Lue keskustelun säännöt.
Miten te pystytte tekeen toisen lapsen, kun
04.12.2010 |
mä en pysty hankkiin edes toista koiraa, vaikka kuinka haluaisin. Syynä on se, että pelkään vanhan koiran masentuvan ja olevan mustasukkanen ja stressaantunut. Mietin miten saan vietettyä aikaa kummankin kanssa erikseen, ja miten voin näyttää vanhalle, että han edelleen on rakkain ja tärkein. Jos jo koiran hankinta on näin vaikea, miten ihmiset voi tehdä toisen lapsen. Olenko vain tosi outo?
Kommentit (19)
Jotenkin tuntuu silti pahalta ajatella, etta rapsuttelisin toista koiraa, ja tuo vanhempi katsoisi vieressa.. Samaten tuntuisi kurjalta, etten voisi enaa koskaan sanoa hyvalla omalla tunnolla koiralle "sua ma rakastan eniten" "oot rakkain"""Sa oot maailman natein ja fiksuin tytto"jne, mita hopotan joka paiva... Sitten kun on se toinen, ei voikaan enaa sanoa, etta on ihanin jne.
ap
Tuon ikäisenä on helppo sopeutua uuteen lauman jäseneen. Ja voithan sanoa kummallekin jotain kaunista, kummassakin on jotain erityistä minkä huomaat ja sanot siitä, tasapuolisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on maailman ihanin, paras ja kaunein sekä mukavin "Tiina", samoin "Matti", "Kaisa" ja "Pertti" samoin meillä on maailman mukavin ja fiksuin serkä oppivaisin koiruus.
Ei ole ongelma, kun ei tee ongelmaa. Joskus lapseni kysyvät, ketä heistä rakastan eniten. Rehellisesti: kaikkia yhtäpaljon mutta hieman eri tavoin, ovathan he kukin omia persooniaan..
Ajatteleppa sitä, että kuinka paljon riemua koiristasi voisi toisilleen olla! (sama asia sisarusten suhteen)
Aikoinaan toisen koiran ottaminen oli vaikea paikka. Vahnin koira loukkaantui tulokkaasta todella pahasta ja vielä vuosien jälkeenkään näiden kahden välit ovat vain siedettävät. Välillä ollaan paikkailtu molempia eläinlääkärissä, koska ovat mustasukkaisia toisistaan ja juuri minusta, ja ottavat yhteen. Kaikki koirat eivät sopeudu toisiinsa ja silloin toisesta koirasta on luovuttava. Kuitenkin näistäkin kahdesta koirasta on toisilleen seuraa eli leikkivät välillä yhdessä. Mutta eivät esim. koskaan vapaaehtoisesti nuku vierekkäin. Ja tosiaan, ikäeroa koirilla kannattaa olla minimissään 2 vuotta. Lisäksi luonteet kannattaa sovittaa toisiinsa. Kovan ja dominoivan kaveriksi vähän lunkimpi tapaus.
Koira ei henkisesti kypsy ja kasva, kuten ihminen ja aika ei välttämättä auta, kuten lasten kohdalla. Jo pienelle lapselle voi kertoa vauvasta ja sen tulosta, tunteita voi käsitellä jo parivuotiaan kanssa. Uskoisin kuitenkin, että sisaruksista on pidemmän päälle enemmän iloa kuin harmia.
Mutta jos ei lapsia tai koiria useampia halua, sekin on ihan ok ratkaisu.
Ei ole ongelma, kun ei tee ongelmaa. Joskus lapseni kysyvät, ketä heistä rakastan eniten. Rehellisesti: kaikkia yhtäpaljon mutta hieman eri tavoin, ovathan he kukin omia persooniaan..
Voin itse rehellisesti sanoa, että vanhin koirani on minulle "elämäni koira". Seuraavassa on jotain sellaista, että se hellyyttä enemmän. Myös ko. koiran eteen tehty työ mm. koulutuksen ja luonteen puolesta vaikuttaa. Ko. koira on myös tällä hetkellä kilpakoirani eräässä lajissa ja teemme paljon työtä yhdessä. Muut kaksi ovat vasta kasvamassa laumaan, ja tunneside ei niihin ole niin kiinteä.
Lapsia taas rakastaa yhtä paljon kaikkia. Niissä ei ole eroa edes ensihetkinä. Pieni vauva on yhtä rakas kuin isompikin lapsi. Ehkäpä lasten kohdalla ei myöskään ole "luvallista" myöntää, että toinen olisi rakkaampi kuin toinen?
t.se neljän koiran omistaja
Mutta ei lapsen tuleva mustasukkaisuus mua ahdista sillä lailla, että se lamaannuttaisi mut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun on tullut uusi perheenjäsen niin olemassa oleville on annettu (järjestetty) paljon aikaa.
Vuorotellen me vanhemmat olemme harrastaneet, ulkoilleet tai muuten vaan tehty mukavia juttuja vanhempien lasten/koirien kanssa.
Koiramme tietävät paikkansa laumassa ja lapset tietävät olevansa kaikki yhtä rakkaita.
Esikoinen ei ole rakkain!
Mies ja lapset. Kaikkia rakastan niin että sattuu!
Esikoisesta se rakkauden tunne oli syvää ja ihanaa, tuplana kun kakkonen syntyi.
Neljäs kun syntyi niin en osannut enää kuin hykertää onnesta!
Meillä esikoinen on eskarissa ja sujahtaa luonnollisesti syliin ja pussailen häntä ohimennen ja kaappaan syliin kun lapsi ei sitä itse odota.
Muut lapset on samassa asemassa.
Esikoinen ei ole muita tärkeämpi eikä ole joutunut jäämään vaille syliä tai huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sä saisit toisen lapsen, niin et sä toivottavasi ajattele et esikoinen on rakkampi ja tärkeämpi.. kyllä meillä ainakin kaikki lapset yhtä tärkeitä. ja yksi koiruuskin täältä löytyy.
jos sulta ei riitä rakkautta kuin yhdelle koiralle tai lapselle (en sano tätä tuomitsevasti) niin älä hanki toista lasta tai koiraa.
Meillä kolme lasta ja yksi kissa, yksi mies ja yksi nainen ja kaikkia rakastetaan paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilla tuo koira on tosiaan 10 kk, ja nyt olisi mahdollisuus otaa parin viikon paasta toinen. Ikaeroa olisi siis abaut 8 kk. Olen kuullut tuosta "2vuotta ikaeroa"-jutusta, ja ymmarran sen isojen ja vaativien koirien kohdalla. meilla on kuitenkin pieni kaapiokoira, joka on jo fyysisesti ja henkisestikin paljon enemman aikuinen kuin pentu. On todella tottelevainen, enka usko, etta ian suhteen tulee ongelmia. Uskon pain vastoin, kuten joku edellakin sanoi, etta pieni ikaero voi auttaa sopeutumisessa.
Lahinna mietin tuon jo olemassa olevan stressia ja onnellisuutta, varsinkin kun se pelkaa koiria. Tiedan kokemuksesta, etta se kylla sopeutuu muihin koiriin, eika pelkaa enaa hetken paasta, mutta tuo pelko mietittyttaa silti, koska haluaisin ensimmaiset paivat tehda mahdollisimman mukavaksi vanhemmalle koirallekin. Ei ole kivaa jos se on peloissaan, mustis, loukkaantunut, ja masentunut. En tieda miten voin itsekaan nauttia silloin pennusta.
Lisaksi minua on vain yksi, minulla ei ole perhetta, joten tuo erikseen ajan antaminen on haaste. Toki lenkilla voin kayda erikseen jne. mutta on mahdoton ajatus lukita toista aina esim. vessaan, etta saa toisen kanssa kotona olla kahdestaan.
ap
mulla on 4 lasta,ja yhtä rakkaita ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisaruksilla on tosi ainutlaatuinen suhde, jossa voi vaikeitakin tunteita harjoitella. Lisäksi sisaruussuhde tuo paljon sellaista lapselle, mitä vanhemmat eivät pysty antamaan.
Terveisin,
kahden äiti
mulla on kaks isoveljee. En yhtään epäile, etteikö kaikkia lapsia voisi rakastaa yhtäpaljon tai muuta, mulla on ollu hyvä lapsuus ja meitä kaikkia on rakastettu ihan tasapuolisesti, vaikkakin kasvatusmetodit on jonkun verran vaihdelleen lasten välillä (mun toinen isoveli on melkein 20 vuotta vanhempi, sinä aikana mieli muuttunut joissain asioissa).
Tää tuli vain mieleen, kun nyt painin tässä tämän koiranhankinnan kanssa, ja sekin tuntuu ihan hirveän vaikealta. Tuli mieleen, että miten ikinä pystyisin tekemään toista lastakaan, jos jo koiran kohdalla on näin mahdotonta:)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta ja koiraa voi edes verrata toisiinsa..
Mulla on 5 lasta ja 1koira, siltikään en ottaisi toista koiraa, mutta olen silti raskaana.
vaan mietin, etta kun JO KOIRAN kohdalla on niin huolestunut, etta se vanhempi ei tunne itseaan enaa rakastetuksi, ja on mustis jne. niin eiko lapsen kohdalla pelkaa samaa? Kuvittelisin, etta lapsen kohdalla tallaisia tunteita olisi viela enemman..
ap
voin sanoa, että vanha koira nuortuu silmissä, kun se saa pennun kasvatettavakseen. Lasten kanssa voi olla yhdessä ja erikseen ja parasta on, kun vaan on ja pitää kainalossa ja rapsuttaa ja höpöttää, se pätee sekä lapsiin että koiriin :D
Etukäteen on asioita ihan turha pelätä. Hienoja asioita voi jäädä kokematta ihan vain tarpeettomien pelkojen takia.
Jotenkin tuntuu silti pahalta ajatella, etta rapsuttelisin toista koiraa, ja tuo vanhempi katsoisi vieressa.. Samaten tuntuisi kurjalta, etten voisi enaa koskaan sanoa hyvalla omalla tunnolla koiralle "sua ma rakastan eniten" "oot rakkain"""Sa oot maailman natein ja fiksuin tytto"jne, mita hopotan joka paiva... Sitten kun on se toinen, ei voikaan enaa sanoa, etta on ihanin jne.
ap
Mulla oli vanha uros koira, ja halusin toisen koiran, uroksen. Mutta tajusin etten voi ottaa, koska vanhempi on lauman johtaja (koirien kesken), ja jos tuon nuoren uroksen sen reviirille uhkaan sen asemia niin huonosti käy. Vanhan koiran ei tarvitse kotonaan alistua nuorelle. Vaikeaa olisi ollut, enkä olisi voinut tehdä sitä.
Lasten kanssa asia on eri, sillä lapset sopeutuvat ihan eri lailla. Isommat kasvavat ja oppivat ottamaan pienemmät huomioon, eivätkä menetä omaa paikkaansa perheessä.