunhalua, mutta ihan yhtä hyvin sitä voisi käyttää myös sijoitusasuntona eli täyttää nekin kriteerit, mutta voi olla, että tulee pistettyä sekin nyt kohtapuoleen lihoiksi. Vielä on vähän mietintämyssyn alla se homma.

en todella pidä itseäni materialistina. Kai mä voin silti haluta rahallista menestystä, vaikka muut asiat olisivatkin tärkeämpiä?



Kysymys lähinnä siitä, että aiemin en ole ajatellut sen olevan mahdollista edes tai ollut edes kiinnostunut siitä. Tässä aikuistumisen myötä huomaa vaan kuinka ihmiset rikastuvat siinä sivussa: perinnöillä, naimalla, uralla.



Tähän asti olen ollut se keskiluokkainen, joka ottanut asemansa annettuna. Nyt vaan huomaan, että oikeasti voisi olla MAHDOLLISUUS muuhunkin.



Olen siis reilusti alle 30v ja vasta lähdössä mukaan tähän oravanpyörään.

Oon siitä vieläkin kiukkunen että rahasta puhumista pidettiin moukkamaisena, vain "henkisiä" arvoja arvostettiin ja vanhemmat ei hoitaneet raha-asioita mitenkään kamalan hyvin. Jokainen tarvitsee kuitenkin pätäkkää elämiseen. Voi rakastaa ja harrastaa ja vaikka mitä ja lisäksi hoitaa taloutensa hyvin.



Omat lapseni aion kasvattaa toisin. Rahasta saa puhua, sijoittamisesta saa puhua ja pitää miettiä miten itsensä ja mahd. perheen elättää. Kuten joku edellä totesi, tämäkin homma olis kannattanut aloittaa jo alle kakskymppisenä. Pikkuhiljaa, olisi melkein itsellään omaisuus karttunut. Taloudesta huolehtiminen on elämäntaito, siinä missä moni muukin asia.

21:lle. En mä ainakaan siksi SÄÄSTÄ että haluaisin jotain noita mainitsemiasi. Kaikkea on ihan riittävästi jo nyt tai siis vaatteita lähinnä. Silikonitissejä, meikkejä tai botoxeja eikä ökymatkoja ei mulla kulu. Mielestäni onni löytyy siitä, että saan olla rakkaan perheeni kanssa ja nauttia siitä. Korvapuusti ja kuppi kahvia on ihan parasta ;-)



Niin mutta mitä taas säästämiseen ja sijoittamiseen tulee, niin mielestäni sinun arvomaailmasi on ihan yhtä mustavalkoinen kuin sen, joka koko ajan pihistää ja ei muista elää nyt. Näiden kahden ääripään välissäkin on elämää. Itse suosin ajatusta, että 90-95% tuloista käyttää nyt ja 5-10% tuloissta pistää säästöön. Kutsukoon sitten joku pahaan päivään varautumiseksi, joku vaikka sijoittamiseksi, joku vaikka mammonan kahmimiseksi, minulle se on ihan sama. Minulle kuitenkin on oleellista se, että elän nyt, mutta en toisaalta syö elinmahdollisuuksiani tulevaan. Ei ole mitenkään varmaa, että olen riittävän terve tekemään vielä 30 vuotta töissä (jo nyt vaikea astma, jota ei työpaikka kyllä yhtään helpota). Jos nyt siis ajattelisin jotain henkeviä enkä säästäisi sanotaan vaikka 10%:a tuloistani, niin kuinka minulle sitten tulevaisuudessa kävisi, jos joudun vaikka piakkoinkin työkyvyttömyyseläkkeelle? Itse koen, että jos 90% tuloistani ei nyt riitä elämiseen, niin siinä tapauksessa olen vetänyt nykyisen talouteni liian tiukille.



Niin ja rahalla voi saada vapauksia - vaikkapa sitä, että voi tehdä lyhyempää työpäivää, voi pitää joskus vuorotteluvapaata (vaikka kun lapsi menee kouluun), voi toimia eettisemmin arjessa, antaa hyväntekeväisyyteen. Hyvä taloudenhoito on minusta perustaito, joka usein laiminlyödään vain siksi, että ei kehdata puhua rahasta, perinnöistä, veroista, taloussuunnittelusta. Suomessa tämmöinenhän on ihan syntiä mitä minäkin teen eli puhun avoimesti raha-asioistani ja keskustelen siitä vaikka kahvipöydässä.

Hyvä taloudenhoito on minusta perustaito, joka usein laiminlyödään vain siksi, että ei kehdata puhua rahasta, perinnöistä, veroista, taloussuunnittelusta. Suomessa tämmöinenhän on ihan syntiä mitä minäkin teen eli puhun avoimesti raha-asioistani ja keskustelen siitä vaikka kahvipöydässä.

Tähän minäkin olen herännyt!

En vaan uskalla puhua siitä kahipöydässä ja siksi teen tänne aloituksia raha-asioista. Vanhempien kanssa olen yrittänyt puhua, jos heillä vanhempina ja viisaampina olisi neuvoja. Tuppaavat kuitenkin katsomaan mua hoo moilasena, neuvoja tai kommentteja ei kuulu.

Ehkä heidän mielestään rahasta puhuminen on outoa jopa oman lapsen kanssa....

Puuh.

Mäkin olen vähän katkera/surullinen siitä, että kotoa ei saanut minkäänlaisia eväitä elämään. Asuttiin vuokralla, rahat hassattiin johonkin kuntopyöriin ja osamaksujäätelökoneisiin ym TV-shop-tyyppiseen paskaan. Oikeasti, esim. joihinkin erilaisiin kuntoilulaitteisiin (kuntopyörä, soutulaite, kuntosalipenkki, rekkitanko, tasapainolaudat, kahvakuulat, lukuisat käsipainot, erilaiset vatsa- ja selkälihaspenkit, nilka- ja rannepainot jne jne ja nämä kaikki aina uudelleen ja uudelleen ostettuina kun edelliset jossain vaiheessa raahattu kaatopaikalle) on varmaan mennyt vuosien varrella reilusti yli 10000euroa. Kotona edelleen valtava jääkaappi ja 2 arkkupakastinta täynnä ruokaa, josta varmasti 80% menee roskiin kun ei enää ole syöjiä. Ja jotain kylpypyyhkeitä löytyy helposti yli 50kpl ja lakanoita ehkä 30 paria. Ja tietty lasten tilejä tyhjenneltiin surutta jos tarvis oli.

Itse olen jo yli 30 ja vasta viime aikoina herännyt näihin talousasioihin. Jos haluan kivan asunnon ja harrastaa haluamiani lajeja (kalliita lajeja 2kpl) ja matkustella, mun on oikeasti mietittävä miten pitää paketti kasassa. Nyt olen selvinnyt tekemällä helvetillisiä määriä töitä, mutta en edes vielä asu siinä kivassa asunnossa vaan halvassa ja nuhjuisessa ensiasunnossa, ja ei tällainen ole elämää, että aina on aivan umpiväsynyt ja kaikki juhlapyhät töissä ja lomalla menee toiseen työpaikkaan duuniin jne.

Maksan nyt asuntolainaa kiukulla pois (kaikkien mielestä ei ollenkaan järkevää, mutta en halua tulevaisuudessa, esim. 10v päästä, tilannetta, jossa mulla on yli 200000 lainaa ja korot lähtevätkin nousuun) ja sijoitan pieniä summia rahastoon. Muuta en oikein osaa. Ja lisäksi olen ikävä kyllä niin suoraselkäinen, että minkäänlainen vilunkipeli, kuten pimeän työn tekeminen/teettäminen jne ei multa onnistu. Osakesijoittaminenkin arveluttaa kun ei ole sitä turvaverkkoa. Olisi helppoa riskejä, ja samalla saada hyvää tuottoa, jos taustalla olisi vaikkapa varakas suku ja tulossa iso perintö jne. Mutta kun on lähdettävä nollasta, ei voi riskeerata liikaa tai päätyy vaan ojasta allikkoon.

Http://helpostirikkaaksi.blogspot.fi

alussa tosin vielä