Mitä haittaa voi olla siitä, että on hiukan humalassa lasten aikana?

kun lapsi oli pieni, sanoin miehellekin, että lapsen nähden ei sitten kukaan juo alkoholia. Sellaiseen paikkaan ei mennä missä juopotellaan.



Mieheni suorastaan kiukustui minulle ja sanoi, että hän on ikänsä kulkenut vanhempien mukana kaikenlaisissa porukoissa, ollut ryyppyjuhlissa enemmän ja vähemmän hilpeissä. Hänestä ei ole tullut alkoholistia eikä kieroon kasvanutta sen takia. Yksi hänen eniten arvostamistaan ihmisistä ajoi useamman kerran hänet kämpästä pihalle juoppohulluuskohtauksissaan.



Niinpä lapsemmekin ovat saaneet vapaasti olla kanssamme juhlissa missä ryypätään ihan avoimesti. Näkevätpähän sitten mitä siitä seuraa. Kukaan ei ole koskaan tehnyt lapsillemme pahaa. Meistä vanhemmista toinen on aina vesiselvä, yleensä ollaan molemmat. Eivätkä kaikki muutkaan tietenkään juo, sillä muillakin on lapsia porukassa mukana.

Kylän humalaiset huutelivat rivouksia ohikulkeville tytöille. Humalainen enoni putosi parvekkeelta temppuiltuaan aikansa kaiteella, kaksi kännistä naista repivät toistensa hiuksia ja kirkuivat tätini häissä. Silti en ole saanut traumoja, tietääkseni??? Ihmiset tekevät selvinpäinkin jopa kauheampia tekoja (sodat, eläinrääkkäys, pedofiilia, murhat, kidutukset jne.) Jostain muusta täytyy nyt tämä "alkoholipelko" johtua.

sukulaisperheen alkoholisti-isä tuli kaupungilla vastaan ja puhui minulle humalassa. Minua pelotti. Minua pelotti myös nähdä paikallinen puliukko kadunkulmassa. Puliukko huuteli ohikulkijoille. Tuollaisilta kokemuksilta olisin halunnut välttyä.

outo logiikka

kun lapsi oli pieni, sanoin miehellekin, että lapsen nähden ei sitten kukaan juo alkoholia. Sellaiseen paikkaan ei mennä missä juopotellaan. Mieheni suorastaan kiukustui minulle ja sanoi, että hän on ikänsä kulkenut vanhempien mukana kaikenlaisissa porukoissa, ollut ryyppyjuhlissa enemmän ja vähemmän hilpeissä. Hänestä ei ole tullut alkoholistia eikä kieroon kasvanutta sen takia. Yksi hänen eniten arvostamistaan ihmisistä ajoi useamman kerran hänet kämpästä pihalle juoppohulluuskohtauksissaan. Niinpä lapsemmekin ovat saaneet vapaasti olla kanssamme juhlissa missä ryypätään ihan avoimesti. Näkevätpähän sitten mitä siitä seuraa. Kukaan ei ole koskaan tehnyt lapsillemme pahaa. Meistä vanhemmista toinen on aina vesiselvä, yleensä ollaan molemmat. Eivätkä kaikki muutkaan tietenkään juo, sillä muillakin on lapsia porukassa mukana.

Meillä toimitaan samoin :) Joskus ruoan kanssa viiniä ja sitten ruoan jälkeenkin voi maistua. Ja lapsi on kotona. Ja itse olen alkoholistiperheestä.

ja onnellinen voi absolutistiperhe olla. Kun kasvaa siihen, ettei alkoholia tarvita ikinä, elämä on tasapainoista ja onnellista.

alkkisten lapsia tiukkapipoiksi, eikä kukaan vähättele kamalia kokemuksia. Täällä tuomitaan tiukkapipoiksi ne, jotka ovat kärsineet vanhempiensa ongelmajuomisesta ja jotka siksi luulevat KAIKEN alkoholin käytön olevan ongelmallista ja lapsille traumatisoivaa.

kukin tyylillään ja koitetaan saada lapsillemme turvallinen lapsuus.

Itselläni melkein absolutisti äiti (traumoja lapsuuden kodista) ja isä joka otti välillä ihan reippaastikin. kuitenkaan ei ollut alkoholisti. kaipa minun hoivaviettini on sitten jo silloin alkanut kun muista itkeneeni sitä kun isä oksenteli vessassa. luulin että kuolee. Nykyäänkin en halua nähdä rakkaitani sammumispisteessä asti...minulle vaan tulee niin PAHA olla toisen puolesta. Mutta tämä siis minun ongelmani eikä johdu varmaankaan traumasta lapsuudesta jolloin ryypätty :)

itse voin muutoman situkan juoda tai drinksun baarissa muuten ei maistu vaikka kuinka "pakotan" itseni.

Minusta kohtuu käyttöä viininkin kanssa olisi teidän tapauksessa lasillinen punaista ja toinen valkoista jos molempia haluatte kerta ottaa.

oma käyttöni lasten kanssa on sitä että ajattelen että toisen pitää olla vesiselvä joten se olen sitten minä pakosti koska mieheni tissuttelee töiden jälkeen muutoman kaljan...muuten ei juokaan ja viiniä ei käytetä koska ei siitä tykätä. saunan jälkeen saatan juoda situkan mutta sekään ei enää oikein maistu.

Absolutisteille lasillinen tai pari viiniä johtaa tolkuttomaan humalaan jossa kaatuillaan, örvelletään, oksennetaan, mennään ostamaan lasinpesunestettä huoltoasemalta kun kaikki muut viinat on juotu.



Ruoka vaan maistuu paremmalta viinin kanssa, meillä menee niin että viikolla saatetaan ottaa kerran ruoan kanssa, viikonloppuina molempina iltoina menee pullo viiniä. Mutta mitään tarvetta EI OLE JUODA ENEMPÄÄ. Väkevät ei todellakaan maistu, siideri eikä olut eivät maistu myöskään. En tykkää humalaisesta olosta, joten mulla jää siihen max neljään lasiin illlassa.

Harvalla kai on kokemusta monenlaisissa perheissä kasvamisesta?



Mutta kyllä musta on ihan uskottavaa, että absolutistiperhekin voi olla tasapainoinen ja onnellinen. Miksei voisi?

vanhemmat, tai lähinnä isä, joi todella usein kun olin lapsi. koskaan siitä ei ollut mitään haittaa, enkä pelännyt tai muutakaan vastaavaa.

isä muuttuu juotuaan "mukavaksi veikoksi", ja se ehkä tuntuikin lapsena hämmentävältä, saatoin toivoa että isä joisi ja olisi taas hauskempaa.

mitään taumoja mulle ei jäänyt myöskään niistä kaikista ryyppy juhlista joissa lapsena kirmailin. aikuiset veti päät täyteen, ja me lapset pidettiin huota toisistamme, ja syötiin karkkia niin että oksennettiin. Nyt kun sitä ajattelee, niin en voi käsittää miten äitini päästi minut sellaisiin paikkoihin.

Mitään tietoisia traumoja ei ole jäänyt, ja lapsuus oli onnellinen. ehkä jotain alitajuntaisia tarumoja on kuitenkin, sillä en ole koskaan elämässäni itse juonut alkoholia.

emme juo itseämme humalaan lasten nähden. Kalahtaako tämä asia teillä johonkin vai mikä maksaa?



Niin ja tiedoksi, etten ole alkoholistiperheestä enkä absolutisti, vaan ihan tavallinen, arkijärkeä käyttävä aikuinen. En sylje kuppiin, mutta en myöskään tarvitse alkoholia. En näe mitään syytä humaltua lasten nähden, kun voin yhtä hyvin olla selvänäkin. Hassua, että tämä kiristää tissuttelijoita niin hirveästi.

niin sen alkoholin ja tietynlaisen käyttäytymisen yhdistää automaattisesti. Ei siinä juurikaan auta, että joku muu olisi käyttänyt alkoholia sivistyneesti. Alkoholi=tapahtuu pahoja asioita.

Ja kyllä, jos isä otti viinaa, niin helvetti oli irti. Se kun ei osannut ottaa vähän ja sivistyneesti vaan joi itsensä aina kaatokänniin, jossa oli väkivaltainen. Olen pelännyt koko lapsuuteni ja valvonut öitä miettien, pitäisikö soittaa poliisille. Olen edelleen katkera äidilleni, että ei ottanut eroa vaan pakotti minut kokemaan sen kaiken. Ja ei, itse en ole absolutisti, mutta en myöskään tykkää huidella humalassa.

omia lapsuuskokemuksia normaalista alkoholin juomisesta? Siis sivistyneestä. Lasillisesta tai parista? Huomasitteko vanhemmissanne rajunkin muutoksen?

Isäni jopa uhkaili aseella ja juoksenneltiin pakkasessakin karkuun. En ole minäkään absolutisti. Mutta minun mielestä on hyvä että lapset näkevät sitä normaalia ja sivistynyttä alkoholin juontia. Esim joskus se lasillinen tai pari. Tai juhlissa skumppaa.

Tiedostan itse että on kaksi ääripäätä. Täydellinen absolutisti, tai kuten meidän molempien isät. Mutta on olemassa myös se kultainen keskitie.

Parista kolmesta lasista viiniä ei tule sellaiseen väkivalta humalaan tms. Kyllähän sinä varmaan sen alkoholisti perheen lapsena tiedostat? Ja vieläpä jos niitä lasillisia ei juo edes kerralla. Vaan sitä ehtii välillä haihtuakin pois.

Kukapa ei olisi katkera omalle äidilleen kun ei vie lapsiaan pois tuollaisesta paikasta. Pikkuhiljaa alan antamaan anteeksi äidilleni sen että antoi meidän pelätä koko ajan. Isääni en ole edes nähnyt aikuiseksi tultuani.

Olen perheestä, jossa alkoholia ei käytetty. En ole koskaan nähnyt vanhempiani humalassa. Tai hiprakassa. Kyse ei ole uskonnosta tms.



Kappas vaan ja olen ihan itse oppinut juomaan. Eli jos vanhemmat kuvittelevat, että heidän esimerkkinsä on ainoa tie ja totuus, he erehtyvät.



Miehen sisko, miehen veljen vaimo ja apen uusi vaimo ovat säikkyjä alkoholin suhteen. Heillä on ollut jonkin sortin traumaattisia kokemuksia alkoholismista. Kuten esim eräs on joutunut huolehtimaan alkkisäidistään koko nuoruutensa. He eivät kestä nähdä kenenkään juovan. Minulla taas ei ole traumoja alkoholin suhteen.



Kysyin taannoin 16-vuotiaaltani, onko hänellä huonoja muistoja minun juomisestani. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä on ollut vilkas seuraelämä. Meillä on ollut paljon vieraita ja me oleme vierailleet paljon. Alkoholia on nautittu, joskus ollut jollakulla ylilyöntejä ja niistä olen puhunut lapsen kanssa. Olen ollut useinkin hiprakassa, mutta lapsi - nyt jo aikuinen - sanoi, ettei hän muista mitään pahaa. Ainoastaan oli mukavaa kun oli vieraita. En muutu humalassa. Olen yhtä hassu selvinkin päin.



Olen alkuperäisen kanssa samoilla linjoilla. Juomme hyviä viinejä, viini maistuu hyvälle! En koske viinaan, koska se on pahaa. Alkoholittomat viinit eivät ole "viiniä". Oikeasti. Joka niin ajattelee, ei ole hyvää viiniä maistanutkaan.



Olen hemmetin hyvä äiti, vaikka nautinkin viiniä muuten kuin sen "yhden saunaoluen" tai "lasin viiniä ruoan kanssa lauantai-iltaisin".

En ole tekopyhä.



N45 - kaksi lasta

emme juo itseämme humalaan lasten nähden. Kalahtaako tämä asia teillä johonkin vai mikä maksaa? Niin ja tiedoksi, etten ole alkoholistiperheestä enkä absolutisti, vaan ihan tavallinen, arkijärkeä käyttävä aikuinen. En sylje kuppiin, mutta en myöskään tarvitse alkoholia. En näe mitään syytä humaltua lasten nähden, kun voin yhtä hyvin olla selvänäkin. Hassua, että tämä kiristää tissuttelijoita niin hirveästi.

uhkailette sossuilla, arvioitte alkoholismin astetta ja mietitte lasten elämän kurjuutta.

Daadaa

yleensä se menee niin, että aikuiset luulevat vain olevansa pikku hiprakassa ja lasten tykkäävän siitä. Oikeasti he ovat aika humalassa ja lapset yrittävät mielistellä aikuisia kun ovat hämillään.

Lapsi ei uskalla sanoa vanhemmilleen, että ei pidä siitä kun tämä on humalassa. Lapsi kokee syyllisyyttä siitä, että hänellä on paha olo sellaisesta asiasta, mistä isä ja äiti nauttii.

Suomalaiset eivät useimmiten osaa ottaa vain hiukan. Ollaan tosi paljon humalassa ja silti sanotaan vain, että "meillä otetaan vain pikku hiprakka ja lapset nauttii siitä"

Surullista, mutta totta

illanistujaisissa, joissa on nautittu alkoholia ja lapsia ollut paikalla. Ihan kohtuudella nautittu siis, kuitenkin sen verran että porukka ollut lievässä nousuhumalassa. Ja kyllä sen selvä tarkkailija sivusta huomaa, että lapsia tilanne potuttaa, ahdistaa, ottaa päähän. Vaikkei pelottaisikaan, ei ole silti kivaa. Minun kantani on se, että lasten aikana voi juoda sen verran, että oma käytös ei muutu. Lasten nähden voi siis hyvin nauttia sen lasin, pari viiniä, pullon pari olutta tms., mikä nyt kenenkin raja on, mutta ei sen enempää.

Mutta jos itse nautin pullon viiniä 5-6 tunnin aikana ja ohessa syön kunnon ruoan, niin en todellakaan ole "aika humalassa" vaan korkeintaan pikku hiprakassa. Oli lapsia läsnä tai ei.



Jos tuohon päälle vetäisin vaikka viskiä tai muuta väkevää, niin sitten asia alkaakin olla jo eri.

Mutta jos itse nautin pullon viiniä 5-6 tunnin aikana ja ohessa syön kunnon ruoan, niin en todellakaan ole "aika humalassa" vaan korkeintaan pikku hiprakassa. Oli lapsia läsnä tai ei.

Jos tuohon päälle vetäisin vaikka viskiä tai muuta väkevää, niin sitten asia alkaakin olla jo eri.

olevansa selvinpäin, mutta kyllä sen ympäristö huomaa, että olet humalassa.

Ja usko tai älä. Meillä nuoret on ihan tyytyväisiä, että meillä ei oteta alkoholia lainkaan. Ja syy, miksi emme ota, on se, että ei voisi vähempää kiinnostaa.

Ovat nähneet kavereidensa vanhempien ottavan sivistyneesti ja vähemmän sivistyneesti ja ovat sanoneet, että onpa kiva kun meillä ei vanhemmat tykkää alkoholista.

Silti olen kyllä nuorilleni sanonut, että kun haluttaa maistaa, voin ostaa teille sidukkapullot itse niin ei tarvitse nurkan taka mennä salaa sitä hakemaan.

Mutta tiedän kyllä itse koska olen hiprakassa ja koska enemmän humalassa.



Jos te ette ota, niin sehän on teidän asianne. Jos nuorenne ovat siihen tyytyväisiä, niin sehän on hieno juttu.



Inhottavaa on sen sijaan se, että tuomitset muita tietämättä tai näkemättä tilannetta kokonaisuudessaan. Koita siitä vielä päästä eroon, niin olet lähes täydellinen ihminen!

on yhteensä 12 annosta, joten jos sinä juot 4 annosta, niin miehesi juo 8 annosta.

Viinin maisteluun riittää mielestäni pienempikin määrä.

Otan viiniä noin neljä lasillista. Eli meillä menee kaksi pulloa yhdessä miehen kanssa.

Ap kyseli muiden tapoja: meillä mies ei käytä (käytännössä) ollenkaan alkoholia. Tarkoittaa siis sitä, että hän voi juhlissa juoda alkumaljan tai lasillisen viiniä, mutta kotioloissa ei koskaan, eikä juhlissakaan yli yhtä annosta.

Minä taas saatan juoda lasillisen viiniä/pullollisen olutta viikonloppuna lapsen mentyä nukkumaan. Joskus harvemmin juon lasillisen ruokailun yhteydessä, vaikka lapsi olisikin läsnä. En kuitenkaan silloin, jos olen hänen kanssaan kahdestaan. Periaatteeseeni kuuluu, että lapsella pitää aina olla hoitaja, joka on täysin selvinpäin.

Minun lapsuudenkodissani hiukan kuitenkin tarkoitti loppujen lopuksi kaatokänniä, riitelyä, tappouhkauksia, nyrkkejä jne., joten meillä ei juoda (taitaa olla jokin psykologinen juttu, mutta ei vain huvita ottaa mitään).

jos on lapset mukana. Kyllä enemmästä jo olemus ja käyttäytyminen jotenkin muuttuu, huomaa ettei ole täysin oma itsensä. Mielestäni alkoholia olisi hyvä nauttia lasten aikana (ja oikeastaan muutenkin) vain sen verran ettei se näy mitenkään.